Marraskuun harmaisiin ja hämäriin päiviin kaipaan piristystä ja valoa. Tässä vaiheessa syksyä minulla saattaa esiintyä ajoittaista lukujumitusta. Luen sieltä täältä tekstin tai toisen liittyen tutkimukseeni, mutta romaanin lukemiseen en oikein keskity. Nyt toivon lisäpotkua työhöni ja lukemiseen. Haluan kysyä teiltä mieltäni jo pitkään askarruttaneen - kysymyksen:
Kuka on mielestäsi vaikuttavin tyttöhahmo suomalaisessa tyttökirjallisuudessa?
Kuulisin mielelläni joitain perusteluja vastauksessasi, esimerkiksi, onko hahmolla ollut vaikutusta omassa elämässäsi tai oletko samaistunut johonkin tyttöhahmoon. Voit vastata tietenkin tänne blogini kommenttilaatikkoon tai jos kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta, voit lähettää minulle sähköpostia. S-osoitteeni näkyy tietoja minusta-linkissä.
Tämän kysymyksen myötä teen myös Joulun avauksen. Ensi kuussahan se on jo! En ole marraskuun ystävä, mutta joulun lapsi olen. Arvon tyttökirjapaketin. Paketin arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseeni (myös sähköpostitse). Arvontaan voi osallistua myös liittymällä lukijakseni ja ilmoittamalla siitä. Vain yksi arpa/per vastaus on jaossa. Kyselyä ja arvontaa saa toki mainostaa, jos siltä tuntuu.
Tyttökirjapaketin kirjat ovat hyväkuntoisia, uudehkoja ja sopivat hyvin pukinkonttiin:
Anni Swan: Kaarinan kesäloma (2000) nidottu
Anni Polva: Tiina (2003)
Merja Otava: Priska (2001) nidottu
Merja Jalo: Ravitytön tähtihetki (1994)
Pirkko Pekkarinen (Anna Amnell) (1992): Aurora - Vaahteralaakson tyttöKuka on mielestäsi vaikuttavin tyttöhahmo suomalaisessa tyttökirjallisuudessa?
Kuulisin mielelläni joitain perusteluja vastauksessasi, esimerkiksi, onko hahmolla ollut vaikutusta omassa elämässäsi tai oletko samaistunut johonkin tyttöhahmoon. Voit vastata tietenkin tänne blogini kommenttilaatikkoon tai jos kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta, voit lähettää minulle sähköpostia. S-osoitteeni näkyy tietoja minusta-linkissä.
Tämän kysymyksen myötä teen myös Joulun avauksen. Ensi kuussahan se on jo! En ole marraskuun ystävä, mutta joulun lapsi olen. Arvon tyttökirjapaketin. Paketin arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseeni (myös sähköpostitse). Arvontaan voi osallistua myös liittymällä lukijakseni ja ilmoittamalla siitä. Vain yksi arpa/per vastaus on jaossa. Kyselyä ja arvontaa saa toki mainostaa, jos siltä tuntuu.
Tyttökirjapaketin kirjat ovat hyväkuntoisia, uudehkoja ja sopivat hyvin pukinkonttiin:
Anni Swan: Kaarinan kesäloma (2000) nidottu
Anni Polva: Tiina (2003)
Merja Otava: Priska (2001) nidottu
Merja Jalo: Ravitytön tähtihetki (1994)
Leena Wallenius: Lotan koeaika (1995)
Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com (1998)
Leena Laulajainen: Sininen soittorasia (1998)Tuija Lehtinen: Sara@crazymail.com (1998)
Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus (2007) nidottu
L.M. Montgomery: Sara Tarinatyttö (2010)
Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella (2011)
Vastausaikaa on 18.11. klo 23.59 asti, jolloin arvontakin päättyy.
p.s. En kommentoi vastauksianne, vaan teen niistä yhteenvetoa erillisessä postauksessa.
Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella (2011)
Vastausaikaa on 18.11. klo 23.59 asti, jolloin arvontakin päättyy.
p.s. En kommentoi vastauksianne, vaan teen niistä yhteenvetoa erillisessä postauksessa.
p.s.s. Kiitos etukäteen vastauksistanne! Lisäsin pari kirjaa vielä pakettiin.
