Liza Marklund: Panttivanki

Joulu sujui joutuisasti tyttökirjaklassikon ja dekkarin parissa. Salaisen puutarhan lisäksi syvennyin uusimpaan Liza Marklundin Panttivanki (Otava, 2011) jännäriin. Se on yhdeksäs osa Annika Bengtzon-sarjassa. Olen seurannut Annikan vaiheita siinä missä Kay Scarpetankin, vaikka viimeksi mainitussa sarjassa olenkin jäljessä parin kirjan verran. Annika Bentgzon on toimittaja, joka kirjoittaa rikosuutisia iltapäivälehti Kvällspresseniin ja sotkeutuu tutkimuksissaan yleensä itsekin mukaan jännittäviin tapahtumiin. Annika on rohkea, älykäs, omapäinen ja hankalakin persoona. Hän toimii yleensä yksin ja yhteistyö kolleegoiden kanssa ei aina ota sujuakseen. Ristiriitoja riittää myös Annikan henkilökohtaisessa elämässä; perheen ja työn yhteensovittaminen, aviomiehen petturuus, ongelmallinen äiti-tytär suhde sekä ystävien kavaluus. Menneisyyden traagiset tapahtumat ovat jättäneet jälkensä Annikaan.

Sarjan ensimmäinen osa Uutispommi (2000) aloitti Annika-sarjan, jossa hän on naimisissa Thomasin kanssa ja heillä on kaksi lasta. Seuraavat kirjat Studio Sex (2001) ja Paratiisi (2001) menevätkin ajassa taaksepäin ja kertovat 24-vuotiaan Annikan toimittajan uran alkuvaiheista Kvällpressenissä. Studio Sex-kirjaa pidän yhtenä parhaimmista Annika Bentgtzon-sarjassa ja suosittelen siitä aloittamaan, jos ei ole aikaisemmin lukenut Marklundin dekkareita. Viimeisimmässä kirjassa Panttivanki Annika on 37-vuotias ja hän on palannut taas yhteen Thomasin kanssa. Thomas kidnapataan konferenssimatkalla Afrikassa, ja kirja keskittyykin Annikan kotiin, puhelimen päivystämiseen ja panttivankineuvotteluihin. Thomasin näkökulma kulkee koko ajan rinnalla tapahtumissa ja lopulta ne huipentuvat Thomasin pelastamisyrityksiin. Sivujuonteena kirjassa on naisten murhat Tukholmassa.

Panttivanki on toiminnallinen, jännittävä ja hyytävän hyvä dekkari. Se on myös raaka, ja taisin nähdä vähän painajaistakin, mutta osaltaan siihen vaikutti, että luin myös Studio Sexiä uudestaan. Panttivangista voi aloittaa myös tutustumisen Annika Bengtzonin vauhdikkaaseen toimittajan elämään. Sarjan taso on vaihdellut ja joskus tapahtumat ovat täysin yliampuvia kuten Elinkautisessa (2007), jonka jälkeen ajattelin, että nyt riittää. Parin vuoden tauko teki kuitenkin hyvää ja Paikka auringossa (2008) oli jo tasoltaan parempi.

Kirjailija Liza Marklund (s.1962) on toiselta ammatiltaan toimittaja ja kokemus kiireisestä ja hektisestä uutistyöstä näkyy asiantuntemuksena hänen kirjoissaan. Panttivangissa tulevat jo nykypäivän tiedonlähteet mukaan kuten sosiaalinen media, blogit ja facebook. Muistan joskus lukeneeni jostain sarjan osasta, kun Annika tallensi hotmail-sähköpostiinsa kaikki tärkeät ja arkaluontoiset tiedostonsa, jotta ne säilyisivät ja hän voisi päästä käsiksi niihin, mistä päin maailmaa tahansa. Marklund käsittelee kirjoissaan paljon yhteiskunnallisia ja globaaleja asioita, ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivalta on monissa kirjoissa aiheena. Uusimman kirjan suomennoksesta vastaavat kaksi henkilöä Päivi Kivelä ja Kari Koski. Ilmeisesti suositut Annika Bengztson-kirjat ilmestynevät aina samoihin aikoihin sekä Suomessa että Ruotsissa. Erikoista kirjojen kansikuvissa on, että niissä on aina kirjailijan itsensä kuva.

Panttivankia on luettu myös Nenä kirjassa-blogissa. Minä suuntaan nyt kohti Tukholmaa, mutta en Annikan kotikulmille vaan Gamla stania kohti.