perjantai 2. syyskuuta 2011

Jäähyväiset Annalle




Vuosi on vierähtänyt, kun kuumana kesäisenä päivänä matkasin punaiselle maantielle ja kohtasin lapsuuteni Annan samanikäisen, mutta niin erilaisen tytön. Avonlean Anna on kovin vilkas ja puhelias, joka uskaltaa sanoa suorat sanat. Olen aina ihaillut pitkiä, punaisia hiuksiasi. Sanoin kyllä suoraan mielipiteeni ja uhmasin auktoriteetteja, aikuisia niin kuin sinäkin Anna. Minulla ei ollut kuitenkaan sinun temperamenttiasi tai ehkäpä kuitenkin… Haaveilusta en ole koskaan luopunut… Mielikuvitusta meillä molemmilla on riittänyt. Kirjoittaminen oli niin hauskaa, että lapsuuteni pöytälaatikot täyttyivät tarinoista.


Minua niin nauratti, kun täräytit Gilbertiä päähän kivitaululla ja entäs kun leipoessasi kaadoit taikinaan vaniljan sijasta Marillan reumatismilääkettä tai juotit parhaan ystäväsi Dianan humalaan. Minua niin itketti Marillan karhea hellyys sinua kohtaan ja tietenkin Matthewn kuolema. Ihmettelin, vaikka välissämme oli niin monta vuotta, kuinka hyvin muistin sinut Anna ja nuoruusvuotesi.


Sinä opiskelit ahkerasti ammattiin ja sinusta tuli pidetty opettajaneiti. Oppilaasi rakastivat sinua. Kilpailunhalua sinusta löytyi kyllä, vaikka uhrauduitkin ja jäit kotiin korkeakouluopintojen sijasta. Onneksi myöhemmin pääsit jatkamaan opintojasi. Marillan kanssa kasvatit yhdessä kaksosia. Miksi te aina arvostelitte Doraa liian kiltiksi, joka ei tarvitse mukamas ketään, kun taas Davysta piditte enemmän? Sinä opiskelit taas monta vuotta ja vietit vilkasta seura-elämää Redmondissa. Torjuit kosijoita myös Gilbertin. Roy ei sittenkään ollut se oikea vaan tuttu ja turvallinen Gilbert, jota tajusit rakastavasi.


Kolmen vuoden odottamisen jälkeen menit vihdoinkin naimisiin Gilbertin kanssa ja olit onnellinen morsian, joka asui unelmiensa kodissa pienessä Haavemajassa. Tapasit rikkinäisen sielun Leslie Mooren, joka kärsi, mutta niin kärsit sinäkin kun menetit ensimmäisen lapsesi, tyttövauvasi. Sinulla on ollut aina sielunystäviä. Kunnon naisasianainen Cornelia-neiti, majakan vanha kapteeni Jim, topakka, ikuinen vanhapiika Susan Baker Leslien lisäksi, ja sinä toivuit. Sinusta tuli Jem-pojan äiti, tohtorinna, mutta kylvettiinkö pieni katkeruuden siemen, kun Gilbert pakotti teidät muuttamaan rakkaasta Haavemajastasi?


Sydämeni itkee verta, kun luen Annan perhettä. Ahdistun puolestasi ja on pakko pitää taukoa. On niin pimeää, marraskuun illat. Mitä sinulle tapahtui Anna? Minne sinä hävisit? Miksi annat tuon karmean Mary Maria-tädin määräillä omassa kodissasi? Mikset sano hänelle vastaan niin kuin nuorena tyttönä huusit kurkku suorana rouva Lyndelle, joka sinua mollasi? Mikä helvetin alistuja sinä olet? Miksi lakkasit kirjoittamasta? Miksi tuo lääkärismiehesi pakottaa sinua synnyttämään aina vaan lisää lapsia, vaikka se on hengenvaarallista? Pettääkö hän sinua Anna?



