Nuortenkirjojen tuulia ja kirjamessukuulumisia

Viime päiväni ovat kuluneet vauhdikkaasti kirjojen ja kirjatapahtumien parissa. Osallistuin Helsingin kirjamessuille torstaina ja lauantaina sekä olen tavannut muita kirjabloggareita. Torstaina kävin kuuntelemassa kirjailija Terhi Rannelan haastattelua hänen uudesta tyttökirjastaan Scarlettin puvussa (2011, Otava). Se kertoo Viivi muotibloggaajasta, jonka intohimona ovat vaatteet, ompeleminen sekä klassikkoelokuva Tuulen viemää, joka on kirjailijan itsensäkin suosikki. Scarlettin puvussa voi lukea kahdella tasolla; pintatasolla eli tuntematta Margaret Mitchellin Tuulen viemää tai syvemmällä tasolla, jolloin viittaukset ja merkitykset teokseen avautuvat paremmin. Terhin haastattelija totesi, että kirjassa on ihanaa vanhan ajan tyttökirjatunnelmaa. Kuten saatatte arvata, odotan tämän kirjan lukemista malttamattomana, mutta haluan päästä ennen sitä Tuulen viemää vireeseen lukemalla klassikkokirjaa. Kuvassa Terhi lukee tyttöyden manifestiä, jonka uskalsin kirjasta kurkata.

2000-luvulla tyttöjen pitää olla niin kamalan tiedostavia, olla neuroottisen perillä naisten oikeuksista ja asettua vastahankaan aina kun mahdollista. Opiskelu ja oma tuleva ura ennen kaikkea muuta! Fiksut tytöt eivät anna ihastusten häiritä elämää. Lukemista lukemisen perään. Pitää saada kunnon ammatti, pitää saada säännöllinen kuukausipalkka. Pitää tehdä sitä ja tätä. Valmistua ajoissa, synnyttää esikoinen oikeassa iässä, mennä naimisiin, pitää viiden viikon kesälomia ja tehdä töitä eläkeikään asti. (201, Scarlettin puvussa)

Palaan myöhemmin vielä tähän tyttönäkökulmaan, koska se on hyvin kiinnostava aihe. Torstaina ohjelmassa oli myös Marja-Leena Tiaisen haastattelu hänen uudesta teoksestaan Kahden maailman tyttö (2011, Tammi). Kirja kertoo 17-vuotiaasta muslimityttö Tarasta, joka haluaa tehdä samoja asioita kuin ikäisensä suomalaistytöt. Isän mielestä Taran käytös on sopimatonta ja se saattaa vaaraan hänen kunniansa. Ristiriidat syvenevät ja Tara piiloutuu turvakotiin. Missasin kirjailijan haastattelun, kun piti välillä kierrellä antikvariaattisella puolella, mutta tämä nuortenkirja on ehdottomasti lukulistallani.

Lauantaina ryntäsin aamuteetäni juomatta suoraan kirjamessuille, koska minulla oli kiire kuuntelemaan kirjailija Sisko Latvuksen haastattelua. Sisko Latvuksen esikoisteos oli tyttöromaani Saviminä (Wsoy, 1965), jota olen parhaillaan lukemassa. Kirja kertoo 16-vuotiaasta Salmesta, joka kokee uskonnollisen heräämisen. Sitä on luonnehdittu ensimmäiseksi moderniksi uskonnolliseksi nuortenromaaniksi. Latvuksen uusin kirja Kaukana omalta maalta (Wsoy, 2011) on historiallinen nuortenromaani. Se kertoo 13-vuotiaasta inkerinsuomalaisesta Paavosta, jonka perhe pakkosiirretään Siperiaan. Kirjassa käsitellään rankkoja asioita ja kirjailija itse halusi kertoa nuorille sodasta ja Stalinin ajasta. Susa on kirjoittanut juuri kirjasta esittelyn ja tämä on lukulistallani. Löysin myös Sisko Latvuksen oman blogin ja tietenkin sain omistuskirjoituksen hänen esikoisteokseensa.