Kiva kysymys! Pohdinnan jälkeen (vaikutuksensa saattaa olla myös kollaasillasi, josta kansi löytyy) vastaan Luokan ikävin tyttö, eli Mary Marckin Liisa. Teininä kun ensi kertaa kirjan luin ja olin tietysti omasta mielestä se kaikkein tylsin ja rumin jne. mitä nyt teinitytöt uskovat olevansa, toi Liisan tarina kummasti itsetuntoa. Aloin ehkä uskoa itsekin olevani kuitenkin jotenkin intressantti :) Ja minähän olen!
VastaaPoistaMuutenkin tykkään Marckin kirjoista siitä, että kaikki on niin liikuttavan turvallista ja naiivia, joskin näin aikuisena se saattaa myös vähän ärsyttää.
Mukavaa joulun odotusta Sara! Kohtahan se tosiaan on, sitä ei vain aina muista kun ulos katsoo!
Minustakin kiva kysymys!
VastaaPoistaEn ole tyttökirjoihin juuri lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen palannut, mutta lapsilleni halusin kuitenkin lukea Iiris-rukan, joka minua itseäni kosketti jo lapsena ja onneksi myös omat lapseni pitivät kirjasta (myös silloin 8-vuotias poikani). Kirjassa viehättää aikakauden kuvaus, mutta myös Iiriksen persoonallisuus ja hänen kamppailunsa sukulaisperheen vähän halveksittuna "maalaisserkkuna". Muistelen, että kirjasta on tehty elokuvakin, se olisi myös kiva nähdä uudelleen.
Minullekin tulee ensimmäisenä mieleen Anni Swanin Iris. En osaa sanoa, mikä Iriksen tarinassa viehätti, mutta luin sen lapsena useita kertoja. Samastuin ainakin jossain vaiheessa vahvasti siihen, miten nuori tyttö yrittää sopeutua täysin vieraaseen ympäristöön ja tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Ihastuin myös kirjan Helsinki-kuvauksiin, jotka saivat kaupungin kuulostamaan eksoottiselta ihmemaalta. :)
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoinen kysymys - ja ihastuttava kuva postauksessasi, kiitoksia!
VastaaPoistaEnsin ajattelin, ettei mikään yksittäinen hahmo ole ollut minulle tärkeä, vaan tietyt kirjailijat ja sarjat. Vaan onpa sittenkin - Vuorilinnan Lotta. Olen ennenkin kertonut, että luin Lotasta kertovan kirjan lapsena usein, mutta aikuisena en ole päässyt ekaa sivua pidemmälle.
Minua kiehtoi lapsena kirjassa mm. se, että Lotta asui Kaivopuistossa (talossa, jonka näkiessäni ajattelen ko. kirjaa aina yhä), sairastui vakavasti (minusta oli pelottavaa kun vanhan ajan kirjoissa kaikki olivat aina hengenvaarassa), ylipäätään se kaikki vanha kiehtoi.Muistan lapsena usein pohtineeni esim. sitä, millaisin pistoin ihanat mekot ennen ommeltiin, että ne kestivät.
Toinen vaikutuksen tehnyt hahmo on tässä jo mainittu Iris rukka. Ehkä se vetosi johonkin identiteetin pohtijaan minussa - vrt. Zephyrin kommentti erilaisiin ympäristöihin sopeutumisesta. Ja taas vaateasiaa: jotenkin minulle on jäänyt mieleen Iriksen villasukat!
Pitäisi joskus muuten lukea noita kirjoja ihan sillä mielellä, ettäl löytyykö niistä edes elementtejä, jotka tuntuvat jääneen mieleen. Saattaahan olla, että muistelen eri kirjan asioita tai sotken lapsuuden lukukokemuksen ja sitä seuranneet ajatukset ja leikit.