Kevät tuo raikkaan tuulahduksen. Sateenkaarinotko, voi miten ihana paikka ja sinulla on niin suloiset lapset, Anna. On hauskaa lukea lapsiesi touhuista ja kommelluksista yhdessä pappilan lasten kanssa. Sinä olet Kotikunnaalla kuuden lapsen äiti ja kaikki lapsesi rakastavat sinua ja hellyydellä rakastat ja huolehdit heistä. Olet niin idyllinen ja harmoninen - taustalla. Rilla-marilla on tunnollinen ja huolehtiva tyttäresi. Mutta sitten tulee sota ja kolme pojistasi lähtee puolustamaan maataan. Yksi heistä sinun kirjoittajan lahjasi perinyt Walter ei enää koskaan palaa takaisin. Synkkyyttä, varjoja, odotusta, kuolemaa, epätoivoa, surua ja niin paljon tuskaa, Anna.


Vihdoin saan kuulla aikaisemmista opettajavuosistasi Summersiden yhteiskoulun rehtorina ennen kuin avioiduit Gilbertin kanssa. Lähetät tulevalle miehellesi kirjeitä kolmen vuoden ajan ja kerrot elämästäsi Poppelipuistossa. Aluksi kohtaat vastustusta ja taistelet paikastasi opettajana. Sinä pärjäät ja sinussa on sitä terhakkaa luonnetta niin kuin aina ennenkin. Tapaat taas yhden rikkinäisen sielun kollegasi Katherine Brooken, jonka kanssa ystävystyt. Miksi hänkin arvostelee taas Doraa? Mitä yleensä Doralle tapahtui? Davyn kerrottiin menneen naimisiin myöhemmissä vaiheissa. Mutta mitä sille moitteettomalle tytölle, jonka nimeä on niin vaikea muistaa, tapahtui?


Ympyrä sulkeutuu ja käännän viimeisen sivun elämästäsi, Anna. Matka on ollut pitkä ja vaikeakin. Olet välillä tehnyt minut hulluksi noilla lukuisilla ihmismäärillä, jotka piirittävät sinua ja asuttavat saartasi. Sinä et ole minun lohturuokaani niin kuin monen muun sielunystäväsi ympäri maailman. Mutta silti sinä olet minun sielunystäväni. Sinä kiinnostat ja kiehdot minua. Olet salannut meiltä, että olet melkein koko ajan kirjoittanut ja vieläpä runoja. Lopetit tarinoiden kirjoittamisen lasten ollessa pieniä. Luit perheellesi kirjoittamiasi runoja ja Walterin kuoleman jälkeen luit myös Walterin runoja.


Ihmiset puhuvat aina teistä - Blythen perheestä, rouva ja herra Blythestä. He ihailevat ja panettelevat teitä. Juoruja, mutta piileekö niissä totuuden siemen? Yhtä asiaa minä en ymmärrä sinusta Anna, miksi sinä haluat koko ajan naittaa ihmisiä? Oletko auttamattoman romantikko? Vai onko kyse siitä, että sinä haluat käyttää valtaa? - Yhteisösi hiljainen matriarkka.


Annan jäähyväiset (2010, WSOY) on yksi parhaimmista Anna-kirjoista, jonka olen lukenut. Tie eiliseen, The Road to Yesterday (1974/1976), jonka sain Leena Lumelta pohjautuu Annan jäähyväisiin. Alkuperäisteoksesta poistettiin melkein kaikki runot, yksi novelli sekä Blythen perheen dialogit. The Blythes Are Quoted (Annan jäähyväiset) kokonaisuudessaan ilmestyi vasta 2009. Se sisältää 41 runoa ja viisitoista novellia. Novellit ovat erinomaisia, suljettuja ja hyvin toimivia juonirakenteeltaan. Ne kertovat yleensä erikoisista ihmisistä ja sisältävät teemoja aviottomasta lapsesta, rikoksiin ja romantiikkaan. Clarissa Wilcox kostonhimossaan on tuttu hahmo jostain toisesta Montgomeryn teoksesta, mutta en muista mistä? Yhdentekevä nainen on aivan uskomattoman mykistävä tarina.



