keskiviikko 10. elokuuta 2011

Jane Austenia - Järki ja tunteet



Minulla on ollut pitkään Jane Austenin kirjoihin kaksijakoinen suhde. Kirjaston hyllyssä olevat kirjat kiehtoivat minua ja avasin sivun sieltä sun täältä, mutta en saanut tekstiin koskaan otetta enkä lainannut niitä mukaani. Ne tuntuivat silloin vielä lapsen silmin - pitkäpiimäisiltä ja tylsiltä. Ensimmäinen Austenin kirja, jonka sitten luin aikuisena oli Ylpeys ja ennakkoluulo. Se oli pakko lukea, koska se oli tenttivaatimuksena. Yllätin itseni myös pitämällä kirjasta eikä se ollutkaan niin tylsä tai kuiva kuten etukäteen olin asennoitunut. Toki olen katsonut paljon Jane Austenin kirjoihin perustuvia sarjoja ja filmatisointeja, mutta elokuvahan on ihan eri asia. Emma-kirjakin jäi kesken muutaman sivun jälkeen, mutta Northanger Abbeyn luin kokonaan. Se oli ilmeisesti kioskikirjamainen, lyhennetty versio.

Järki ja Tunteet (WSOY) pokkarin takakansi houkutteli ja aloin sitä siltä istumalta lukemaan paikassa, jossa niin sanotusti aika kuluu verkkaan. Vuoroni tuli kuitenkin liian nopeasti ja kirja jäi kesken, mutta ehdin päästä Austenin vetovoimaiseen imuun. Onneksi!

Järki ja tunteet on varmaan monelle tuttu juoneltaan ja olen nähnyt romaanin perustuvan Oscar-palkitun elokuvankin, mutta en enää sitä muista. Päähenkilöinä ovat sisarukset Elinor (järki) ja Marianne (tunne), jotka jättävät rakkaan lapsuuden kotinsa Norlandin tilan olosuhteiden pakottamina, kun oma veli John Dashwood "potkii heidät pellolle". He muuttavat leskiäitinsä Rouva Dashwoodin kanssa uudelle paikkakunnalle vaatimattomampaan huvilaksi kutsuttuun asumukseen. Kiihkeä Marianne rakastuu komeaan ja ystävälliseen, mutta myöhemmin lurjukseksi osoittautuvaan Willoughbyhyn. Hillitympi vanhempi sisar Elinorkin on rakastunut kunnolliseen Edwardiin, jota sitoo omat lupauksensa. Edwardin sisar (John Dashwoodin vaimo) ja äiti eivät voi todellakaan hyväksyä heidän suhdettaan, koska Elinor on huono naimakauppa. Liian varaton eikä tarpeeksi ylhäistä säätyä. Taustalla kummittelee vielä kolmaskin herra, luotettava eversti Brandon, joka on ilmeisen rakastunut Marianneen.

"Tiedät varsin hyvin, ettei eversti Brandon ole niin vanha, että hänen ystäviensä tarvitsisi pelätä menettävänsä hänet. Hän voi elää vielä kaksikymmentä vuotta. Mutta kolmekymmentäviisivuotiaalla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa." (Marianne s.36)

"Seitsemänkolmatta vuoden ikäinen nainen ei enää voi tuntea eikä herättää rakkautta. Jos hänellä on ikävät kotiolot tai hän on köyhä, niin saattaisiin olettaa hänen voivan ryhtyä sairaanhoitajaksi saadakseen toimeentulonsa ja turvatun aseman." (Marianne s.36.)

Marianne, joka on siis vasta kuudentoista on hyvinkin armoton ikäasioissa. 35-vuotias mies on jo melkein vanhus ja 27-vuotias nainen on liian vanha avioitumaan tai rakastumaan. Marianne on mielestäni aika lapsellinen hahmo romaanin alussa, mutta kypsyy romaanin edetessä. Pettyessään rakkaudessa hän masentuu ja sairastuu vakavasti. Kun järkevä ja huolehtivainen Elinor kätkee syvemmät tunteensa jopa omalta perheeltään, niin Marianne toimii päinvastoin ja pystyy ilmaisemaan tunteitaan vapaammin. Vain avioliitto voi taata näiden naisten onnen, mutta esteiksi voivat tulla naisten asema ja varallisuus. Austenin aikaan naimattomien naisten ainoa tavoite oli avioliitto ja naimisiinmenolla nainen pystyi jonkin verran itsenäistymään ja saamaan oman kodin. Muita mahdollisuuksia naisille ei juurikaan ollut tarjolla. Austen ei ikinä itse avioitunut, mutta elämäkerrallisten tietojen mukaan hän kuitenkin halusi naimisiin.

