Jäähyväiset Annalle

Vuosi on vierähtänyt, kun kuumana kesäisenä päivänä matkasin punaiselle maantielle ja kohtasin lapsuuteni Annan samanikäisen, mutta niin erilaisen tytön. Avonlean Anna on kovin vilkas ja puhelias, joka uskaltaa sanoa suorat sanat. Olen aina ihaillut pitkiä, punaisia hiuksiasi. Sanoin kyllä suoraan mielipiteeni ja uhmasin auktoriteetteja, aikuisia niin kuin sinäkin Anna. Minulla ei ollut kuitenkaan sinun temperamenttiasi tai ehkäpä kuitenkin… Haaveilusta en ole koskaan luopunut… Mielikuvitusta meillä molemmilla on riittänyt. Kirjoittaminen oli niin hauskaa, että lapsuuteni pöytälaatikot täyttyivät tarinoista.

Minua niin nauratti, kun täräytit Gilbertiä päähän kivitaululla ja entäs kun leipoessasi kaadoit taikinaan vaniljan sijasta Marillan reumatismilääkettä tai juotit parhaan ystäväsi Dianan humalaan. Minua niin itketti Marillan karhea hellyys sinua kohtaan ja tietenkin Matthewn kuolema. Ihmettelin, vaikka välissämme oli niin monta vuotta, kuinka hyvin muistin sinut Anna ja nuoruusvuotesi.

Sinä opiskelit ahkerasti ammattiin ja sinusta tuli pidetty opettajaneiti. Oppilaasi rakastivat sinua. Kilpailunhalua sinusta löytyi kyllä, vaikka uhrauduitkin ja jäit kotiin korkeakouluopintojen sijasta. Onneksi myöhemmin pääsit jatkamaan opintojasi. Marillan kanssa kasvatit yhdessä kaksosia. Miksi te aina arvostelitte Doraa liian kiltiksi, joka ei tarvitse mukamas ketään, kun taas Davysta piditte enemmän? Sinä opiskelit taas monta vuotta ja vietit vilkasta seura-elämää Redmondissa. Torjuit kosijoita myös Gilbertin. Roy ei sittenkään ollut se oikea vaan tuttu ja turvallinen Gilbert, jota tajusit rakastavasi.

Kolmen vuoden odottamisen jälkeen menit vihdoinkin naimisiin Gilbertin kanssa ja olit onnellinen morsian, joka asui unelmiensa kodissa pienessä Haavemajassa. Tapasit rikkinäisen sielun Leslie Mooren, joka kärsi, mutta niin kärsit sinäkin kun menetit ensimmäisen lapsesi, tyttövauvasi. Sinulla on ollut aina sielunystäviä. Kunnon naisasianainen Cornelia-neiti, majakan vanha kapteeni Jim, topakka, ikuinen vanhapiika Susan Baker Leslien lisäksi, ja sinä toivuit. Sinusta tuli Jem-pojan äiti, tohtorinna, mutta kylvettiinkö pieni katkeruuden siemen, kun Gilbert pakotti teidät muuttamaan rakkaasta Haavemajastasi?

Sydämeni itkee verta, kun luen Annan perhettä. Ahdistun puolestasi ja on pakko pitää taukoa. On niin pimeää, marraskuun illat. Mitä sinulle tapahtui Anna? Minne sinä hävisit? Miksi annat tuon karmean Mary Maria-tädin määräillä omassa kodissasi? Mikset sano hänelle vastaan niin kuin nuorena tyttönä huusit kurkku suorana rouva Lyndelle, joka sinua mollasi? Mikä helvetin alistuja sinä olet? Miksi lakkasit kirjoittamasta? Miksi tuo lääkärismiehesi pakottaa sinua synnyttämään aina vaan lisää lapsia, vaikka se on hengenvaarallista? Pettääkö hän sinua Anna?

Kevät tuo raikkaan tuulahduksen. Sateenkaarinotko, voi miten ihana paikka ja sinulla on niin suloiset lapset, Anna. On hauskaa lukea lapsiesi touhuista ja kommelluksista yhdessä pappilan lasten kanssa. Sinä olet Kotikunnaalla kuuden lapsen äiti ja kaikki lapsesi rakastavat sinua ja hellyydellä rakastat ja huolehdit heistä. Olet niin idyllinen ja harmoninen - taustalla. Rilla-marilla on tunnollinen ja huolehtiva tyttäresi. Mutta sitten tulee sota ja kolme pojistasi lähtee puolustamaan maataan. Yksi heistä sinun kirjoittajan lahjasi perinyt Walter ei enää koskaan palaa takaisin. Synkkyyttä, varjoja, odotusta, kuolemaa, epätoivoa, surua ja niin paljon tuskaa, Anna.