L.M. Montgomery jakoi kirjan kahteen osaan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja aikaan sen jälkeen. Erityisesti runoissa korostuu sodan tematiikka. Lopussa viitataan toiseen maailmansotaan ja puhutaan holokaustista, vaikka teos toimitettiin kustantamoon jo vuonna 1942 päivää ennen Montgomeryn kuolemaa. Lucy Maud Montgomery, joka tunnetaan perinteisesti tyttökirjojen kirjoittajana, voidaan lukea myös sotakirjailijaksi.


Annan jäähyväisistä ovat kirjoittaneet blogeissaan myös Jenni, Katja, Leena Lumi sekä Salla.



Jää hyvästi, Anna!
Oloni on haikea ja surullinen. Minä eroan sinusta nyt, mutta en lopullisesti. Minullakin on dramatiikan tajua sinun tapaasi Anna!

Lähteet:
Annan nuoruusvuodet (1908 uud. suom. 1961, WSOY)
Anna ystävämme (1909 uud. suom. 1961, WSOY)
Annan unelmavuodet (1915 uud. suom. 1967, WSOY)
Anna omassa kodissaan (1917 uud. suom. 1963, WSOY)
Sateenkaarinotko (1919 uud. suom. 1964, WSOY)
Kotikunnaan Rilla (1921 lyh. suom.1962, WSOY)
Anna opettajana (1936 suom. 2002, WSOY)
Annan perhe (1939 suom. 2002, WSOY)
Annan jäähyväiset (2009 suom. 2010, WSOY)

22 kommenttia:

  1. Voi miten upeasti kirjoitettu teksti, minulle nousi ihan kyyneleet silmiin kun luin tätä! <3
    Paljon muistoja tuli mieleen nuorena luetuista Anna-kirjoista, ja vaikka en ole lukenut edes kaikkia Anna-kirjoja (vain neljä ensimmäistä!), Anna on ollut minulle tärkeä ja rakas hahmo. Siitä kun viimeksi olen Annan elämästä lukenut, on jo varmaan viitisentoista vuotta. Silloin tällöin haaveilen lukevani joskus koko sarjan alusta loppuun, mutta tämän kirjoituksesi luettuani tiedän että haluan tehdä sen, niin pian kuin mahdollista!

    Kiitos Sara upeasta, ihanasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  2. Voi, nyt en uskalla lukea juttuasi loppuun, kun vasta toinen Anna on työn alla ja lukukerta on ensimmäinen :-/

    (Mutta jo alun perusteella tiedän, etät tulen takaisin ja nautin siitä kun sarja on lopussa... )

    VastaaPoista
  3. Miten ihana ja koskettava teksti. Kiitos tästä!

    Juuri samoja asioita minäkin olen Annassa ihaillut, mutta toisaalta myös ihmetellyt. Mutta eikös se, että Anna myös paikoin ärsyttää ja hänen toimintansa kummastuttaa, kerro hänen olevan uskottava hahmo?

    VastaaPoista
  4. Voi snif! <3

    Hienosti kuvailit niitä ristiriitaisia tunteita, joita Anna-kirjoja lukiessa nousee. Minusta juuri Annan perhe on järkyttävä kirja; en löydä siitä Montgomeryn lumoa parhaalla tahdollakaan :/ ja se on itse asiassa myös aika tylsä. Aika kammottavaa, että Annan persoona sillä lailla katoaa ja laimenee taustalle. Sateenkaarinotkossa ja Kotikunnaan Rillassa kuvataan Annan lapsia niin lumoavasti, että Annan taustailu ei tunnu niin pahalta.

    Tämä on aivan ihana koonti Anna-sarjan tunnelmista ja teemoista!

    VastaaPoista
  5. Kaimani Sara, kiitos koskettavasta kommentistasi! <3 Toivottavasti pääset pian lukemaan Anna-sarjaa ja olisi kiehtovaa lukea, miten aikuisen silmin koet Annan hahmon ja hänen elämänsä.

    Hei Booksy hienoa, kun luet Annoja ja odotan mielenkiinnolla tulevia juttujasi lukukokemuksistasi. Minäkin luin vasta ensimmäistä kertaa nämä 2000-luvulla suomennetut Annat.

    Hei Anna-Elina ja kiitos sinulle! Sinä sen kiteytit Anna on uskottava hahmo, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Välillä hän tuntuu niin todelliselta, kun olen niin tiiviisti hänen elämäänsä seurannut...

