Vetoomus Selja-sarjan puolesta!

Rauha S. Virtanen

Kävin henkilökohtaisesti viemässä kirjailija Rauha S. Virtaselle uuden kirjani: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Kirjani esittelee suomalaista tyttökirjallisuutta ja tutustuttaa mm. kirjailija Rauha S. Virtaseen ja hänen tuotantoonsa. Eri-ikäisille lukijoille, tytöille ja naisille Rauhan tyttökirjat ja erityisesti Selja-sarja ovat olleet merkityksellisiä ja ovat edelleen. Siitä kertovat lukijoiden omat henkilökohtaiset ja koskettavat kertomukset. Selja-kirjat ovat olleet suosittuja tyttökirjoja useiden vuosikymmenten ajan ja lukijatutkimukssani ne saivat runsaasti mainintoja.

Kahvipöydässä keskustellessani kirjailijan kanssa, meinasi minulla mennä pulla väärään kurkkuun. Rauha on saanut hiljattain kirjeen kustantamoltaan WSOY:ltä, että koko Selja-sarja poistetaan varastosta. Se tarkoittaa kirjojen makuloimista. Kirjailijalla on mahdollisuus lunastaa koko loppuerä tai osa, kirjoja pyritään myymään alennettuun hintaan ja jäljelle jääneet kappaleet tuhotaan. Käytännössä se merkitsee, että Selja-sarjaa ei voi enää ostaa kirjakaupoista tämän jälkeen. Kustantamon perusteluna on, että ennen vuotta 2012 julkaistut teokset poistetaan. Kuusiosaisen Selja-sarjan päättävä osa Seljan Tuli ja Lumi on ilmestynyt 2009. Vanhemmista sarjan kirjoista on otettu viimeksi uusintapainos 2000-luvun alussa.

Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoitti kaksi vuotta sitten blogissaan, että lasten- ja nuortenkirjailijoille makulointi on arkipävää, mutta siitä ei puhuta. Monet lasten- ja nuortenkirjat lakkaavat olemasta, kun niitä tuhotaan. Onko makulointi sitten juuri yleisempää lasten-ja nuortenkirjallisuudessa, joka kertoo edelleen sen toisarvoisesta asemasta kirjallisuudessa? Tämä on kiinnostava kysymys. Olen huolestunut tilanteesta, koska kirjassani tulee ilmi, että monet kotimaiset tyttökirjallisuuden klassikot ovat häviämässä nykylukijoilta ja uusilta sukupolvilta, kun niitä ei enää edes saa kirjastostakaan. Ja tämä varmasti koskee muutakin lasten- ja nuortenkirjallisuutta kuin pelkästään tyttöjen kirjallisuutta.

Selja-sarja on meidän vahvaa perinteistä tyttökirjallisuuttamme osana nuortenkirjallisuutta. Se on meidän suomalaisten kirjallisuushistoriaamme ja minusta on aivan kamalaa, että se tuhotaan. Tytöillä ei ole enää mahdollisuutta lukea kirjoja tulevaisuudessa. Ja kyllähän aikuisetkin kirjoja lukevat, kuten muutenkin nuortenkirjallisuutta. Voin vain kuvitella, miltä kirjailijalta itsestään mahtaa tuntua tällainen päätös hänen uraauurtavalle työlleen nuortenkirjallisuudessa.

Minä vetoan nyt tällä kirjoituksellani suoraan WSOY:hyn Aleksis Kiven päivänä, suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Pelastakaa Seljat! Antakaa myös uusille sukupolville mahdollisuus kirjojen lukemiseen! Toivon myös teiltä lukijat kannanottoja Selja-kirjojen puolesta!