Vihdoin saan kuulla aikaisemmista opettajavuosistasi Summersiden yhteiskoulun rehtorina ennen kuin avioiduit Gilbertin kanssa. Lähetät tulevalle miehellesi kirjeitä kolmen vuoden ajan ja kerrot elämästäsi Poppelipuistossa. Aluksi kohtaat vastustusta ja taistelet paikastasi opettajana. Sinä pärjäät ja sinussa on sitä terhakkaa luonnetta niin kuin aina ennenkin. Tapaat taas yhden rikkinäisen sielun kollegasi Katherine Brooken, jonka kanssa ystävystyt. Miksi hänkin arvostelee taas Doraa? Mitä yleensä Doralle tapahtui? Davyn kerrottiin menneen naimisiin myöhemmissä vaiheissa. Mutta mitä sille moitteettomalle tytölle, jonka nimeä on niin vaikea muistaa, tapahtui?

Ympyrä sulkeutuu ja käännän viimeisen sivun elämästäsi, Anna. Matka on ollut pitkä ja vaikeakin. Olet välillä tehnyt minut hulluksi noilla lukuisilla ihmismäärillä, jotka piirittävät sinua ja asuttavat saartasi. Sinä et ole minun lohturuokaani niin kuin monen muun sielunystäväsi ympäri maailman. Mutta silti sinä olet minun sielunystäväni. Sinä kiinnostat ja kiehdot minua. Olet salannut meiltä, että olet melkein koko ajan kirjoittanut ja vieläpä runoja. Lopetit tarinoiden kirjoittamisen lasten ollessa pieniä. Luit perheellesi kirjoittamiasi runoja ja Walterin kuoleman jälkeen luit myös Walterin runoja.

Ihmiset puhuvat aina teistä - Blythen perheestä, rouva ja herra Blythestä. He ihailevat ja panettelevat teitä. Juoruja, mutta piileekö niissä totuuden siemen? Yhtä asiaa minä en ymmärrä sinusta Anna, miksi sinä haluat koko ajan naittaa ihmisiä? Oletko auttamattoman romantikko? Vai onko kyse siitä, että sinä haluat käyttää valtaa? - Yhteisösi hiljainen matriarkka.

Annan jäähyväiset (2010, WSOY) on yksi parhaimmista Anna-kirjoista, jonka olen lukenut. Tie eiliseen, The Road to Yesterday (1974/1976), jonka sain Leena Lumelta pohjautuu Annan jäähyväisiin. Alkuperäisteoksesta poistettiin melkein kaikki runot, yksi novelli sekä Blythen perheen dialogit. The Blythes Are Quoted (Annan jäähyväiset) kokonaisuudessaan ilmestyi vasta 2009. Se sisältää 41 runoa ja viisitoista novellia. Novellit ovat erinomaisia, suljettuja ja hyvin toimivia juonirakenteeltaan. Ne kertovat yleensä erikoisista ihmisistä ja sisältävät teemoja aviottomasta lapsesta, rikoksiin ja romantiikkaan. Clarissa Wilcox kostonhimossaan on tuttu hahmo jostain toisesta Montgomeryn teoksesta, mutta en muista mistä? Yhdentekevä nainen on aivan uskomattoman mykistävä tarina.

L.M. Montgomery jakoi kirjan kahteen osaan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja aikaan sen jälkeen. Erityisesti runoissa korostuu sodan tematiikka. Lopussa viitataan toiseen maailmansotaan ja puhutaan holokaustista, vaikka teos toimitettiin kustantamoon jo vuonna 1942 päivää ennen Montgomeryn kuolemaa. Lucy Maud Montgomery, joka tunnetaan perinteisesti tyttökirjojen kirjoittajana, voidaan lukea myös sotakirjailijaksi.

Annan jäähyväisistä ovat kirjoittaneet blogeissaan myös Jenni, Katja, Leena Lumi sekä Salla.

Jää hyvästi, Anna!
Oloni on haikea ja surullinen. Minä eroan sinusta nyt, mutta en lopullisesti. Minullakin on dramatiikan tajua sinun tapaasi Anna!

Lähteet:
Annan nuoruusvuodet (1908 uud. suom. 1961, WSOY)
Anna ystävämme (1909 uud. suom. 1961, WSOY)
Annan unelmavuodet (1915 uud. suom. 1967, WSOY)
Anna omassa kodissaan (1917 uud. suom. 1963, WSOY)
Sateenkaarinotko (1919 uud. suom. 1964, WSOY)
Kotikunnaan Rilla (1921 lyh. suom.1962, WSOY)
Anna opettajana (1936 suom. 2002, WSOY)
Annan perhe (1939 suom. 2002, WSOY)
Annan jäähyväiset (2009 suom. 2010, WSOY)