Lauantaina keskusteltiin myös nuortenkirjojen tabuista. Kirjailija Anne Leinonen haastatteli kirjailijoita Marika Laijärveä ja Salla Simukkaa. Kirjailijoiden mukaan nuortenkirjoissa on helppo käsitellä tabu-aiheita. Tärkeintä on aitous ja rehellisyys tarinassa. Marika Laijärven (ent. Uskali) esikoisteoksessa Veli ilves (Wsoy, 2001) käsitellään nuorten runsasta juomista ja päähenkilö Emilia harrastaa irtosuhteita. Laijärven mukaan suomalaisessa kulttuurissa nuorten alkoholinkäyttö aiheena on tabu. Toisessa teoksessaan Hopeanorsu (Wsoy, 2004) Laijärvi käsittelee rankaa aihetta seksuaalista hyväksikäyttöä, kun ysiluokkalaisella Jonnalla on ollut suhde usemman vuoden ajan musiikinopettajaansa.

Salla Simukka taas rikkoi ensimmäisenä Suomessa nuortenkirjallisuuden tabua tyttöjen välisestä rakkaussuhteesta. Hänen esikoisteoksensa Kun enkelit katsovat muualle (Wsoy, 2002) kertoo kahden teinitytön välisestä rakkaudesta. Viimeiset (2005) kertoo taas kolmesta tytöstä, jotka haluavat päästä neitsyydestään eroon. Vaikka kirjoja ei olekaan sensuroitu rankoista aiheestaan, niin kirjailijat kertoivat kokemuksistaan, kun vanhemmat tai opettajat ovat estäneet nuoria lukemasta kirjoja. Vaikka nuortenkirjoihin sisältyy vaatimus kirjan opettavaisuudesta tai sanomasta, niin kirjailijat kertoivat, että se ei saa olla kirjoittamisen ensimmäinen motiivi. Simukka haluaisi kapinoida lisää vielä ja rikkoa tabun toivorikkaasta lopusta. Nuortenkirjallakin saisi olla joskus synkkä loppu.

Perjantaina en käynyt kirjamessuilla, mutta ohjelmassa on ollut kiinnostavia nuortenkirjoja ja kirjailijoiden haastatteluja. Ehkäpä ensi vuonna pitää osallistua vielä enemmän. Pääsin kuitenkin lauantaina lämminhenkiseen kirjablogitapaamiseen, jonka Avain-kustantamo oli järjestänyt kirjabloggaajille. Tilaisuudessa oli kansainvälistä tunnelmaa, kun kanadalainen Annabel Lyon kertoi esikoiskirjastaan Aleksanterin opettaja (2011) ja belgialainen Annelie Verbeke teoksestaan Kalanpelastaja (2011). Lisäksi kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlsson kertoi uusimmista kustannusalan kuulumista ja sähkökirjat herättivät keskustelua bloggareiden keskuudessa. Toiveena olisi, että kustannusala yhdessä kehittäisi toimivan systeemin, jolloin sähkökirjojen ostaminen olisi helppoa ja vaivatonta. Tätä kehittelytyötä jäämme vielä odottelemaan. Hienoa oli tavata kirjabloggareita näiden päivien aikana ja viiden kirjabloggaajan saama Rakkaudesta kirjaan-tunnustuspalkinto on tuonut juhlan tuntua tapaamisiin. Ehdinpä nähdä myös tasavallan presidentti Tarja Halosen ja kirjailija Hannu Mäkelän kirjamessuilla ja he keskustelivat hauskasti lapsuudestaan Helsingin Kalliossa. Nyt alkaa minun paluu takaisin arkeen, mutta ne, jotka eivät ole käyneet kirjamessuilla, niin tänään vielä ehtii.