Kuulumisia Turust

Perjantai-aamuna suunnistin ensimmäistä kertaa Turun kirjamessuille odottavan jännittävissä tunnelmissa. Esiinnyin lasten ja  nuorten alueella, Vinki-lavalla koskien juuri ilmestynyttä kirjaani Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Minua haastatteli Avaimen kustannustoimittaja Katja Jalkanen. Haastattelu sujui mukavasti ja käväisipä sitä kuuntelemassa muutama poikakin, joille tuli kuitenkin äkkiä kiire lähteä. Ihana haastattelu oli myös, kun iltapäivällä äidinkielenopettajien osastolla Rieskalähteen koulun kasiluokkalaiset tytöt haastattelivat minua. Meitä taisi sen verran jännittää, että unohdin tyttöjen nimet, mutta paljon terkkuja heille. Olitte ihania! He kysyivät minulta tähtihetkeäni ja tietysti se oli heidän tekemänsä haastattelu. Syyslomalukemiseksi suosittelin tytöille Anni Swanin Iris rukkaa ja Tuija Lehtisen Enkelinkuvia hiekassa. Ihanaa oli myös, että yleisön joukossa oli paljon tyttöjä kuuntelemassa!

Ehdin käväistä kuuntelemassa kirjailijoiden Siiri Enorannan, Annukka Salaman ja Elina Rouhiaisen yhteishaastattelun loppua ja vaihtaa muutaman sanan Annukan kanssa. Kaikki heidän nuortenkirjauutuutensa: Enorannan Nokkosvallankumous, Salaman Pirajakuiskaaja ja Rouhiaisen Uhanalainen olen jo hankkinut ja ne odottavat luettavien kirjojeni pinossa. Messuilta sain myös tädiltäni lahjaksi Salla Simukan uutuuden Valkea kuin lumi.

Kirjailija Kaari Utrion bongasin Somero-lavalta, kun olin antikvariaatteja kiertelemässä. Mieleeni jäi Kaarin loppulausahdus, että naisten on pidettävä yhtä!

Lauantaina osallistuin myös kirjamessuille ja kävin kuuntelemassa kirjabloggarikollegoita (tai kirjalijakollegoita) Katja Jalkasta ja Hanna Pudasta. Heiltä on ilmestynyt kirja Rivien välissä. Kirjablogit kirjallisuuden kentällä. Hankin kirjan jo aikaisemmin, mutta tekijöiden omistuskirjoitus vielä minulta puuttuu. Ehkäpä saan sen vielä...

Lauantain tähtihetkeni oli, kun pääsin tutustumaan Turun kaupunginkirjaston vanhoihin kokoelmiin informaatikko ja kirjailija Ritva Hapulin johdattamana. Osallistuin myös kirjaston kummituskierrokselle vanhan kirjastotalon maanalaisissa kellareissa. Kummitusta, edesmennyttä kirjastonhoitajaa en tavannut, vaikka hiukseni ovatkin vähän pörröllä. Löysin sen sijaan ensimmäisen Aatto S.:n suomennoksen  teoksesta Louisa Alcottin Tytöistä parhain. Kirja on ilmestynyt Suomessa jo 1890 ja meidän Anni Swanimme on lukenut sitä nuorena tyttösenä. Lämpimät kiitokset vielä kirjastonhoitaja ja kirjabloggari Erjalle hienon tilaisuuden järjestämisestä! Turun matkani oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja sosiaalisesti antoisa. Tapasin ystäviä, sukulaisia, tuttavia ja toisia kirjabloggareita. Huomenna tapahtuu taas jotain jännää, mutta siitä sitten myöhemmin...

Dana-tytöt - tylsää!

Halusin palata jännittävien Dana-tyttöjen seikkailujen pariin ja lukaisin kaksi sarjan ensimmäistä osaa: Kivitiikerin salaisuus ja Jäätyneen suihkukaivon salaisuus. Kirjat ovat ilmestyneet Suomessa 1976 (Karisto). Lapsena ahmin kaikki 70-80-lukujen vaihteessa suomennetut 17 osaa. Sarjassa päähenkilöinä ovat orvot siskokset Louise ja Jean Dana, jotka asuvat Harriet-tätinsä luona (lomilla) ja käyvät Starhurstin sisäoppilaitosta. Tummatukkainen Louise on 17-vuotias ja vuoden vanhempi vaaleahiuksista Jeania. Tytöt ovat amatöörietsiviä, jotka ratkaisevat arvoituksia Neiti Etsivän, Paula Drewn tapaan. Dana-tytöt-sarjan pseudonyyminä tekijänä toimii sama Carolyn Keene kuin Neiti Etsivä-sarjankin ja se on myös Stratemayer syndikaatin tuottama kirjasarja. Carolyn Keenen nimimerkin taakse kätkeytyy useampia haamukirjoittajia.