Ehdottomasti Anni Polvan Tiina! :) Olin pienenä tolkuttoman kateellinen isosiskolle, joka sai nimensä Tiinan mukaan. (Tosin Tiina-kissan, mutta kissa oli nimetty Tiinakirjojen mukaan. Ja kissankin nimesi meidän isä)Vaikka Polva on kirjoittanut myös hyvin tiinakirjamaisen Maija panee tuulemaan, niin silti Tiina on rakkaampi. :)
VastaaPoistaAjattelin aina, että jo pelkkä Tiina-nimi saa aikaan sen, että tyttö on reipas, rehellinen ja ahkera. Sellainen, joka ainakin yrittää auttaa muita, on muutenkin välitön ja kuitenkin vähän poikamainen.
Lapsena en saanut luettua kuin juuri ja juuri yhden Tiina-kirjan (Tiina etsii juuriaan), mutta nyt aikuisena olen saanut kerättyä sarjan melkein kokonaisuudessaan ja lukenutkin kirjat sitä mukaa.
MInulle läheisin oli Virva Selja. Kuvittelin kai itsekin olevani jotenkin kirjallinen, tunnustan kirjoitelleeni lapsena runojakin. No, koulun ainekirjoitustunnit yläasteella karsivat sitten tämän harhaluulon, mutta Virva säilyi edelleen läheisenä. Ainoana lapsena minuun varmasti vetosi myös Seljan sisarusparven yhteisöllisyys.
VastaaPoistaSaat nyt kaksi mielipidettä yhden hinnalla, sillä kysyin asiaa myös äidiltäni, joka oli innokas lukija jo lapsena. Äidin suosikki on edelleenkin Rebekka Räsäsen Anneli. Äiti luki kirjat vasta vuosi pari sitten uudestaan, ja vanha lumo oli kuulemma tallella. Annelissa äitiin vetosi erityisesti se, että tämä ei ollut itse varakas vaan aivan tavallisista, aika köyhistäkin oloista. Tämä antoi äidille samastumispintaa. Äiti lukikin kirjat tuoreeltaan heti niiden ilmestyttä vuosina 1952-1955, jolloin hän oli 13-16-vuotias.
Jännittävä, pohdituttavakin kysymys. Heti aamulla ajattelin, että vastaan Anni Swanin Iiris, joka onkin jo nyt näyttänyt saavan paljon huomiota. :)
VastaaPoistaIiris on minulle kaikkein läheisin, vaikka pohdin myös Virva Seljaa, jonka kirjallinen pohdiskelevuus ja samalla kuitenkin yllättävä rohkeus omaavat samoja piireitä kuin mitä itsessäni oli kouluikäisenä.
Silti vastaa Iiris. Iiriksen tietynlainen ulkopuolisuus, kömpelyys ja maalaisuus koskettivat lapsena ja koskettavat nyt aikuisenakin. Aina, kun kävelen Helsingin keskustassa ja menen jonnekin kahvilaan, tunnen itseni aina jossain määrin Metsäpirtin Iirikseksi, jonka kuuluisi olla kalaverkkoja kokemassa, soilla ja saloilla. Silti juuri ne Helsinki-kuvaukset ovat Iiriksessä niin ihmeellisiä.
Iiris on myös moniulotteinen henkilöhahmo, josta on ollut esikuvaksi varmasti monelle muullekin tyttökirjahahmolle Suomessa.
Kyllä se on ihan suoralta kädeltä Anni Polvan Tiina, joka on reipas ja rohkea ja oikeudenmukainen mutta myös hyvinkin inhimillinen, erehtyväinen, tavallinen...
VastaaPoistaMinullakin se on ehdottomasti Anni Polvan Tiina. Ihailin häntä kovasti enkä voi sanoa, että samaistun häneen sillä tavoin, että olisin itse ollut samanlainen. Enemmänkin haaveilin olevani yhtä rohkea ja reipas kuin Tiina ;)
VastaaPoistaIhana kysymys! <3 Jään pohtimaan tätä ja palaan myöhemmin, linkitänkin tämän ihanalla kollaasikuvallasi!
VastaaPoistaKyllä se taitaa olla reipas poikatyttö Tiina, joka joutui vaikeuksiin eikä jaksanut aina täyttää "kiltin tytön" määreitä. Myöskin Luumupuu kukkii-kirjan sankaritar (nimeä en nyt muista) teki vaikutuksen.
