lauantai 4. kesäkuuta 2011

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa



Olen aina pitänyt junalla matkustamisesta, seisomisesta rautatieasemilla, katselemassa junien lähtöjä ja tuloja, tuntien sen valtavan tärisyttävän voiman, kun juna kiitää ohi matkalla jonnekin kaukaisuuteen ja minä kuvittelen olevani sen mukana. Kerran kesällä kiersin junalla puoli Suomea parissa päivässä ja luin suomalaisia klassikoita tenttiä varten, katselin maisemia ja nautin. Mieleenpainuvinta elämässäni on ollut 17-vuotiaana tehty interrail-matka ystävieni kanssa. Matkustimme meren yli laivalla Tukholmaan ja sen jälkeen vietimme kolmisen viikkoa raiteilla. Pysähdyimme kaupungeissa Kööpenhamina - Basel - Köln - Venetsia - Rooma - Nizza - Pariisi - Hampuri ja takaisin taas Kööpenhaminan kautta Tukholmaan ja Suomeen. Junamatkoillani olen onnekseni välttynyt suuremmilta onnettomuuksilta, vaikka junia on mennyt rikki kesken matkan tai on tehty äkkijarrutuksia milloin peuran tai ihmisen takia.



Suomalaisiin junamatkoihini kuuluu tietysti VR:n Matkaan-lehti, josta luen aina innostuneena lukijoiden matkakokemuksia. Lehti houkutteli minut lukemaan Antti Tuurin matkakirjankin, jossa se esiteltiin lyhyesti. Kun silmiini osuivat sanat rautatiet ja Köln, niin minun oli pakko saada kirja itselleni. Kölnissä olen käynyt interrail-matkan jälkeenkin ja junalla olen aina tullut kaupunkiin. Tutulta tuoksuvasta asemarakennuksesta ryntään ensimmäiseksi katsomaan Kölner Domia, joka kohoaa ylhäiseen korkeuteensa, varsinkin iltavalaistuksessa tuomiokirkko on upeannäköinen. Olen noussut ne Tuurin mainitsemat hengästyttävät 533 askelmaa kirkon näköalatasanteelle noin 100 metrin korkeuteen ja sieltä avautuva maisema kaupunkiin on mahtava. Tämä Reinin varrella oleva kaupunki on vienyt sydämeni ja edelleenkin tunnen ajottaista kaipuuta sinne.



Olen lukenut Tuurin Matkoilla Euroopassa (2011) kirjaa asiaankuuluvasti junamatkoillani, mutta loppuosan luin kotona, koska en malttanut odottaa seuraavaa matkaa. Tuuri pitää matkapäiväkirjaa kaikista matkoistaan ja mies on matkustanut jo 15 vuotiaasta asti, kun hän ensimmäisen kerran matkusti Kölniin. Kirjaan on koottu irrallisia kuvauksia hänen Euroopan matkoistaan, joita hän tekee yksin tai vaimonsa kanssa. Tuuri interreillaa mielellään ja lentämistä hän yrittää nykyään välttää. Kirjassa Tuuri on minä-kertojana, mutta kiinnitin huomioni Tuurin monesti käyttämään passiivimuotoon lähdetään, syödään, käydään, saadaan, joka ikään kuin etäännyttää hänet tapahtumien tarkkailijaksi.



Tuuri herää varhain aamulla, syö aamupalan ja alkaa sen jälkeen kirjoittamaan. Myöhemmin lähdetään kiertämään kaupunkia. Nämä rutiinit toistuvat kaupungista toiseen. Kirjassa kuvataan monia ruokapaikkoja ja sitä, mitä syötiin sekä hotelleja, missä asuttiin. Odotin kirjalta enemmän tapahtumarik-kaampia kuvauksia, koska kirja alkaa mainiolla, sisialaisella taksimatkalla. Toisaalta odotin myös enemmän junan jyskettä ja kolinaa. Kulttuuri kukoistaa-blogissa todetaan osuvasti, että kirja sopii parhaiten niille luettavaksi, jotka ovat käyneet Tuurin kuvaamissa paikoissa pelkän nojatuolimatkailun sijasta. Minulle kirjan tuttuja kaupunkeja olivat juuri Saksan kaupungit sekä Basel, Rooma, Venetsia ja Pariisi. Myös Kirjainten virrassa on luettu Antti Tuurin matkakirjaa.



Antti Tuuria en ole lukenut aikaisemmin, mutta pidin hänen humoristisesta ja terävästä kirjoittamistyylistä. Hän on kirjoittanut muitakin matkakirjoja kuten Islannista Pieni suuri maa, 1993 ja Saksasta Neljännen valtakunnan vieraana, 1995. Seuraaville junamatkoilleni suunnittelen hankkivani Mika Waltarin matkakirjan Yksinäisen miehen juna, 1929 ja Paul Therouxin Suuri junamatka, 1975. Koska jonkin sorttinen matkakuume minua vaivaa, niin "lievitän" sitä matkakertomuksilla. Lumiomena kertoili hiljattain omasta ihanasta Pariisin matkastaan ja Terhi Rannela kertoo päivittäin blogissaan Kiinan matkastaan. Mitä matkakirjoja suosittelisitte vielä luettavaksi, erityisesti junamatkakertomuksia?