Luulin ensimmäisen suomennetun osan Kivitiikerin salaisuuden johdattavan enemmän sarjan taustoihin, mutta se alkoi niin kuin tytöt ja kaikki muu olisivat lukijoille entuudesta tuttuja. Toinen osa Jäätyneen suihkukaivon salaisuus avasi kuitenkin enemmän henkilöhahmoja. Koulumiljööseen sijoittuva seikkailu kiinnostikin minua paljon enemmän, vaikka siinä oli epäloogisia tai sekavampia juonikuvioita. Kummatkin kirjat olivat oikeastaan pettymyksiä minulle lukukokemuksina ja yllättävän tylsiä. Ne eivät ole niin hyviä kuin Neiti Etsivät! Lapsuuden mielikuvani Dana-tytöistä oli jotenkin hohdokkaampi ja paljon, paljon jännittävämpi.

Sarjan sekavuutta voisi osaltaan selittää se, että kyseessä eivät ole edes ensimmäiset osat. Yhdysvalloissa Dana-tytöt-sarja ilmestyi jo vuonna 1934 ja ensimmäinen osa oli nimeltään By the Light of Study Lamp. Kirjaa ei ole suomennettu lainkaan. Sarjassa ilmestyi useita osia, joita ei ole suomennettu. Dana-tyttöjä alettiin tuottaa uudelleen 1970-luvulla ja kirjoja käännettiin silloin myös suomeksi. Englanninkielisestä wikipediasta löytyy tietoa sarjan historiasta siitä kiinnostuneille.

Vaikka sisäoppilaitoskertomukset kiehtovat minua, niin Dana-tytöissä piilee jonkinlaista elitismiä ja tytöt ovat etuoikeutettuja keskiluokkaan kuuluvia koulutyttöjä. Kouluympäristössä tämä asetelma varsinkin korostui. Koululaisromaanien tapaan päähenkilöt Louise ja Jean ovat lahjakkaita ja tunnollisia tyttöjä. Isosisko Louise on kaikessa hyvä mihin ryhtyykin, kuten taitoluistelussa. Neiti Etsivän täydellisyys ei ärsytä minua, koska Paula on vaan niin hyvä toimintasankaritar-hahmo!

Oletteko lukeneet Dana-tyttöjä? Muistatteko jotain sarjan osaa, mikä myös sijoittuu heidän kouluympäristöönsä, sisäoppilaitokseen? Sellaisen voisin vielä kokeilla lukea, mutta nyt palaan Cornwellin jännärin loppusivuille. Sen jälkeen haluan lukea minulle täysin uuden tyttökirjan, joten taukoni jäi aika lyhyeksi...

Miksi luen näitä kirjoja?

Olen lukemassa Patricia Cornwellin jännäriä Punainen usva. Kay Scarpettan tutkimuksia osa 19 (Otava, 2012/Seven 2013, suom. Ilkka Rekiaro). Vastauksena esittämääni kysymykseen edellisessä postauksessani, mitä kirjaa luen juuri nyt. Olen sivulla 168, ja pokkarin lukeminen on edennyt tahmean hitaasti. Sanotaanko näin, että meinasin jo keskeyttää kirjan, kuten tein edelliselle osalle: Kuolleiden satama. Sitä olin lukenut sähköisenä iPadiltani ja peräti puoleenväliin asti kunnes riitti. Punaisen usvan kanssa aion jatkaa loppuun asti. 

