Hotakainen ja Kyrö naurattavat

Eilen kävin Keravan kaupunginkirjastossa kuuntelemassa kirjailijoiden Hotakaisen ja Kyrön sukkelaa sanailua nyky-yhteiskunnasta ja heitä haastatteli kirjastonhoitaja Maria Bang. Täpötäydessä salissa myös yleisö pääsi esittämään kirjailijoille kysymyksiä ja tunnelma oli rennon hauska ja naurua riitti.

Hotakainen kertoi tehneensä taustatyötä uusimpaan kirjaansa Jumalan sanaan peräti 17 vuotta, mutta todellisuudessa määrä vähenikin sitten seitsemään kuukauteen. Kirjaa hän kirjoitti kymmenisen kuukautta. Kertoipa kirjailija itsekin työskennellessään kirjastossa ravintoketjun viimeisessä päässä, kun hän työskenteli Kuopion kaupunginkirjaston kellarissa korjaamassa kirjoja. Silloin hän luki paljon kirjoja, huonompia tietenkin kuin omansa. Hotakaisen omia suosikkikirjailijoita ovat luonnollisesti Tuomas Kyrö, Veijo Meri ja Sirkka Turkka, jota hän pitää pelastusrenkaanaan. Turkka sai hänet vaihtamaan runoista proosaan. Raamatunkin Hotakainen on lukenut, mutta hypähdellen. Raamatussa on hänen mukaansa huippukohtia, mutta sitten sitä junnaavaakin tekstiä. Vanhassa testamentissä Jumalan puheet ovat hyvinkin sekavia ja kaunaisia. Hotakaisen mukaan elämme kummallisia aikoja, tunteen aikoja, kun pitää uutisoida, että Vappu Pimiä itki. Kirjailijalle ne ovat arkipäivää, kun elää kahden murrosikäisen tyttären kanssa.

Minäkin uskaltauduin esittämään Hotakaiselle kysymyksen yleisön joukosta, kun viime päivinä minua on askarruttanut kuten tiedätte nuorten kirjojen lukemisen väheneminen ja erityisesti poikien torjuva suhtautuminen kirjoihin. Hotakainen antoi vinkiksi kirjoittamansa nuortenkirjan Näytän hyvältä ilman paitaa (2000, Wsoy). Siitä oli kuulemma eräskin poika tehnyt esitelmän koulussa ja ollut tietenkin ilman paitaa. Minäpä lainasin kirjan mukaani tilaisuuden päätyttyä ja mukaani tarttui myös Hotakaisen Satukirja (2004, Wsoy) satuja lapsille, josta luin jo Rikollisen. Sadut sopivat myös hyvin aikuisille.

Kyröltä en kysynyt mitään, mutta kävin pyytämässä häneltä omistuskirjoituksen Mielensäpahoittajaan (2010, Wsoy), jota kehuin huippukirjaksi lukea ääneen. Olinkin lukenut kirjasta ennen tilaisuutta pätkiä eri-ikäiselle kuulijakunnalle. Nyt seuraa suuri paljastus Kyröstä! Hän ei kirjoitakaan kirjoja itse vaan hänen kellarissaan asustelee 103-vuotias Benjamin Kivi, joka kirjoittaa kirjailijan puolesta. Kyrön ei tarvitse kuin näyttää asuntolainan lyhennyserää, niin johan Benjamin kirjoittaa. Yleisön joukosta ihmeteltiin, kun Kyrö osaa kirjoittaa vanhemman sukupolven näkökulmasta. Uskoako tai ei sitten Benjamin Kiveen, niin silläkin on vaikutusta, kun Kyrö on viettänyt paljon aikaa isovanhempiensa kanssa ja kuullut noin 14 000 kertaa samoja juttuja.

Palatakseni vielä nuortenkirjoihin, niin Kyrön ensimmäinen kirja oli Häräntappoase, jonka hän luki jo 10-vuotiaana. Minua nyt hiukan nolottaa, kun en ole sitä lukenut loppuun. Kyrön varsinainen ahmimisikä kirjoihin tuli vasta 21-vuotiaana, joten eiköhän tässä ole toivoa vielä poikienkin kirjojen lukemisen suhteen. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tilaisuuden jälkeen nappasin taksin, jota ajoi nuori partavedeltä löyhkäävä pojankloppi. Minä innokkaana osoittelin, katso Hotakainen ja Kyrö kävelevät tuolla kadulla. Hän ei noteerannut heitä ollenkaan. Sitten minä kysyin, onko hän lukenut Mielensäpahoittajan eikä hän ollut, mutta onneksi vinkkasin.

Minä kuuntelisin Kyröä ja Hotakaista mielelläni vaikka joka päivä. Miksi ei lanseerata TV:hen Hotakainen & Kyrö talk-showta? Kirjailijat ruotisivat yhteiskunnallisia ilmiöitä, pilke silmäkulmassa, tietenkin. Aikoinani kuuntelin Hotakaisen juttuja töllöstä, kun hän teki leffa-arvioita. Ne olivat hauskoja! Conanillekin tulisi vihdoin kilpailija Suomeen.

p.s. Vaihdoin paremman valokuvan, jonka sain kivalta kirjastotädiltä!