Astrid Lindgren ja vahvat tytöt

Olen viettänyt viikonlopun Astrid Lindgrenin viihtyisässä seurassa. Vaikka hän on tunnettu maailmankuuluista satukirjoistaan, niin ensimmäinen Lindgrenin kirjoittama teos oli tyttökirja Riitta-Maija keventää sydäntään (Britt-Mari lättar sitt hjärtä), joka ilmestyi 1944. Kirja sijottui toiseksi kustantamon Rabén & Sjögreninin järjestämässä tyttöromaanikilpailussa. Olen tämän nuortenkirjan lukenut lapsuudessani, mutta en muista sitä kovinkaan hyvin. Hyllystäni löytyy myös Lindgrenin toinen kaksosista kertova tyttökirja Kerstin ja minä (Kerstin och jag), joka ilmestyi samana vuonna 1945 kuin Peppi Pitkätossu. Peppi on ollut minunkin sankarini niin kuin monen muun lapsen ympäri maailmaa. Erityisesti Peppi profiloituu minulle Inger Nilssenin esittämään Peppi-hahmoon maailman vahvimpana tyttönä ja nykyään olen kerännyt itselleni suurimmaksi osaksi kaikki Peppi-elokuvat, joita olen tietenkin katsonut uudestaan.

Tutustuin nyt vasta Astrid Lindgrenin luomaan pirteään ja hauskaan Kati-hahmoon. Kati ei ole punapää niin kuin Peppi, vaikka kirjojen kansissa onkin näin erehdyttävästi kuvattu. Kati Amerikassa (Kati i Amerika) on Kati-sarjan ensimmäinen osa, joka ilmestyi 1950. Se suomennettiin kolme vuotta myöhemmin ja 2000-luvulla suomennosta on tarkistettu uudelleen. Kirjassa on myös mainio Gobin tekemä kuvitus. Kati on parikymppinen nuori nainen, joka lähtee Musterinsa kanssa Amerikkaan lomalle. Hänen rakas tätinsä on kasvattanut orpoa Katia pienestä asti ja he asuvat Tukholmassa pienessä kaksiossa Kapteeninkadulla. Kati työskentelee konttoristina ja seurustelee puolivakavissaan Janin kanssa. Amerikan matka alkaa New Yorkista ja autolla, junalla ja linja-autolla edetään sujuvasti ympäri Amerikkaa aina syvimpään etelään ja New Orleansiin asti. Kati tarkastelee amerikkalaista yhteiskuntaa terävästi ja huumorilla. Rotuerottelu ei jää huomaamatta ja Kati esittääkin purevia kysymyksiä uusille amerikkalaisille ystävilleen mustien ja valkoisten eriarvoisesta kohtelusta. Kirja on kirjoitettu kuusikymmentä vuotta sitten ja se on mielestäni edelleenkin hyvin osuvaa kriittisyydessään.

Kati jatkaa matkustamista myös sarjan kahdessa muussa osassa yhdessä ystävänsä Evan kanssa, kun Musteri jää yllättäen Amerikan mantereelle pysyvästi. Kati Italiassa (Kati på Kaptensgatan) ilmestyi 1952 ja Kati Pariisissa (Kati i Paris) ilmestyi siitä seuraavana vuonna. Ne suomennettiin vasta 2003. Minusta kirjat ovat piristäviä ja ihania matkakuvauksia romanttisia tyttökirja-maisia sävyjä unohtamatta. Ne voi myös lukea erillisinä teoksina. Sarjan viimeisessä osassa Kati menee naimisiin Pariisissa (itse voitte lukea onko se Jan vai joku muu) ja saa myös lapsen. Kirjan viimeisillä sivulla on kaunis Katin loppupuhe omalle vastasyntyneelle lapselleen, josta välittyy mielestäni Astrid Lindgrenin äidin rakkaus omiin lapsiinsa ja ehkäpä kaikkiin maailman lapsiin.

Lainasin kirjastosta vuonna 2006 ilmestyneen Astrid Lindgren - elämän kuvat kirjan, joka kertoo kuvina Astrid Lindgrenin elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Ylläolevassa kuvassa (1930) Astrid on poikansa Lassen kanssa ja kuva on Lassen albumista. Astrid Lindgren (1907-2002) oli vain 18-vuotias, kun hän sai poikansa Lassen. Astrid salasi raskautensa, jotta hänen perheensä ei joutuisi häpeään aviottomasta lapsesta ja matkusti Tanskaan, jossa poika annettiin sijaiskotiin. Astrid työskenteli itse konttoristina Tukholmassa ja matkusti useita kertoja vuodessa Kööpenhaminaan tapaamaan poikaansa. Hän säästi rahaa ja kärsi jopa nälkää, että pääsisi tapamaan pientä poikaansa. Astrid sai myös potkut työstään, kun hänet kerran yllätettiin lähteämästä liian aikaisin työstä hänen kiirehtiessään junaan. Kun Lassen sijaisäiti kuoli, niin Astrid haki 3-vuotiaan poikansa takaisin Ruotsiin. Astrid kävi päivisin töissä ja Lassesta huolehti täysihoitolan vuokraemäntä. Myöhemmin samana vuonna Astrid vei Lassen oman perheensä luo Vimmerbyhyn Näsin tilalle ja Lasse hyväksyttiin vihdoin perheeseen.

Astrid sai itse viettää onnellisen ja turvallisen täynnä leikkejä olevan lapsuuden Vimmerbyssä. Astrid leikki sisarusten kanssa "lattiaan ei saa koskea", joka on monelle meistä tuttu Peppi Pitkätossusta, kun liikutaan huonekaluista toiseen hyppimällä ja olenpa tainnut itsekin sitä leikkiä. Lasse kertoi äidistään, että hän ei ollut samanlainen kuin muut äidit. "Hän ei istunut penkillä hiekkalaatikon vieressä katsomassa lasten leikkimistä. Hän halusi leikkiä itse." Kirjassa on hauska kuva Astrid Lindgrenistä 80 vuotiaana, kun hän kiipeilee edelleen puissa. Kati-kirjassakin kuvataan omaelämäkerrallista kohtausta, kun Kati taiteilee kolmannen kerroksen ikkunalaudoilla päästäkseen sisään avonaisesta ikkunasta avaimen jäätyä kotiin.

Astrid Lindgren aloitti kirjoittamisen liki nelikymppisenä ja kirjoitti 82 teosta, joita on käännetty yli yhdeksällekymmenelle kielelle ja painettu yli 130 miljoonaa kappaletta. Hän kirjoitti yleensä aamuisin tarinoitaan ja omassa sängyssään. Astrid sai fanipostia lapsilta ympäri maailmaa ja hän yritti niihin vastata aina itse. Astrid Lindgren-kokoelmassa on noin 75 000 kirjettä, joista puolet on lasten kirjoittamia. Suosittelen lukemaan Kati-kirjojen lisäksi tämän Jacob Forssellin toimittaman lämminhenkisen kirjan, joka valottaa rakastetun Astrid Lindgrenin elämää ja vahvaa persoonaa myös esikuvana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana ja keskustelijana, jota maailman johtajat halusivat tavata. Minä luen parhaillaan Ronja Ryövärintytärtä uudestaan ja haaveilen kesän matkasta Junibackeniin ja Dalagatanille, jossa Astrid Lindgren asui melkein koko elämänsä.