perjantai 12. marraskuuta 2010

Sara - Tarinatyttö

Olen uppoutunut viime aikoina todella kiehtoviin tarinoihin ja jotkut näistä voimakkaista tarinoista on tullut mukaan jopa uniinikin. Näitä tarinoita on minulle kertonut kaimani Sara - Tarinatyttö. Sara Tarinatyttö (The Story Girl) on Lucy Maud Montgomeryn varhaistuotantoa ja kirja on ilmestynyt 1911. Kirjan asetelma on siitä erikoinen, että päähenkilöstä Sara Stanleysta, tarinatytöstä kerrotaan toisen henkilön, aikuisen miehen näkökulmasta, joka muistelee lapsuuttaan. Serkku Beverley (minä-kertoja) muuttaa veljensä Felixin kanssa, kuinkas muutenkaan, Prinssi Edwardin saarelle isänsä lapsuudenkotiin. Siellä he tutustuvat isänsä sukulaisiin, Sara-serkkuunsa sekä muihin lapsiin. Kollektiivisesta lapsijoukosta tulee kirjan päähenkilöitä, joiden keskipisteenä on valovoimainen ja ilmiömäinen tarinankertoja Sara.



"Emme olleet koskaan kuulleet sellaista ääntä. En koskaan, myöhemminkään elämässäni, ole kuullut sellaista ääntä kuin hänen. En kykene kuvailemaan sitä. Saattaisin sanoa sitä kirkkaaksi; saattaisin sanoa sitä suloiseksi; saattaisin sanoa sitä värähteleväksi ja kauas kantavaksi ja helähtäväksi kuin kello; kaikki tämä pitäisi paikkaansa, mutta se ei kuvaisi alkuunkaan Tarinatytön äänelle ominaista laatua." (s.18)



Tarinatytön ääni saa sanat elämään, hän rakastaa ilmaisevia sanoja ja jos hänen äänensä olisi väri, niin se olisi kuin sateenkaari. Kaikki - aikuisista lapsiin haluavat kuulla Saran ihmeellistä tarinankerrontaa ja se tempaa kuulijat mukaansa ja eläytymään tarinoihin. Tarinat voivat kertoa tavallisista, arkipäivän ihmisistä ja sukulaisista tai ne voi olla jännittäviä satuja, myyttejä ja legendoja. Sara omaksuu tarinoita ympäristöstään kuuntelemalla toisia sekä lukemalla kirjoja. Saran mukaan on olemassa kahdenlaisia tosiasioita - sellaisia, jotka ovat totta ja sellaisia, jotka saattaisivat olla. Mielestäni Saran asenne kuvaa juuri tarinankerronnan, narratiivisuuden ydintä. Tarinoiden totuudellisuuden pohtimisen sijasta oletus siitä, että ne saattaisivat olla totta.



Teokseen on upotettu runsaasti pieniä tarinoita, kun se samalla kertoo suurempaa tarinaansa. Montgomery osaa todella taitavasti kuvailla aikuisten ja lasten maailman välistä eroa ja sitä, miten ymmällään lapset välillä ovat aikuisten maailmassa. Lapset pohtivat monia uskontoon liittyviä kysymyksiä ja myös hyvyyttä ja pahuutta. Tätä maailmojen välistä eroa kuvastaa hyvin se, kun lapset uskovat tosissaan, että maailmanloppu ja tuomiopäivä ovat tulossa, kun lehdessäkin on niin kirjoitettu. Toiset aikuiset uskovat myös siihen, mutta toiset vain nauravat lasten hätääntyneille kysymyksille. Kukaan ei todellisuudessa yritä selittää asioita tai ymmärtää näitä lapsia ja heidän kummallisia tulkintojaan. Kirjassa on mukana myös Montgomerylle tyypillistä, loistavaa huumorintajua. Mainio tarina on sekin, kun lapset kirjaavat uniaan ylös ja alkavat kilpailemaan unien näkemisestä. He keksivät myös keinon, miten nähdä oikein paljon hurjia ja värikkäitä unia - siis syömällä paljon ja raskaasti iltaisin.



