sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Rajoja rikkova Siiri Enorannan Gisellen kuolema

Varoitus tämä teksti sisältää juonipaljastuksia! Yritän kirjoittaa kirjoista yleensä paljastamatta liikaa, mutta tässä tapauksessa haluan puhua kirjan sisällöstä. Miksi? Koska kirja on hyvin hämmentävä lukukokemus, ainakin minulle. Toiseksi, koska kirjan aihe on rankka. Kolmanneksi, koska kirjan luokitus on ristiriitainen. Se on suunnattu nuorille, nuorille aikuisille sekä aikuisille. Kirjaa kuvaillaan avainsanoilla nuortenkirjallisuus, nuorten aikuisten kirjat, erilaisuus, tytöt, kotiinpaluu, ahdistus, mielenterveys, nuoret, tapaturmat, tanssijat, sisarukset. Lisäisin ilman muuta yhdeksi avainsanaksi - insesti.

Enpä löytänyt kovin montaa kirjaa, joita olisi kuvailtu sanoilla nuortenkirjallisuus ja insesti, tehdessäni hakua tietokannoista. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja nuortenkirjallisuus hakusanoilla tuli muutama teos enemmän ja yksi niistä on Marika Uskalin Hopeanorsu (2004). Vaikka Gisellen kuolema (2011, Robustos) käsittelee insestiä, kyseessä ei ole kuitenkaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se kertoo veljen ja sisaren rakkaudesta, joka johtaa lopulta seksuaaliseen tekoon.

Joelin sisar Linnea palaa kotiin kahdeksan vuoden jälkeen. Tyttö on seitsemänvuotiaana lähetetty Inga-tädin balettikouluun Ruotsiin. Linnea on lahjakas balettitanssija, jonka ura teini-ikäisenä dramaattisesti päättyy tapaturman vuoksi. Perhe on tavannut vain harvakseltaan Linneaa, kesä- ja joululomilla. Vanhemmat ovat etäisiä eivätkä osaa puhua kotiin palanneen tyttärensä kanssa. Isä on kärsinyt ajoittain masennuksesta ja äiti on nostanut tyttärensä palvovalle jalustalle. Linnea on vieras ja muukalainen omassa perheessään. Linnean polven hajoamisen myötä on hajonnut hänen unelmansa ja hänen identiteettinsä. Kolme vuotta vanhempi isoveli Joel saa vähitellen yhteyden sisareensa, mutta läheinen suhde ylittääkin lopulta sisarusrakkauden rajan.

Gisellen kuolema kerrotaan suurelta osin veljen Joelin näkökulmasta. Joel tarkkailee sisartaan, ja sisaresta tulee tavallaan veljen katseen objekti. Lopussa päästään myös onneksi kurkistamaan Linnean pään sisään. Kerronta on hyvin kaunista, lyyristä ja mukaansatempaavaa. Kirjaan jää koukkuun ja sen lukee kertaheitolla. Muita koukkuun jääneitä minun lisäkseni ovat Jenni, Salla ja Rouva Huu. Tarina on julmalla tavalla kaunis. Lukijana voin ennakoida vihjeiden perusteella, mitä tulee tapahtumaan, mutta samalla moraalikoodini hokee koko ajan tämä on väärin, tämä on väärin! Jälkimakuna teoksesta jäi jonkin verran epämiellyttävä olo.

Nuortenkirjallisuuden tabuja on ravisteltu tänä vuonna melkoisen paljon. Kohua on herättänyt Finland Junior-palkinnon saanut Valoa valoa valoa lesbo- ja itsemurhateemoillaan. Gisellen kuolemassa sivutaan insestin lisäksi nuorten juomista ja pilven polttamista. Milloin ravistellaan kaikkivoipaista äitimyyttiä? Perinteiseen tapaan tässäkin kirjassa äidistä tehdään se syyllinen ja syntipukki. Onhan äiti hylännyt lapsensa, kun lähetti tyttärensä pois, ja sisarukset kasvoivat sen takia vinoon.

Gisellen kuolema rikkoo nuorten- ja aikuisten kirjallisuuden genrerajoja, koska se on luokiteltu kumpaakin lajityyppiin. Kirja on myös Runeberg-palkintoehdokkaana aikuisten romaanien rinnalla, ja ansaitusti. Enoranta kirjoittaa todella vahvasti ja puhuttelevasti. Kovin nuorille tai herkille lukijoille en kirjaa suosittele, mutta aikuistuville nuorille ja aikuisille. Minusta tämän teoksen lukemisen jälkeen on hyvä käydä keskustelua ajatuksista, joita kirja herättää. Itse koin lukijana olevani keskustelun tarpeessa - teidän kanssanne.

