Sara - Tarinatyttö

Olen uppoutunut viime aikoina todella kiehtoviin tarinoihin ja jotkut näistä voimakkaista tarinoista on tullut mukaan jopa uniinikin. Näitä tarinoita on minulle kertonut kaimani Sara - Tarinatyttö. Sara Tarinatyttö (The Story Girl) on Lucy Maud Montgomeryn varhaistuotantoa ja kirja on ilmestynyt 1911. Kirjan asetelma on siitä erikoinen, että päähenkilöstä Sara Stanleysta, tarinatytöstä kerrotaan toisen henkilön, aikuisen miehen näkökulmasta, joka muistelee lapsuuttaan. Serkku Beverley (minä-kertoja) muuttaa veljensä Felixin kanssa, kuinkas muutenkaan, Prinssi Edwardin saarelle isänsä lapsuudenkotiin. Siellä he tutustuvat isänsä sukulaisiin, Sara-serkkuunsa sekä muihin lapsiin. Kollektiivisesta lapsijoukosta tulee kirjan päähenkilöitä, joiden keskipisteenä on valovoimainen ja ilmiömäinen tarinankertoja Sara.

"Emme olleet koskaan kuulleet sellaista ääntä. En koskaan, myöhemminkään elämässäni, ole kuullut sellaista ääntä kuin hänen. En kykene kuvailemaan sitä. Saattaisin sanoa sitä kirkkaaksi; saattaisin sanoa sitä suloiseksi; saattaisin sanoa sitä värähteleväksi ja kauas kantavaksi ja helähtäväksi kuin kello; kaikki tämä pitäisi paikkaansa, mutta se ei kuvaisi alkuunkaan Tarinatytön äänelle ominaista laatua." (s.18)

Tarinatytön ääni saa sanat elämään, hän rakastaa ilmaisevia sanoja ja jos hänen äänensä olisi väri, niin se olisi kuin sateenkaari. Kaikki - aikuisista lapsiin haluavat kuulla Saran ihmeellistä tarinankerrontaa ja se tempaa kuulijat mukaansa ja eläytymään tarinoihin. Tarinat voivat kertoa tavallisista, arkipäivän ihmisistä ja sukulaisista tai ne voi olla jännittäviä satuja, myyttejä ja legendoja. Sara omaksuu tarinoita ympäristöstään kuuntelemalla toisia sekä lukemalla kirjoja. Saran mukaan on olemassa kahdenlaisia tosiasioita - sellaisia, jotka ovat totta ja sellaisia, jotka saattaisivat olla. Mielestäni Saran asenne kuvaa juuri tarinankerronnan, narratiivisuuden ydintä. Tarinoiden totuudellisuuden pohtimisen sijasta oletus siitä, että ne saattaisivat olla totta.

Teokseen on upotettu runsaasti pieniä tarinoita, kun se samalla kertoo suurempaa tarinaansa. Montgomery osaa todella taitavasti kuvailla aikuisten ja lasten maailman välistä eroa ja sitä, miten ymmällään lapset välillä ovat aikuisten maailmassa. Lapset pohtivat monia uskontoon liittyviä kysymyksiä ja myös hyvyyttä ja pahuutta. Tätä maailmojen välistä eroa kuvastaa hyvin se, kun lapset uskovat tosissaan, että maailmanloppu ja tuomiopäivä ovat tulossa, kun lehdessäkin on niin kirjoitettu. Toiset aikuiset uskovat myös siihen, mutta toiset vain nauravat lasten hätääntyneille kysymyksille. Kukaan ei todellisuudessa yritä selittää asioita tai ymmärtää näitä lapsia ja heidän kummallisia tulkintojaan. Kirjassa on mukana myös Montgomerylle tyypillistä, loistavaa huumorintajua. Mainio tarina on sekin, kun lapset kirjaavat uniaan ylös ja alkavat kilpailemaan unien näkemisestä. He keksivät myös keinon, miten nähdä oikein paljon hurjia ja värikkäitä unia - siis syömällä paljon ja raskaasti iltaisin.

Sara Tarinatyttö on Sara-kirjojen ensimmäinen osa, jonka Sisko Ylimartimo on nyt uudestaan suomentanut. Tarinalle on jatko-osa The Golden Road (1913), jota Ylimartimo on myös kääntämässä. Montgomery piti itse Sara Tarinatyttöä yhtenä parhaimmista kirjoistaan huolimatta Anna-kirjojen ja Runotytön maailmanmenestyksistä. Kirjassa on minustakin lumoavaa viehätysvoimaa ja voin hyvin kuvitella itseni tuoksuvaan hedelmäpuutarhaan kuuntelemaan tarinatytön elävää ja voimakasta ääntä ja päästää mielikuvitukseni lentoon. Kiitos Leena Lumelle tästä kirjasta!