Austenin romaanissa riittää romantiikkaa, draamaa, nasevaa dialogia ja herkullisia henkilöhahmoja. Ei voi kuin ihmetellä hänen tarkkanäköisiä henkilö- ja ihmissuhdekuvauksia. Minua nauratti ja ehkäpä surettikin avioparin herra Palmerin ja hänen raskaana olevansa vaimonsa visiitti huvilassa.

"Miten mielelläni itsekin asuisin tällaisessa talossa! Ettekö tekin, herra Palmer?"
Herra Palmer ei vastannut, ei edes kohottanut katsettaan sanomalehdestä.
"Herra Palmer ei kuule mitä minä sanon", virkkoi rouva nauraen.
"Hän ei joskus koskaan kuule. Se on niin hullunkurista"
(s.96)

Järki ja tunteet ilmestyi 1811 ja se oli ensimmäinen Austenin julkaistu romaani. Austen muokkasi kirjaa useita vuosia kuten muitakin kirjojaan ja ensimmäisen version hän kirjoitti siitä jo 1700-luvun puolella. Tämä 200-vuotias klassikko piti minut lujassa otteessaan ja pidin tästä Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (1813) enemmän. Minuun virisi innostus lukea ne kolme vielä lukematonta Austenin kirjaa Kasvattitytön tarinan (1814), Emman (1815) sekä Viisastelevan sydämen (1818) tässä järjestyksessä. Ehkäpä minäkin olen kypsynyt.


Viikonloppuna katsoin elokuvan Jane Austen - lukupiiri (2007), joka on myös kirjana ollut menestys. Kuuden kuukauden aikana luetaan Austenin kuusi romaania ja lukupiirin kuusi jäsentä kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan kirjasta jonkun jäsenen luona. Jokaiselle on valittu oma Austenin kirja ja hän on illan emäntä/isäntä. Elokuva oli ihmissuhdedraamaa, mutta ihan katsottava. Tässä yhteydessä onkin hyvä muistutella Lukupiiri-blogin kuukauden kirjasta, josta alkaa tänään keskustelu.



Jane Austen - lukupiiri ideana olisi kiinnostava, jos joku haluaa lähteä sitä kokeilemaan. Minkälaisia lukukokemuksia teillä on Austenin kirjoista? Onko jotain suosikkeja tai vähemmän suosikkeja?

16 kommenttia:

  1. Olen lukenut Jane Austenilta vain Ylpeys ja ennakkoluulon ja Kasvattitytön tarinan - Ylpeys ja ennakkoluulo oli huomattavasti parempi. En kuitenkaan enää kunnolla muista, mikä Kasvattitytössä häiritsi. Kai se vain oli suht tylsä.

    Olen silti edelleen kiinnostunut lukemaan lisää Austenia. Tämä Järki ja tunteet sekä Emma kiinnostavat eniten. Nyt tuli myös kamala himo katsoa noita BBC:n sarjoja kirjoista!

    VastaaPoista
  2. Vuosia, vuosia sitten on tullut luettua Järki ja tunteet, Ylpeys ja ennakkoluulo ja Emma. Kasvattitytön tarinasta en ole ihan varma. Rehellisesti sanoen en muista kunnolla yhtäkään kirjaa. Varsinkin Emma oli jo lukiessa niin haastava, että oikeastaan vain tankkasin sen läpi. Haastava se oli siksi, että minun hyllyssäni kököttävä Emma on hyvin vanha ja haisee järkyttävän pahalle! Päätä särki ja yökötti koko ajan :D

    VastaaPoista
  3. Hei Laura, minulla on ollut vuoden verran nauhalle tallennettuna Ylpeys ja Ennakkoluulo elokuva. Mutta en muista, mikä versio se on ja olenko nähnyt sitä. Tarkoitus oli sekin katsoa viikonloppuna, mutta en ehtinyt. Ne BBC:n sarjat ovat kyllä hyviä!