"Minä vajosin häneen, hän huokaisi minuun, eikä kukaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ole, ei kukaan. Ja hän veti minua lähemmäs, minua, lähemmäs, ja minä sekoituin häneen kunnes ei ollut mitään mistä päätellä missä aloimme ja lopuimme, me lauloimme samaa laulua Linneajoel Joellinnea. Me olimme samaa verta." (s. 121)

12 kommenttia:

  1. Olen halunnut jo kauan lukea tämän, pelkkä kustantajan esittely sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää - hyvällä tavalla. Tätä ei vain taida jostain syystä kirjastossa olla. :(

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon arviostasi! Ehdottomasti tarttuu mukaan ens kerralla, kun käyn kirjastossa. :)

    VastaaPoista
  4. Hei Anki, voisit tehdä omaan kirjastoosi hankintaehdotuksen kirjasta! Onhan kirja Runeberg-palkintoehdokkaana ja varmasti sekin voisi tuoda kysyntää kirjalle. Toinen vaihtoehto on tehdä kaukolainapyyntö, sen hintaluokka on 5-6€:n tietämissä eli ei ihan halpaa. Toivottavasti saat kirjan luettavaksi! :)

    Hei Jossu, kiitos kommentista ja hienoa, että kirja löytyy kirjastostasi!

    VastaaPoista
  5. Hieno kirjoitus hienosta kirjasta! Olin itse tosi varovainen, etten kertonut kirjan sisällöstä juuri mitään (vaikka se oli hurja ja aiheet vakavia, minulle kieli oli tärkeintä tässä kirjassa), mutta et sinäkään mielestäni paljastanut liikaa.

    Panin kiinnostuneena merkille, että kirja on nykyisin luokiteltu aikuisten kirjaksikin, se on hyvä juttu. Toivotaan, että se löytää nyt Runeberg-ehdokkuuden myötä vielä uusia lukijoita.

    Suosittelen lämpimästi myös Enorannan teosta Nukkuu lapsi viallinen. Se on aivan erilainen mutta hyvin kaunis ja taitava teos.

    VastaaPoista
  6. Hei Jenni ja kiitos! Kirjan luokitus on tosiaan siinä kannessakin sekä aikuisille että nuorille. Nukkuu lapsi viallinen kirjan haluaisin ilman muuta jossain vaiheessa lukea, koska ihastuin kirjailijan kauniiseen kertomistapaan!

    VastaaPoista
  7. Minäkin jätin tämän luokittelematta, kun tuntuu, ettei siitä olisi kirjan kohdalla mitään hyötyä.

    Kirja jätti minullekin sellaisen oudon olon, vähän ahdistusta ja surua sekä vielä jotain epämääräistä epämiellyttävyyttä. Mutta silti pidin kirjasta todella paljon! :)

    Tuli mieleen nyt, kun kirjoituit tuosta äitimyytistä, että kirjan isä oli oikeastaan aika hyvin kuvattu, vaikka äiti jäikin ehkä hiukan etäiseksi ja kliseiseksi.

    VastaaPoista
  8. Hei Marjis hyvin kuvattu tuo olotila lukemisen jälkeen! Totta isä on enemmän esillä kirjassa kuin äiti, johon on ladattu ne perinteiset syyllistävät käsitykset. Nyt kun kirjan lukemisesta on aikaa, niin olotila on jo helpottunut! :)

    VastaaPoista
  9. Olisikohan tämä liian rankka kirja 12-vuotiaalle? Itse en ole lukenut tätä, ja serkkuni toivoo syntymäpäivälahjaksi Siiri Enorannalta jonkin kirjan, että...

    VastaaPoista
  10. Vastaan tähän Saran puolesta, että mun mielestä on turhan rankka. Mites Omenmean vallanhaltija? Se on Enorannan esikoiskirja ja oli Junior Finlandia -ehdokkaana. Se on hyväntuulinen fantasiaseikkailu erilaisissa maailmoissa. :)

    VastaaPoista
  11. Olen Marjiksen kanssa samoilla linjoilla!

    VastaaPoista
  12. Juu, kiitos. :) Hankinkin sitten varmaan sen Omenmean vallanhaltijan!

    VastaaPoista