Sara Tarinatyttö on Sara-kirjojen ensimmäinen osa, jonka Sisko Ylimartimo on nyt uudestaan suomentanut. Tarinalle on jatko-osa The Golden Road (1913), jota Ylimartimo on myös kääntämässä. Montgomery piti itse Sara Tarinatyttöä yhtenä parhaimmista kirjoistaan huolimatta Anna-kirjojen ja Runotytön maailmanmenestyksistä. Kirjassa on minustakin lumoavaa viehätysvoimaa ja voin hyvin kuvitella itseni tuoksuvaan hedelmäpuutarhaan kuuntelemaan tarinatytön elävää ja voimakasta ääntä ja päästää mielikuvitukseni lentoon. Kiitos Leena Lumelle tästä kirjasta!

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinunkin ajatuksiasi tästä kirjasta. Minua jäi mietityttämaan se, kun kirjassa oli niitä Kingejä ja muita tutun olisia nimiä, että onko näitä hahmoja käytetty esimerkiksi siinä Tie Avonleaan -tv-sarjassa. Olen nähnyt siitä sarjasta vain satunnaisia jaksoja, enkä oikein muistanut niiden henkilöiden nimiä, joten en ole varma, mutta siinäkin on mun mielstä Kingejä ja Wardeja yms. Oletko katsonut sitä sarjaa tai tiedätkö muuten siitä jotain?

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi! Hienostii sisäistit Saran ja muiden lasten herkän maailman. Oli hyvä idea ottaa Saran ääni, tarinan ääni, kuin näytöksen aluksi: helähdys!, ja sitten tarina jo soikin värähdellen, helähdellen tai solisten purona...

    Saralle tämä kirja kuului! Sinä olet osa Tarinatyttöä. Itse en olisi näiden Oatesin yms. vahvuudessa löytänyt juuri nyt polkua herkkyyteen, jolle löydän vain rauhassa. Sitä rauhaa ei nyt ole.

    Linkitän herkänkauniin arvostelusi!

    VastaaPoista
  3. Hei Marjis minulle tuli sama mielleyhtymää siihen Tv-sarjaan, nimenomaan nimien takia. En muista minäkään nyt sarjasta ja tapahtumista paljon mitään, muistaisikohan joku muu?

    Kiitos Leena ilmaisevista sanoistasi ja linkityksestä myös!:)

    VastaaPoista
  4. Onpa mielenkiintoinen näkökulma tässä kirjassa, kun kertojana toimiikin aikuinen mies, vaikka kertomuksen ovat Sara Stanleyn. Kunhan ensin selviän Annan jäähyväisistä (jotka yhden symboliikan vuoksi aloitan ensi viikolla), taitaa tämä seuraava Montgomeryn teos lukulistallani. Jos kirjan tarinat tulevat uniinkin, on teoksen pakko olla voimakas. Montgomery-fanina tiedän, että se on sitä. :)

    Jäin muistelemaan "Tie Avonleaan"-sarjaa. Siinähän päähenkilönä oli juuri Sara Stanley. Käsittääkseni sarjan ensimmäiset osat pohjautuivat Montgomeryn kirjoihin ja kertomuksiin, mutta sarjan suosion kasvettua yli satajaksoiseen sarjaan tuli ihan uusien käsikirjoittajien 1990-luvulla luomia tarinoita ja hahmoja. * Tarkastelin juuri sarjan taustoja; "The Story Girl" oli yksi niistä kirjoista, johon sarja löyhästi perustui. *

    VastaaPoista
  5. Hei Lumiomena, minäkin muistelin, että siinä on joku Sara(h), mutta kirjan täytyy perustua hyvin löyhästi sarjaan, koska tämä Sara Stanley ei ole jäänyt mieleeni kovinkaan taiturimaisena tarinankertojana! Olisi kyllä kiva katsoa Tie Avonleaan-sarjaa uudestaan nyt tässä valossa.

    VastaaPoista
  6. Sara: Nimenomaan todella löyhästi. Muistaakseni sarjan Sara ei varsinaisesti kertonut, vain toimi. Silti hahmon nimi on Sara Stanley. Itse en koskaan oikein lämmennyt Tie Avonleaan-sarjalle, vaikka Anna ystävämme lumosi minut myös televisiossa. Siksipä odotankin sitä suuremmalla syyllä tämän kirjan lukemista. Sen tv-sarjan muita alkuläheitä olivat mm. Montgomeryn kirjat Chronicles of Avonlea ja The Golden Road.

    VastaaPoista