Miksi? Olen lukenut Kay Scarpetan tutkimuksia järjestyksessä 17,5 osaa vuosien ajan ja kirjoittanutkin yhdestä Scarpetta-kirjasta blogiini innoituksen sävyyn vuonna 2009. Huvittavinta on, että Punainen usva jatkaa samaa tarinaa keskeyttämästäni kirjasta. Olen aikaisemmin ollut koukussa sarjan henkilöhahmoihin, mutta nyt suoraan sanottuna he ärsyttävät minua ja varsinkin itse päähenkilö Kay Scarpetta, joka on todella omahyväinen. Olen kyllästynyt hänen ainaiseen naputukseen Pete Marinolle (keskeisin henkilö). En myöskään pidä kertojaäänen muuttumisesta Kay Scarpetan omaksi ääneksi. Kaksi viimeisintä kirjaa ovat minämuodossa. Lisäksi olen kyllästynyt, että Kay on aina hengenvaarassa, jota yritetään listiä. Siis olen kertakaikkisen kyllästynyt samantyyppisiin tapahtumiin ja samanlaisina toistuviin juonikuvioihin! Sarjasta on jo ilmestynyt suomennettu 20. osa: Paljaat luut, joka ei kiinnosta tippaakaan. Myös 21. osa Dust on tulossa. Miksei hyviä sarjoja osata lopettaa ajoissa? No, ymmärrän kyllä, miksi ei. Lukijat toivovat lisää ja kirjat tahkoavat rahaa. Minä luen Punaisen usvan ja sen jälkeen Scarpetta, Marino, Lucy ja Benton saavat jatkaa raskasta elämäänsä ilman minua -lukijaansa. Muita lukijoita heillä kyllä riittää!

Siis kaikkia kunnia kirjailija Patricia Cornwellille, joka on ollut yksi rikoskirjallisuuden genren johtotähtiä. Cornwell pitää aktiivisesti omaa facebook- ja twitter-sivustoa, joita olisi ihan mielenkiintoista seurata, mutta ei nyt enää, koska tämän jälkeen se on loppu. Kiitos kirjailijalle näistä kalmojen vuosista! Minä suuntaan nyt vanhoihin dekkareihin ja uusiin, jännittäviin aluevaltauksiin.

Kirjakuulumisia

Kirja taitossa. Kuva:Katja Jalkanen

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne rakkaaseen blogiini, joka täytti elokuussa viisi vuotta, mutta aikaa ei ole ollut juhlia eikä blogata. Olen kyllä kirjoittanut koko kesän - kirjaani, joka tänään on mennyt juuri painoon. Olen myös lukenut koko kesän - kymmenittäin tyttökirjoja, tutkimuksia, tietokirjoja, elämäkertoja, artikkeleita, kirjeitä, haastatteluja jne. Enpä ole kovin monesta täällä blogannut, mutta niistä voi lukea sitten tuotoksessani.

Minulla on ollut ikävä tänne blogimaailmaan ja nyt palailen pikkuhiljaa. Jatko näyttää, mitä sitten täällä kirjoittelen. Maanantaina minulla oli kunnia tavata tasavallan presidentin puolisoa Jenni Haukiota ja osallistuin Turun kirjamessujen ennakkopressiin. Turussa esiinnyn parissa tilaisuudessa perjantaina 4.10.2013, jolloin messut alkavat.

Loin uuden sivun tähän blogiin, jossa näkyy jo vähän ennakkotietoja tulevasta kirjastani, nimeltään Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. No, eipä olisi uskonut silloin viisi vuotta sitten, mihin blogin perustaminen lopulta johti. Toki unelma omasta kirjasta on jo lapsuudesta asti.

Arvaatkas mitä luen tällä hetkellä? Vinkki: ei ole tyttökirja. Pieni tauko tekee välillä hyvää. Odotan jo innolla, että pääsen lukemaan kaikkia uutuuksia, mitä on ilmestynyt!