VastaaPoistaKyllä Anni Polvan Tiina on hahmona mainio ja monenlaisiin, vaikeisiinkin tilanteisiin joutuva.
VastaaPoistaMinäkin käännyt Anni Swanin puoleen, mutten Iiriksen, vaan Saran ja Sarrin. Rakastin näiden tyttöjen toilauksia ja pidin myös siitä, että tytöt edustavat aidosti iloisinta Swania. Sara ja Sarri eivät kyllä ole yksi henkilö, mutta erottamaton parivaljakko.
VastaaPoistaJa se kansikuva on niin kaunis, halusin sellaiset nukenkiharat kuin Saralla, mutta peikkotukkani ei antanut myöten. :D
Minä vastaan, että Mary Marckin Eeva-kirjojen Hertta. Hän on tyttökirjojen tyyliin se melko kiltin päähenkilön räväkkä ystävätär, joka uskaltaa ja sanoo ääneen. Tykkäsin hänestä kovasti lukiessani kirjoja 1980-luvulla, jolloin oli muuten ihan hassua, että nuoren, viehättävän tytön nimi olisi muka Hertta. Nythän tuo kaunis nimi on taas kovastikin muodissa. :)
VastaaPoistaLinkitän arvontasi tuolla kauniilla kollaasikuvalla.
Kiva kysymys! Minä en ole lukenut ollenkaan yllä mainittuja Tiinoja, ja Irikseenkään en muista muodostaneeni juuri minkäänlaista suhdetta. Olen tainnut missata jotain olennaista?
VastaaPoistaMinulle tulevat ensimmäisenä mieleen Seljan sisarussarja ja Mary Marckin kirjojen ystävykset. Seljoista läheisimmiltä tuntuivat Virva, haaveilijatyyppi, jonka kokemiin ulkopuolisuuden ja kömpelyyden tunteisiin oli lukuiässä helppo samaistua, ja Kris, joka taas oli ihana valoisa ja reipas isosisko. Mary Marckin henkilöissä viehätti varmaan se, miten eriluonteiset ystävykset edustivat erilaisia piirteitä, jotka tunnisti tai olisi halunnut tunnistaa itsessään: kirjojen varsinaiset päähenkilöt (esim. Eeva) olivat kilttejä, joskus vähän liiankin hyveellisiä ja oikeamielisiä, joten räväkämmät ystävät (esim. Karoliinan mainitsema Hertta) toivat sopivaa vastapainoa. Hertta on kyllä hyvä tyyppi. "Kello on jo sata! Minun täytyy lentää!" (Sanookohan näin? tuli ihan yhtäkkiä tällainen repliikki mieleen.)
Niin ja jos uudemmat lasketaan, niin Anu Jaantilan Sanna! Perusteluja blogissa: http://lurunluvut.blogspot.com/search/label/Jaantila%20Anu
VastaaPoistaPolvan luomaan Tiinaan oli helppo samastua, hän oli tavallinen mutta rohkea.
VastaaPoistaTiinan mukana pääsin myös kurkistamaan kerrostaloelämään, joka oli minulle vierasta ja jännittävääkin, koska olin aina asunut omakotitalossa.
Eikä Juhan roolia voi sivuuttaa - oi, olisipa minullakin ollut joku Juhan kaltainen kaveri, ihastus.
Oi mikä ihana kysymys.
VastaaPoistaMinullekin se on ehdottomasti Tiina. Tiina oli kuin kaupungissa asuva ystävä, minulle maalaistytölle ja Kirstikin yllä mainitsi tuon kerrostaloelämään tutustumisen, se oli silloin oikea elämys. Kummmini asuivat kerrostalossa ja kerran jos toisenkin ajattelin olevani Tiina, kun kierreportaita ylös alas juoksentelin, silloin harvoin kun kummilaan pääsin.
Tiina oli myös jonkinlainen esikuva, silloin tuntui, ettei ollut mitään asiaa mitä Tiina ei osaisi tehdä.
Oi niitä aikoja !
