Maria Autio: Varjopuutarha

Maria Aution nuortenkirjat ovat poikkeuksellisia aiheiltaan ja kertovat koskettavasti erilaisista nuorista, tytöistä, jotka kokevat kiusaamista, syrjintää tai suvaitsemattomuutta. Aution esikoiskirja Paperisudet (Karisto, 2005) kertoo rankasta koulukiusaamisesta, jonka kohteeksi joutuu yläkoulua käyvä Salla. Topelius-palkintoehdokkaanakin ollut Ajatustenlukija (Karisto, 2011) kertoo alkoholistiperheen hylkimästä lukiolaistytöstä, joka joutuu selviytymään omillaan. Hänen luokallaan on saman kohtalon jakava tyttö, joka on sairastunut mieleltään. Aution uusin nuortenkirja Varjopuutarha (Karisto, 2014) jatkaa rankkojen aiheiden parissa. Kirjan päähenkilö on 17-vuotias lievästi autistinen Pihla, joka käy lukiota tavallisten "normi-ihmisten" kanssa. Pihla on kärsinyt kiusaamisesta erityisluokalla ollessaan. Hän erottautuu joukosta. Tytön kädet räpistelevät, hän on aistiyliherkkä, hänellä ei ole ilmeitä, hän on kömpelö, hän ei ole sosiaalisesti taitava, hän ei pidä koskettamisesta, mutta tyhmä Pihla ei ole, vaikka sellaisenakin häntä pidetään aikuisia myöten.

Pihlalla on oma salainen puutarhansa, vanha ränsistynyt barokkipuutarha, jossa hän viettää aikaansa. Siellä hän tapaa alakoulusta tutun Matjan. Tytön, jonka ystävyys oli petollista. Matjan elämä on ollut vaikeaa sijaisperheestä toiseen muuttamista. Ihana ja turvallinen puutarha muuttuu pelon ja kauhun ilmapiiriksi, kun Pihla joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi Pihlalla on kuitenkin lämmin ja välittävä perhe, varsinkin äiti, joka on huolehtinut ja rakastanut.

Varjopuutarha on tärkeä kirja. Autio kuvaa hienosti autistisen nuoren kokemismaailmaa. Kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty autismia, saati sitten muuten kaunokirjallisuudessa. Lähinnä tulee mieleen Torey Haydenin kirjat ja Sabina Berminan pari vuotta sitten ilmestynyt romaani (jota en ole lukenut). Kirjassa kuvataan sattuvasti ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta poikkeavuutta ja erilaisuutta kohtaan. Samalla sen sävy on kuitenkin toiveikas ja rohkaiseva. Pihla ei koskaan lakkaa yrittämästä. Varjopuutarha kertoo Pihlan kasvutarinaa, jossa hän ottaa vastuuta ja itsenäistyy. Kaunista kirjassa on myös Aution käyttämä kieli. Jään odottelemaan hänen seuraavaa nuortenkirjaansa!