Aili konttinen: Inkeri palasi Ruotsista

Talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta lähetettiin Ruotsiin n. 73 000 lasta sotaa pakoon. Sotalapsia evakuoitiin myös Tanskaan ja Norjaan. Valtaosa lapsista sijoitetiin asumaan yksityiskoteihin. Siirtojen piti olla aluksi väliaikaisia, mutta lapsia jäi kuitenkin pysyvästi Ruotsiin kasvattivanhempien luokse asumaan. Aikaisemmissa arvioissa on esitetty, että Ruotsiin jäi 15 000 lasta, mutta lukua pidetään nykyään virheellisenä. Tarkkaa siirtojen lukumäärää ei edes tiedetä. Sodan kestettyä oletettua kauemmin, lasten Ruotsissa oleskelu venyi pitkäksi. Tunnesiteet lasten ja vanhempien välillä köyhtyivät ja sitä ei osattu huomioida etukäteen. Sodan jälkeen lasten henkisiä vaikeuksia ei ymmärretty ja, miten vuosikausien ero vaikutti lasten ja vanhempien keskinäisiin suhteisiin. Lasten kotiuttaminen osoittautui vaikeaksi. (Lähteenä: Lastensiirtokomitea ja Sotalapset)

Konttisen Inkeri palasi Ruotsista (1947, Wsoy) kertoo sotalapsen 6-vuotiaan Inkerin paluusta takaisin Suomeen jatkosodan päätyttyä. Inkeri on lähetetty vauvaikäisenä Ruotsiin ja hän on asunut kasvattivanhempiensa mamman ja papan luona. Inkerin yläluokkaiset kasvattivanhemmat ovat varakkaita, ja Inkeri asuu kartanossa, jossa hänellä on oma huone, paljon leluja, kauniita vaatteita ja kotiopettajakin. Inkeri osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ruotsiksi. Hän ei puhu suomea. Suomessa Inkerin vaatimattomaan maanviljelijäperheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi neljä sisarusta, jotka ovat joutuneet lähtemään Karjalasta. Yhteydenpito biologisten vanhempien ja kasvattivanhempien välillä sodan aikana on tapahtunut kirjeenvaihdon välityksellä.

Inkeri palaa lentokoneella Suomeen ja kulttuurishokki alkaa heti kotimaan kamaralla. Ingerin nimi muutuu Inkeriksi. Hän ei ymmärrä kieltä, ruoka on erilaista, olosuhteet karummat ja oma perhe on vieras. Inkeri on yksinäinen ja eristäytyy. Äiti on ikävöinyt lastaan pitkän poissaolon ajan ja on huolissaan tytöstään, johon ei saa yhteyttä. Inkeri itkee omaa ikäväänsä ja lähettelee mammalleen kirjeitä ja pyytää hakemaan hänet takaisin Ruotsiin. Sisaret kadehtivat ja säälivät siskoaan. Isä murahtelee taustalla ja suhtautuu rauhallisemmin. Kylällä Inkeriä ihmetellään ja hänen hienoja vaatteitaan ihaillaan. Vähitellen Inkeri alkaa ymmärtää kieltä, vaikka ei puhukaan. Hän seuraa päivät pitkät äitinsä kiireistä ja raskasta työtä ja äidin aika ei aina riitä lapsilleen. Eräänä päivänä Inkeri ja äiti keksivät tonttuleikin, jossa salaperäinen tonttu, Inkeri siivoaa aina keittiön, kun äiti on navettatöissä. Kun maatilalla syntyy varsa, joka annetaan Inkerille, sanoo tyttö ensimmäiset sanansa suomeksi.

Inkeri palasi Ruotsista sanotaan Aili Konttisen (1906-1969) pääteokseksi ja se on palkittu Topelius-palkinnolla. Konttinen kuvaa hienolla, psykologisella otteella lapsen näkökulmasta tunnekuohuja, joita Inkeri käy sisäisesti läpi. Lisäksi Konttinen kuvaa erittäin koskettavasti biologisen äidin ja kasvattiäidin tunnetiloja ja heidän välistä suhdettaan. Inkerin äiti pohtii esimerkiksi, oliko hän liian itsekäs, kun hän halusi Inkerin takaisin. Mammakin tulee lopulta Ruotsista hakemaan kasvattityttöään takaisin ja Inkeri tekee valinnan jäädäkö Suomeen vai lähteäkö Ruotsiin. Konttinen kirjoitti jatkoa myös Inkerin tarinalle teoksilla Inkerin kesä (1949) ja Inkerin talvitouhut (1950). Luin myös perään Inkeri-sarjan kolmannen osan, jossa Konttinen jatkaa samojen teemojen käsittelyä. Kirjailija on todella taitava lapsen maailman kuvaaja ja lasten keskinäinen toiminta ja puhe ovat kuin todellisesta maailmasta. Aili Konttinen kirjoitti useita lasten- ja nuortenkirjoja ja toimi samanaikaisesti kansakoulun opettajana. Palkitulla kirjailijalla oli julma kohtalo, sillä hänet murhasi entinen oppilas raa'alla tavalla kotitalon pihalle.

Inkeri palasi Ruotsista on luokiteltu tyttökirjaksi ja nuortenkirjaksi, mutta nykyään kirjaa olisi vaikea kategorisoida, koska se on hyvä aikalaiskuvaus tärkeästä aiheesta. Kirjaa lukiessa tuli voimakkaasti mieleen Klaus Härön elokuva Äideistä parhain (perustuu Heikki Hietaniemen kirjaan), jossa kuvataan myös sotalapsen, Eeron tarinaa. Inkeri palasi Ruotsista teoksesta viimeisin painos on vuodelta 1963. Katselin pääkaupunkiseudun kirjastojen tarjontaa läpi ja kirjaa on hyvin saatavilla. Suosittelen lämpimästi lainaamaan ja lukemaan tämän teoksen. Toivoisin, että kirjasta otettaisiin tänä päivänä uusintapainos, koska teos on edelleen ajankohtainen. Samalla aikanaan suosittu, mutta nykyään unohdettu kirjailija nousisi nykypäivän lukijoiden tietoisuuteen. Sotalapset-aiheesta kiinnostuneille löytyy myös lisää kirjallisuutta Helsingin kaupunginkirjaston aihepakettiarkistosta.