    Hei Maria ja kiitos <3! Annan perhettä on paljon arvosteltu ja siitä, että rakenne on niin hajanainen. Ilmeisesti Montgomeryllä oli omia henkilökohtaisia vaikeuksia silloin (muistaakseni) ja taloudelliset motiivit pakottivat hänen kirjoittamaan kirjan. Oletko Maria lukenut Annan jäähyväiset ja miten sinä koit sen?

    VastaaPoista
  6. Upea teksti, Sara! Kiintymyksesi sarjaan näkyy hienosti. :) Minulla on haaveissa/aikeissa lukea joskus Annat uudelleen ja säästää lukematon Annan jäähyväiset viimeiseksi, huipennukseksi.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoisia havaintoja teit! Aamukävelyllä lähiömetsässä ehdinkin miettiä, että Montgomeryn kirjojen lukeminen aikuisena on saanut minut arvoimaan luontosuhteen merkitystä. Vaikka minäkin olen aina mielelläni katsellut kauniita maisemia (kukapa ei?) niin en minä kuitenkaan ole Annan lailla kuvitellut puille sieluja tai antanut niille nimiä. Mutta niinpä sitä tuollaisissa arkisissa lähimetsissäkin voi muistaa, että puiden läsnäolosta saa nauttia ihan täysillä, vaikka kyseessä on "vain" kävely. Annan ja muiden romanttinen luonnonrakkaus on hyvä esimerkki, vaikka itse ei ihan yhtä tunteelliseksi puita nähdessään heittäytyisikään. :)

    VastaaPoista
  8. Hei Anki ja kiitos sinulle! Kiva, jos innostuisit lukemaan Annoja uudestaan ja suosittelen Annan jäähyväisiä tosiaan sinne loppupäähän.

    Hei Salla minäkin näiden Montgomeryn teosten myötä olen kaivannut "paluuta luontoon" ja metsämaiseman nauttimista vähän uudella tavalla. Ehkäpä huomenna aamuinen kävely...

    Minä odotan Salla sinun Rilla- analyysia, kun olet lukenut sen englanniksi. Erityisesti minua kiinnostaa, mitä suomenkielisestä teoksesta on jätetty pois ja miten alkuperäistekstissä sota näyttäytyy!

    VastaaPoista
  9. Niin ihana kirjoitus. Paljon tuttuja ajatuksia ja tunteita, mutta myös uusia ajatuksia ja oivalluksia.

    Minuakin on aina hiukan ärsyttänyt tapa suhtautua Doraan ihmisrobottina, joka ei muka kaipaa rakkautta.

    Anna omassa kodissaan -kirjassa pidin erityisesti siitä, että Anna sai Lesliestä ikään kuin vertaisensa ystävän - Diana kun kuvattiin aina vähän Annan varjona, jonka rinnalla Annan erityisyys korostui.

    Ja mielenkiintoinen huomio tuo että ero Haavemajasta on voinut tuoda särön Annan ja Gilbertin suhteeseen.

    Ja odotan edelleen sopivaa lukuhetkeä Annan jäähyväisille.

    VastaaPoista
  10. Voi, en uskaltanut lukea sanaakaan arvostelustasi, mutta palaan tähän kun olen joskus saanut itsekin sarjan päätökseen. Nyt iloitsen siitä, että minulla on vielä 4 kirjaa lukematta!

    VastaaPoista
  11. Hei Liisa hyvä huomio Annan ja Dianan ystävyydestä! Dianan hahmoa en ole niinkään pohtinut, ja hän jää tavallaan sivuun, vaikka onkin keskeisiä hahmoja Anna-sarjan alkupään osissa. Odottelin myös sopivaa lukuhetkeä viimeiselle Anna-kirjalle, ja sitten, kun se tuli, niin kirja vei minut mukanaan. Etukäteen minulla ei ollut kovin suuria odotuksia Annan perheestä johtuen.

    Hei Sonja, odottelen kiinnostuneena lisää kirjoituksia lukukokemuksistasi jäljellä olevista Anna-kirjoista!