Minäkin annan ääneni Tiinalle. Oli ihastuttavaa lukea, miten hän selvisi kiperistä tilanteistaan ja kaikki päättyi lopulta aina onnellisesti. Tuohon aikaan oli myös kiehtovaa seurata, miten Tiinan ja Juhan kaverisuhde etenee heidän kasvaessaan. Olen itsekin viettänyt lapsuuteni kerrostalossa ja ollut ihastunut naapurinpoikaan... :)
VastaaPoistaVoi pihkura, luulin vastanneeni tähän mutta en tainnutkaan. (Hmm.. voisikohan bloggeriin saada sellaisen telepaattisen kommentointiboksitsydeemin.. )
VastaaPoistaMutta peesaan edeltäjiä, TIINA on paras. Ehdottomasti. Tiinan ongelmat ja tilanteet ovat mukavan normaaleja ja samaistuttavia, ja Tiina itse uskottava, reipas, mahtava tyyppi. Varhaisnuorena olisin kovasti halunnut olla Tiinan kaltainen :-)
Sara, minä samaistuin aina vain Vihervaaran Annaan, mutta suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Iiris rukka. Muistan vieläkin tunteeni kirjan luettuani ja luin sen muuten usein. Toisin kuin muut tyttökirjani, minulla on se jostain syystä pokkarina ja se näyttää yhtä puhkiluetulta kuin nidottu vervisioni Mrs. Dallowaysta. Viime mainittu lause on suorastaan ylistys Iiris rukalle...
VastaaPoistaJoka ikinen syksy olen Iiris rukka, kun kurjet ja joutsenet lentävät saaremme ylitse.
Tiesin heti kysymyksen luettuani, että vastaan Virva Selja. Lukuharrastus ja kuvittelemani ulkoinen olemus saivat minut samastumaan Virvaan.
VastaaPoistaOlin iloisesti yllättynyt, kun huomasin muidenkin maininneen Virvan.
Pienen pohdinnan ja muistin kaivelun jälkeen vastaan Oiva Paloheimon Tirlittanin. Tirlittan ei ole hahmona niin sovinnainen kuin esimerkiksi Tiina, vaan särmikkäämpi.
VastaaPoistaHurmaava gallup-kysely, johon on pakko vastata.
VastaaPoistaSilläkin uhalla, että kuulostan aiempien kommentoijien kaiulta, liputan minäkin Anni Polvan Tiinan puolesta.
Tiina oli sodanjälkeiseen yhteiskuntaan napakasti kirjoitettu suoraselkäinen mittatilaustyttö - rehti, reipas ja oikeamielinen.
Tiina-kirjojen hengessä minäkin yritin 1970-luvulla agiteerata naapuruston lapsia kiroilemislakkoon ja muistan kuinka luontoni ei antanut myöten alakoulussa laulaa Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laulussa lainkaan Simeonia kuvaavaa osuutta "syntinen saatana kurja" !
Lupaan lähiaikoina mainostaa äänestystä myös Lastenkirjahyllyssä, kunhan tämä Finlandia junior -palkinnon ehdokasasettelun kuhina hieman laantuu.
Tirlittan, ehdottomasti!
VastaaPoistaVarmaan vain siksi, että kirja oli itselleni lapsena niiiiiiiin rakas. Jännittävä ja hurja! Osaan edelleen ulkoa monet kirjan runoista:
Tirlittan lensi kanavaan,
Tirlittan upposi,
Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti!
Päädyin lopulta vastaamaan kuten moni muukin: Anni Polvan Tiina. Tutustuin Tiinaan joskus ala-asteikäisenä flunssaa kotona potiessani, kun äiti toi niitä pinon lainaan kirjastossa (äiti oli itse nuorena lukenut niitä). Ja sitten jäinkin koukkuun ja luin ne kaikki ainakin kerran. Tiina oli jotain sellaista, mitä itse en uskaltanut olla. Lukeminen oli jollain tavalla hyvin "terapeuttista". Tiinasta tuli kuin paras ystävä.
VastaaPoistaMonta rakasta tyttöhahmoa löytyy suomalaisista tyttökirjoista, mutta vaikuttavin minulle taitaa olla Merja Otavan Priska. Samaistuin todella voimakkaasti Priskan haluun kirjoittaa ja pelkoon joka kahlitsee kirjoittamista. Vasta kun Priska kirjoittaa pelostaan, hän pääsee sen herraksi, ja kirjoittaminen alkaa sujua.
