Elsa Beskow: Around the Year

Elsa Beskow (1874-1953) oli tunnettu ruotsalainen satukirjailija, kuvittaja ja maalari. Lapsuudestani muistan hänen satunsa, jotka kertoivat täti Ruskeasta, täti Vihreästä ja täti Sinipunaisesta. Tukholman matkaltani tarttui mukaani hänen kaunis kuvakirjansa vuodenajoista. Around The Year (Årets Saga) ilmestyi ruotsiksi 1927.

JULY

The sun is hot,
for July is here,
heymaking time
in the fields.
Now is the time
when
cabbages grow,
the spinach
and cress,
the lettuce and onions
and leeks.

Now is the time
when each day
I go to pump
with my
watering-can
and water and water
the rows.
The poppies glow red,
tiger-lilies gold,
the grasses
are tall and straight.

But Jyly is here
and
THUNDER in the air.

Tyttökirjakesä

Olen viettänyt ihanaa kesälomaa tyttökirjojen parissa. Olen kiertänyt kauniissa Suomen suvessa, kerännyt kirjoja lisää kokoelmiini sulostuttamaan sekä omia että muiden hyllyjä. Lomani aikana olen ehtinyt lukemaan kirjoja joka päivä milloin laiturin nokassa, milloin hiekkarannalla päivää paistatellessa tai mökin kammarissa hämärässä kesäyössä. Lukemiselleni on monia syitä ja yksi niistä on se, että haluan perehtyä genreen yhä syvemmin ja perusteellisemmin. Seuraavaksi esittelen viisi maailmankuulua tyttökirjallisuuden klassikkoa, joita on julkaistu myös WSOY:n Nuorten toivekirjasto-sarjassa.

Ethel S. Turnerin Seitsemän sisarusta (Seven Little Australians) ilmestyi 1894 ja sitä pidetään Australialaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikkona. Kirja on suomennettu ensimmäisen kerran jo pari vuotta ilmestymisensä jälkeen. Seitsemän sisarusta nuorimmasta vanhempaan ovat Kenraali-vauva, Pallero 4v., Bunty 6v, Nell 10v., Judy 13v., Pip 14v. sekä Meg 16v. Sisarukset asuvat Hyrskynmyrskyksi nimetyssä talossa yhdessä ankaran isänsä kapteeni Woolcotin ja nuoren äitipuolensa Esterin kanssa. Lapset ovat vallattomia vekkuleita, joista eniten harmaita hiuksia aiheuttaa isälleen rasavilli Judy-tyttö. Parikymppistä Esteriä, joka on vain muutaman vuoden vanhempi Megiä käy sääliksi hänen suuren kasvatustaakkansa alla. Esterin valinta ihmetyttää nyt aikuisen silmin uudelleen luettuna. Miksi hän on avioitunut vanhemman kiukkuisen leskimiehen kanssa, joka ei armoa tunne kurittaessaan lapsiaan piiskalla. Ilmeisesti pakottavaa tarvetta ei edes ole ollut, koska Esterin vanhemmat vaikuttavat varakkailta. Kirja oli kuitenkin kiinnostava kurkistus sen ajan kasvatus- ja arvomaailmaan ja tragedialtakaan ei vältytty.

Seitsemään sisarukseen on kirjoitettu myös jatkoa kolme osaa, joista on suomennettu Sisarusten varttuessa (1895/1897)). Turnerin laajasta tuotannosta on lisäksi suomennettu Pikku serkku, Bobbie koulitaan pojaksi sekä Ihmelapsi: australialainen tarina.

Australiasta siirrytään amerikkalaiseen pieneen Riverboron kylään, jonne Villiruusun päähenkilö Rebekka Rowena Randall muuttaa asumaan kahden vanhapiikatätinsä luokse. Rebekkakin on suurperheestä, jossa leskeksi jäänyt äiti yrittää elättää perhettään niukalla toimeentulollaan ja maksaa talon kiinnityslainamaksuja. Rebekka lähetetään tätiensä luokse saamaan kasvatusta ja koulutusta, jotta hän pystyy myöhemmin elättämään itsensä. Miranda-täti on ankara, joka moittii vilkasta ja suulasta Rebekkaa pienimmästäkin asiasta. Jane-täti on puolestaan se lempeämpi täti, jolta Rebekka saa lohdutusta suruihinsa. Kirjassa seurataan Rebekan kasvua nuoreksi aikuiseksi.

Kate Douglas Wigginsin Villiruusu (Rebecca of Sunnybrook Farm) on ilmestynyt 1903 ja se on suomennettu 1919. Myöhemmin suomennosta on lyhennetty. Wigginsin toinen tyttökirjamainen klassikko on Keltaisen talon lapset vuodelta 1911. Villiruusun luin nyt uudelleen ja minulla ei ollut siitä mitään muistikuvaa. Hämmästyttävää oli huomata, miten se muistutti Lucy Maud Montgomeryn Pientä runotyttöä, joka on ilmestynyt myöhemmin 1923. Rebekka on myös runotyttö, joka keksii runoja ja esittelee niitä kyllä auliisti muille. Hän haaveilee vanhempana tulevansa kirjailijaksi ja opettaja neiti Maxwell tukee Rebekan kirjoittamisharrastusta. Asetelma on hyvin samanlainen kuin Runotytössä ja Rebekankin ihailijana on puolta vanhempi varakas mies, joka odottaa Rebekan varttumista. Rebekan puolelta en huomannut kuitenkaan samanlaisia tunteita, mikä oli helpotus. Olen lukemassa Montgomeryn Runotyttö-kirjoja parhaillaan ja en muista ihan tarkalleen sarjan vaiheita. Se, mikä yllättää nyt näissä joissakin lukemissani tyttökirjoissa on hiljaisesti hyväksytty arvomaailma, jossa huomattavasti vanhempi mies ihastuu nuoreen tyttöön, lapseen ja siitä tulee ihan pedofiilimainen tunnelma - viattomissa tyttökirjoissa.