    VastaaPoista
  12. Ei minulta enää ole tulossa mitään Rilla-analyysia, kirjoitin kokemuksistani elokuussa kun Rillan luin. :)

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Hei Salla kiitos muistutuksesta! Linkitän nyt hienon analyysisi Rilla of Ingleside-teoksesta, jonka haluan itsekin lukea vielä alkuperäiskielellä.

    Rilla of Ingleside

    VastaaPoista
  15. Voi Sara, täällä minä kyynelehdin...Miten sinä aloitkaan soittaa niiden vuosien säveliä, jolloin luin ensimmäistä kertaa Annasta, rakastuin Gilbertiin, mutta ehdottomasti halusin olla Anna, joka lyö rihvelitaulun innokkaan ihailijan päähän ja minä löinkin kosijaani ratsupiiskalla! Minä osaan kuitenkin jo katua, itkeä ja nauraa. Nauran nytkin kyynelten lävitse, mutta Sara, miksi kaiken yllä on tumma varjo kuin Päilyvä Aallokko...se ei lähde milloinkaan pois, ei edes suurimman ilon hetkellä. Se on osa Annan elämää ja ehkä me juuri siksi rakastamme häntä ylitse Sateenkaarinotkon varjojen, ylitse vuosikymmenten ja aina sateenkaaren tuolle puolen.

    Hellillä sanoilla kirjoitit, vähän kastoit kynääsi kyyneliin, sitten annoit kätesi hipaista Annan kuvaa, silmien vilkaista Maudia ja jatkoit parasta, mitä olet ikinä kirjoittanut: Jäähyväiskirjettä Annallemme!

    VastaaPoista
  16. Voi Leena kirjoitit niin kauniisti ja koskettavasti! Sinä olet Annan sielunystävä, lyriikan sointuvin säikein kiinni. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  17. Kirjoitit niin hienosti ja Annojen arvoisesti. Annan jäähyväiset on juuri sellainen "lopetus" Anna-sarjalle kuin sarja ansaitseekin. Se on lämmin, hauskakin, tarkkanäköinen ja ennen kaikkea haikea, itkettäväkin. Kun Leena kysyi blogissaan sielukirjoja, ajattelin heti Annaa. Sinä, Sara, osasit pukea kaiken sanoiksi niin ihmeellisesti.

    VastaaPoista
  18. Hei Katja ja kaunis kiitos! <3 Minä tiesin sen jo ennen Leenan kyselyä, että Anna-kirjat ovat sinun sielukirjoja!

    VastaaPoista
  19. Kiitos upeasta kirjoituksesta, kirjoituksista. L.M. Montgomeryn päiväkirjoihin olisi mielenkiintoista tutustua. Tiedätkö muuten, että L.M.Montgomeryltä on ilmestynyt toinenkin novellikokoelma kuin tuo Tie eiliseen (Annan jäähyväiset), mutta en muista nyt nimeä. Muistan vain yhden kertomuksen siitä, sellaisen, jossa neidolla oli kaksi kosijaa ja eräänä päivänä tämä turhautuneena sanoo, että hän menee naimisiin sen kanssa, joka ehtii ensiksi kosimaan ja sitten nämä kilpakosijat ajavat hevosillaan kamalaa kilpa-ajoa siitä kuka ehtii ensin ja neito on kuin kissa pistoksissa, kun pelkää, että väärä mies voittaa kilpa-ajon.

    VastaaPoista
  20. Hei Aino ja kiitos sinulle! Katsoin Fennicasta ja olisikohan kyseessä Tiedän salaisuuden novellikokoelma? En ole kirjaa lukenut, mutta muistaakseni Sinisen linnan kirjaston Maria on siitä kirjoittanut blogissaan. Nyt Montgomeryltä on juuri suomennettu ihan uusi kirja Hedelmätarhan Kilmeny!

    VastaaPoista
  21. Juuri niin, Tiedän salaisuuden. MInulla on se kotona maalla. Parhaillaan on yöpöydälläni myös Montgomeryn yksi englanninkielinen novellikokoelma, en ole vielä ehtinyt sitä kokonaan lukea, kun on tullut muuta väliin, ...

    VastaaPoista