VastaaPoistaMinulla oli joskus 12-14 -vuotiaana myös vaihe, jolloin en osannut kirjoittaa tai muutenkaan ilmaista tunteitani tai ajatuksiani rehellisesti. Priska auttoi minua tajuamaan, että kyse oli pelosta kohdata omia tunteitaan ja pelkojaan. Siksi Priska on minulle ehdottomasti vaikuttavin tyttöhahmo.
Ihana kysymys! Voisin vastata samoja joita täällä on jo moneen kertaan mainittu: Anni Polvan Tiina tietyn rämäpäisyytensä ja feministisen (?) otteen takia. Anni Swanin Saran ja Sarrin Sarri (hänhän heistä oli se köyhempi?) koska kaksos-, kaksoisolento- ja ylipäätään samankaltaisuus-tematiikka on aina kiehtonut minua (vaikka Sara ja Sarri eivät oikeastaan ole mitään näistä, he ovat kansikuvassa samannäköiset ja nimiltäänkin _melkein_ kaimoja!) samoin kuin nämä köyhä päähenkilö & rikas ystävätär-asetelmat. Seljan tytöistä ei ehkä niinkään Virva vaan joko Kris tai Margarita.
VastaaPoistaJos äänen saa antaa uudemmalle tyttö(?)kirjalle, kallistun Lurun tavoin Anu Jaantilan Sannan kannalle. Jaantilan kirjoilla oli ihan konkreettista vaikutusta siihen, että lähdin itse vaihto-oppilaaksi 90-luvun alussa.
Luin tyttönä kaikki Anni Polvan Tiinat ja itsekin olen Tiina, joten koin kirjat jotenkin hyvin paljon omiksi kirjoikseni. Samastuin täysillä ja tykkäsin tosi paljon Tiinan reippaasta ja railakkaasta, mutta herkän oikeudenmukaisesta ja kunnollisesta luonteesta. :)
VastaaPoistaVirva Selja. Hän yhdessä Vihervaaran Annan kanssa vahvisti omia kirjailijan haaveitani. Marja-Leena
VastaaPoistaLuin lapsena varmaan koko kirjaston nuortenosaston läpi paria kirjasarjaa lukuunottamatta. Silti suomalaisista kirjoista harvempaan hahmoon samastuin, minulle ne läheisimmät olivat Vihervaaran Anna, Merri Vikin Lotta, Ronja ryövärintytär ja muutama muu. Jostain syystä Polvan Tiina ärsytti suunnattomasti ja Seljan tytöistä tykkäsin mutta ei yksikään selvästi noussut muita tärkeämmäksi. Mutta sitten tajusin yhtäkkiä että onhan minulla ollut kotimainenkin tyttökirjahahmo johon olen samaistunut, nimittäin Tuija Lehtisen Mirkka! Mirkka oli varmaan eniten läsnä "samanikäisistä" hahmoista omien kasvuvuosieni aikana, ja jotenkin persoonana tunnistin Mirkan myös nyt myöhemmin kun olen Lehtisen kirjoja ahminut jälleen aikuisena.
VastaaPoistaJos vaikuttavinta kysytään, se on ehdottomasti mielestäni Anni Swanin Iris. Asuin lapsuuteni Porvoossa (vielä entisen maalaiskunnan puolella), ja maalaistytön silmissä lähellä sijaitseva Helsinki näyttäytyi Suurena Maailmana, ehkä siksikin ihastuin niin kovin tuohon herttaisen, orvon maalaistytön tarinaan.
VastaaPoistaToisaalta mieleeni tulivat Mary Marckin tyttökirjat, ja erityisesti siskoltani lahjaksi saatu Luokan merkkihenkilöitä, jossa samastuin vahvasti runotyttömäiseen Leenaan, mutta olisin halunnut olla kuin vilkas ja eloisa Elsi. :) Minuun tämäkin kirja ja nuo hahmot tekivät ala-asteikäisenä suuren vaikutuksen.