    Hei Maija, minulla on hyllyssä vanha kirja - Kasvattitytön tarina, mutta se ei onneksi haise pahalle hih!

    Hauska kuulla, että en ole ainoa, jolla on ollut Austenin kanssa lukemisvaikeuksia!

    VastaaPoista
  4. Järki ja tunteet on omakin suosikkini kaikista Austenin kirjoista. Olen lukenut tätä ehkä kaikkein eniten siskokirjana, sillä näen järkevässä Elinorissa itseäni ja haihattelevassa Mariannessa vilkasta pikkusiskoani. Olen muistaakseni lukenut kaikki Austen-suomennokset, joskin niin kauan sitten, että tekisi hyvää lukea joku niistä uudelleen.

    Mitä Austen-filmatisointeihin tulee, niin pidän Ylpeyden ja ennakkoluulon BBC-sarjasta niin, etten ole halunnut katsoa elokuvasta tehtyjä uudempia versioita. Myös Järki ja tunteet Ang Leen - erään suosikkiohjaajani - ohjaamana on hieno. Tuo Jane Austen-lukupiiri-elokuva jäi minulta kesken viime syksynä, mutta luin sen joskus englanninkielisenä kirjana ja kirjasta jäi ihan hyvä, kielikylvyksi sopivan kevyt mieli. Sain myös yhdeltä ystävältäni hiljattain lainaan elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä ja sekin on vielä katsomatta. Elokuva kertoo osin tosipohjaisesti, osin fiktiivisesti Jane Austenista itsestään.

    VastaaPoista
  5. Minä en ole lukenut vielä yhtään Austenia, vaikka omassa hyllyssäkin kirjoja on muutama. Kokeilin Austenia englanninkielisenä äänikirjoina, mutta englanti on minulle liian hankalaa lenkkien aikana kuunneltavaksi;)

    Jane Austen lukupiiri on ihana elokuva ja samanlainen lukupiiri olisi aivan ihana juttu!:)

    VastaaPoista
  6. Minä rakastuin Austenin romaaneihin jo 13-vuotiaana (olen ennenkin todennut olevani "syntymäkeski-ikäinen" :D), kimmokkeen tarttua niihin sain uusista filmatioisoinneista kuten niin moni muukin. Järki ja tunteet on ihana kirja, ymmärrän sekä Mariannea että Elinoria.

    Hyvä huomio tuo, kuinka osuvasti Austen kuvaa Palmerien avioliittoa!

    VastaaPoista
  7. Sara, nyt sinä hermostut, mutta sanon suoraan, että Jane Austen ei ole 'mun juttu'. Minä en halua kuolla kirjan äärellä ikävystymiseen.

    Sen sijaan kiitän sinua ihanaa, joka tarjosit minulle 'kesäkirjan'. Kiitos! Sininen linna on tämän kesän kirja. Se tapaus. Miksiköhän Montgomery ei kirjoittanut enemmän aikuisille...Toisaalta jos se olisi ollut pois Annoista, ei kiva.

    VastaaPoista
  8. Hei Katja tuo on varmaan totta, että voi lukea eri tavalla ja samaistua, kun on sisaria! Minä olen ainoa lapsi, niin ei ole tältä saralta kokemusta.

    Tuon Järki ja tunteet-elokuvan katsoisinkin mielelläni uudelleen tämän lukukokemuksen jälkeen. Ja kiinnostuin tuosta Jane Austenin jalanjäljilla-leffastakin!

    Hei Sanna, minulla voisi tulla pahoja keskittymisvaikeuksia, jos pitäisi kuunnella englanniksi Austenin kirjoja. Olen kyllä ajatellut joskus, että kuuntelisin Montgomeryn kirjoja enkuksi, kun niitä voi ilmaiseksi ladata. Nyt sitten Sanna alat vetämään Austen-lukupiiriä. Idea oli kiva ja sitten siinä keskustelun lomassa herkuteltiinkin.:)

    VastaaPoista
  9. Hei Maria miten hauskasti sanottu syntymäkeski-ikäinen! Toisaalta minä luin 13v. ja jo aikaisemminkin sellaisia kirjoja, joka muita (samanikäisiä) ei ois voinu vähempää kiinnostaa. Tämä on niin yksilöllistä ja Jennin blogissa olikin kiinnostavaa keskustelua kirjojen ikärajoista ja kielletyistä kirjoista.