"...matkan tarkoitus on matka eikä perille pääseminen." (s. 222)

9 kommenttia:

  1. Vau, sait kuulostamaan houkuttelevalta :-) En ole onnistunut Antti Tuurin kirjoista pitämään, mutta en kyllä ole mitään matkakirjoja kokeillutkaan. Tuota kysymystäsi pohtiessani totesin, etten varmaan ole paljon matkakirjoja lukenut ylipäätään... ainoa mikä tulee mieleen on Linnunradan käsikirja liftareille! Sitä ei varmaan lasketa :D

    VastaaPoista
  2. Hei Booksy nyt on sellainen vaihe menossa, että on kivaa lukea matkakirjoja :) Linnunradan käsikirjaan en ole vielä tutustunut kirjoina enkä kuunnelmanakaan hih!

    VastaaPoista
  3. Matkakirjoissa on jotain erityisen rauhoittavaa. Ehkä juuri siksi, että kaiken ydin on tuo matkustaminen, ei niinkään perilläolo. Silti useissa nykyisissä matkakirjoissa ydin on hankkia huvila Toscanasta, Provencesta tai edes Gotlannista ja elää siellä omituista ja silti tuttua maalaiselämää. Siksi ehkä tällaiset Tuurin kirjan - jota en ole (vielä!) lukenut - kaltaiset matkakirjat ovat harvinaisen ihania ja raikkaita. Matkakirjoista mieleeni tulevat äkkiseltään ainakin Vivi-Ann Sjögrenin kirjat, joita parempia saa hakea. Niissä on tunnelmaa, matkalla olon ja pienen pysähtymisenkin vuorottelua sekä sydämen fiksuutta. Myös Kai Laitisen mainiossa muistelmateoksessa Pitkät vedet ja maailmanrannat on yksi luku, jossa nuori Laitinen matkustaa autolla Euroopassa. Vaikka se on vain pieni osa tyypillistä muistelmakirjaa, on tuossa matkassa jotain charmanttia - se kertoo menetystä ajasta, jolloin maailma on suurempi ja Eurooppa kaukana.

    Tämä Tuurin kirjan haluaisin lukea. Olen kanssasi samaa mieltä junamatkustamisen ainutlaatuisuudesta.

    Kiva, että linkitit!

    VastaaPoista
  4. Hei Katja ja kiitos noista lukuvinkeistä! Yritin katsoa blogistasi oletko kirjoittanut Sjögrenistä, mutta en saanut osumia. Googlasin ja löysin sitten hänen teoksiaan ja seuraavalla kirjastoreissulla lainaan varmasti jonkun, vaikuttavat houkuttelevilta! :)

    VastaaPoista
  5. Hei Sara,
    kiitos linkityksestä! Matkakirjoista tulee tosiaan matkakuume, paitsi jos kuvatut matkat ja kirjat ovat riittävän valtavirrasta poikkeavia: sellainen oli esimerkiksi Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan (kirja joka alunperin olikin blogi). Ja Marco Kososen Rock\'n\'roll Suicide Bar, jossa matkustaminen on elämäntapa (tarkemmin löytyy blogistani). Nämä eivät todellakaan ole huvila Toscanasta -osastoa... mutta junalla näissä ei matkusteta, joten siihen en osaa antaa vinkkiä, täytyy miettiä vähän.

    VastaaPoista
  6. Hei Sara,
    kiitos linkityksestä! Matkakirjoista tulee tosiaan matkakuume, paitsi jos kuvatut matkat ja kirjat ovat riittävän valtavirrasta poikkeavia: sellainen oli esimerkiksi Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan (kirja joka alunperin olikin blogi). Ja Marco Kososen Rock'n'roll Suicide Bar, jossa matkustaminen on elämäntapa (tarkemmin löytyy blogistani). Nämä eivät todellakaan ole huvila Toscanasta -osastoa... mutta junalla näissä ei matkusteta, joten siihen en osaa antaa vinkkiä, täytyy miettiä vähän.

    VastaaPoista
  7. Hei Arja

    Kiva kun tulit kommentoimaan ja kiitos näistä matkakirjavinkeistä! :)

    VastaaPoista
  8. Heip, kiitos tästä postauksesta. Löysin tänne Sinisen linnan kirjastosta ja keksin just etsiskellä tätä Tuuria kesälukemiseksi. Kuulostaa just mun kirjalta: Tuuri+Eurooppa+junailu+kirjoittaminen. Jee!

    VastaaPoista
  9. Pitääpä lukea kirja. Olemme juuri kesäkuussa lomailleet ko alueella ja autoilleet Rügenillä. Ihmettelimme moista rakennusta silloin, mutta täällä selvisi tuon pitkän rakennuksen alkuperäinen tarkoitus. Huomiomme kiinnittyi myös vaatimattomuuten ja moniin rakennuksiin, jotka olivat ainakin ulkoapäin katsoen entisöimättä.

    VastaaPoista