Ihana kysely!
VastaaPoistaAnni Swan oli minulle tärkeimpiä kirjailijoita ratkaisevassa kehitysiässä 9-12 vuotiaana. Iiris rukka ja Pikkupappilan Ullaolivat hengenheimolaisiani. Aivan kuin minusta olisi kirjoitettu :)
Seljan tyttölauma kokonaisuutena oli myös tärkeä, samaan aikaan luettu kirjasarja. Virvaan ehkä samaistuin eniten, mutta Margareta oli niin huikean jännittävä ja dramaattinen..
Virva Selja ilman muuta! Pitäisipä oikeastaan lukea Seljan tyttöjä uudelleen, että tajuaisi miksi hän teki niin suuren vaikutuksen. Lukeekohan nykyajan tytöt niitä enää? Täytyypä kokeilla omalle tyttärelle :)
VastaaPoistaOn mahdoton sanoa vain yhtä. Nämä kaikki olivat tärkeitä ja kirjat moneen kertaan luettuja: Uuden Kuun Emilia, Vihervaaran Anna, Iiris ja Pikkupappilan Ulla, Katy (Katy koulussa jne), Merri Vikin Lotta, Seljan tytöt...ja ehdottomasti Gulla!! Gullaa ei voinut nyyhkimättä lukea.
VastaaPoistaTulipa luettua tehtävänanto huonosti, kun s u o m a l a i s t a tyttösuosikkia kysyttiin....:) Eli siis Iiris ja Ulla ja Seljan tytöt, en pysty sanomaan pelkästään yhtä.
VastaaPoistaKiva kysymys, pisti oikein pohtimaan. Monen muun tapaan taidan kallistua Anni Polvan Tiinan kannalle, ehkä koska Tiina-kirjojen maailma muistuttaa omaa lapsuusaikaa.
VastaaPoistaApua, meinasin jo myöhästyä kun jäin pohtimaan tätä... Halusin keksiä jotain muuta kuin jo monesti mainitut Swanin Iris ja Virtasen Virva Selja, mutta kyllä ne minullakin ovat niitä vaikuttavimpia. Swanin Ulla ja Kaarina ovat myös ihania. Swanin kirjassa/kirjoissa Me kolme ja Ritvan suojatit on reipas, rohkea, hyväsydäminen ja fiksu Ritva, joka ratkoo arvoituksia ja lähiympäristön sosiaalisia ongelmia.
VastaaPoistaKaarinan kesäloma oli kai ensimmäinen suomalainen tyttökirja jonka luin, äitini nimittäin oli saanut sen nuorena. Kaarina, Iiris ja Ulla, Virva Selja ja Tytti ( kirjassa: Tytti ja rakkaus) nämä ovat tärkeimmät,Olen lukenut ne monta kertaa. Tiinat olen lukenut joskus, mutta en ole halunnut lukea uudestaan. Ruusulan tyttöjen Pirkko ja Ulla, perheen yhdestoista lapsi sekä Yhteinen nuottiavain ovat jääneet mieleen. Terv. Liisa
VastaaPoistaEn tiedä mitkä kaikki kirjat lasketaan kategoriaan tyttökirjat, mutta jos mietin kirjoja, joita olen nuorena lukenut ja joissa on ollut tyttö pääosassa, niin ensimmäisenä tulee mieleen hevoskirjat, joiden suurkuluttaja olin. Kikka oli lempparini (Nummelan ponitalli). Toisaalta taas pidin ja pidän Tuija Lehtisen hahmoista, eniten ehkä Masasta.
VastaaPoistaKuitenkin tuntuu, että olisi paljon helpompi sanoa ulkomaisia suosikkeja kuin kotimaisia, ehkä sieltä olisi helpompi rajata, mitä genreen kuuluu. : )
Muut ovat maininneet Tiinan ja näitäkin kirjoja olen nuorena lukenut. Omana minulla taisi olla "Tiina ei löydä Tinttamaria".
Löysin blogiisi aivan sattuman kautta ja päätin sitten vastata tähän. : )
Aurora, vaahteralaakson tyttö ilmestyi 1991. 1992 on 2. painos.
VastaaPoista