    Hei Leena en minä kuule hermostu ollenkaan ja ymmärrän sinua varsin hyvin! Muistatkos Leena sinulla on yksi Montgomeryn kirja hyllyssäsi, joka on aikuisten kirja. Sinä kerroit minulle siitä kerran. Oletko unohtanut, minä en muista sen nimeä nyt?

    VastaaPoista
  10. Minä rakastan Austen kirjoja, ja luen niitä uudelleen ja uudelleen. Terävä ja hauska ihmisluonnon analysoija... romanttinen olematta sentimentaalinen... Huoh. Kun luin ihanan juttusi, tuli heti mieleen että olisipas kiva taas lukea jokin Austenin romaani uudestaan.

    Kiitos tästä! Olin ihan unohtanut miten hauskoja ja kaameita Palmerit ovat. Pidin myös Fannyn ja Johnin suhteen kuvauksesta, siinä vasta parisuhdedynamiikkaa :D

    VastaaPoista
  11. Hei Booksy ja kiitos! Sinähän olet perehtynyt Austeniin hyvin, kun olet lukenut kirjoja usein. Onko sinulla joku kirjoista erityisesti mieluisin? Fanny kyllä hyvin manipuloi miestään, voi että! En kyllä tykännyt sisarusten veljestä yhtään. Ajattelinkin, että tämän voisi lukea uudestaan, koska toisella lukukerralla voisi syventyä tiettyihin henkilöihin enemmän ja muutenkin tehdä jotain uusia havaintoja Austenin tapaan :)

    VastaaPoista
  12. Oma lempparini on Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta hyviä syitä olisi tykätä mistä vain muustakin. Kasvattitytön tarina on moraalisin, Abbey on ilkikurisin, Emma ovelin ja Järki ja tunteet herttaisin... Persuasion - olikos se nyt viisasteleva sydän suomeksi? - on jollain tavalla seesteisin vähiten romanttinen.

    Vanhemmiten olen alkanut pitää Sydämestä ja Kasvattitytöstä enemmän, nuorempana ne eivät niin miellyttäneet - mutta Pride and Prejudice pitää ykkössijansa!

    (Kuten huomaat, tämä on aihe, josta voisin vaahdota vaikka kuinka :D )

    VastaaPoista
  13. Sara, jos olisikin Montgomeryn aikuisten kirja, niin olisi upeaa,s illä niin innostuin Sinisestä linnasta. Yuo made my summer♥

    Ehkä väärinkäsitys on tullut siitä, että olen todennut yrittäväni tehdä vielä yhden tyttökirjan, jota EN ole aikanani lukenut ollenkaan. Se on se, jossa on kylmää ja kuumaa...Enhän kai sitäkin saanut sulta vai tilasinko kustantajalta. Ainakin kirja on ihan uusi eli ei siis kierrätyskirja...

    Olen ihmetellyt Sinisen linnan jälkeen, että miten hurmaavaa oliskikaan nyt lukea Montgomeryn kirjoja aikuisille, mutta onko niitä, en tiedä. Jos joku tietää niin tuleva Montgomery -tutkija eli sinä!

    VastaaPoista
  14. Minäkin olen tämän lukenut, aikoja sitten. Varmaan 90-luvulla Austen-filmatisointibuumin myötä. Voisihan tuota joskus lukea tämän uudestaan. Vaikka englanniksikin!

    Muita Austeneja en olekaan lukenut, aukko sivistyksessä...

    VastaaPoista
  15. Hei Booksy, jos innostut lukemaan taas Austenia uudestaan, niin olisi kiva lukea blogistasi, kun pääset lempiaiheeseesi, Austen-analyysia. Tuo Viisasteleva sydän on ehkä vähemmän tunnetumpi tai ainakin minulle Austenin tuotannosta.

    Hei Leena, hienoa, kun se Montgomeryn kirja-asia selvisi! Minä odottelen sinun kylmää ja kuumaa tyttökirjaasi - blogissasi sitten, kun ehdit...

    Hei Salla, katsoin, että Guttenbergin projektista kyllä löytyvät Austenin kaikki teokset enkuksi, pitäisi varmaan ladata jotain itsellenikin.

    VastaaPoista