Lontooseen siirrytään Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessan matkassa. Saara Crewe on 7-vuotias äiditön tyttö, kun hän muuttaa Intiasta englantilaiseen Neiti Minchin sisäoppilaitok-seen. Saara on rikas, hyväsydäminen tyttö, jonka elämä muuttuu, kun hänen isänsä kuolee. Hänestä tulee köyhä, joka joutuu kovaan työhön sisäoppilaitoksessa ankaran neiti Minchin valvonnassa. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Ullakkohuone, köyhyys ja Saaran epäoikeudenmukainen kohtelu on jäänyt lapsuudestani asti mieleen tästä kirjasta. Kuitenkin Salainen puutarha (1911) säväytti minua enemmän uudelleen luettuna Burnettin tuotannosta. Pikku prinsessa ilmestyi 1905 ja se suomennettiin 1912.

Orpotyttö-teemalla ja ankarilla vanhapiikatädeillä jatketaan Eleanor H. Porterin Iloisessa tytössäkin (Pollyanna). Kirja ilmestyi 1913 ja se suomennettiin 1916. Suomennosta on korjattu myöhemmin. Porter kirjoitti myös jatko-osan Pollyanna (Pollyanna Grows Up), joka ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Minulle Iloinen tyttö on nostalginen kirja ja luin ensimmäisen kerran sen ala-asteella opettajan hyllystä, mistä oppilaat saivat lainata lukemista. Myöhemmin olen saanut kirjan perintönä vanhempana painoksena, joka on vuodelta 1922.

Pollyannan ilonkeksimisleikki on positiivisen ajattelun esikuva. Pollyanna keksii asioiden nurjimmistakin puolista aina jotain positiivista ja ilonaihetta. Silloinkin kun hän loukkaantuu onnettomuudessa eikä pysty enää kävelemään. Tämä luonnonlapsi hurmaa kaikki tapaamansa ihmiset ja sulattaa tätinsäkin kylmän sydämen. Toisia kirja voi ehkä ärsyttääkin, mutta minusta tämä on ehdottomasti hyvän mielen kirja, jota suosittelen vilpittömästi lukemaan. Booksy on kirjoittanut blogissaan myös Pollyanna-kirjoista.

Kesän täysin uusi tyttökirjatuttavuus oli minulle Armine von Tempskin Pami-tytön paratiisi (Pam´s Paradise Ranch). Kirja ilmestyi 1940 ja se suomennettiin 1953. Päähenkilöinä on Havaijilla Kilohanan kartanossa asuva 12-vuotias Pamela Garland, jonka äitinsä johtamalle karjafarmille muuttaa samanikäinen kaupunkilaisserkku Emily. Hurjapäinen Pam vierastaa aluksi arempaa Emilyä, mutta pikkuhiljaa tytöt ystävystyvät ja Emilystä tulee rohkea paniolo (havaijilainen cowboy), joka oppii uimaan, ratsastamaan sekä soittaman ja laulamaan havaijilaisia lauluja siinä missä muutkin. Seikkailuja ja draamaa ei kirjasta puutu, milloin taistellaan vihaista muulia vastaan tai karjatilan omistuksesta aina toisen tytön vakavaan onnettomuuteen asti unohtamatta valtavaa tulivuoren purkausta.

Kirja oli ihana sukellus Havaijilaiseen monikulttuurisuuteen ja erittäin raikas, jossa vahvat naiset ja tytöt kuvattiin hyvin itsenäisiksi ja aktiivisiksi toimijoiksi. Luontokuvaus kirjassa oli aivan mahtavaa ja lukiessa tunsin olevani todella aurinkoisessa paratiisissa. Havaijilaiselta Armine von Tempskiltä on suomennettu myös toinen tyttökirja Anne Korallisaarilla (1954).

Kesäni jatkuu edelleen tyttökirjojen parissa ja kansainvälisten tyttökirjaklassikoiden lisäksi olen lukenut suomalaisia klassikoita ja joistain saatan kirjoittaa blogiini. Olen lukenut viimeisen vuoden aikana 30-40 tyttökirjaa ja tahtia on vielä parannettava, koska pelkästään lukemattomia suomalaisia tyttökirjoja minua odottaa hyllyssä parisen sataa ainakin. Tyttökirjat herättävät myös tunteita ja olen kyllä herkistellyt joidenkin lukemieni kanssa. Mitkä tyttökirjat saavat teillä tunteet pintaan - naurua tai kyyneleitä?

Astrid Lindgrenin satujunassa

Vietin juhannusta Tukholmassa ja suuntasin lautalla Djurgårdenin saarelle ja satumaiseen Junibackeniin. Junibacken on perustettu 1996 yhteistyössä Astrid Lindgrenin kanssa. Vaikka satutalo pohjautuu pääosin Astrid Lindgrenin satuhahmoihin, niin Lindgren ei halunnut siitä pelkästään "Astrid Lindgren-museota" vaan, että siellä on edustettuina myös muita satukirjailijoita ja kuvittajia. Junibackenin kohokohta on tietenkin satujuna, jossa tapaa Lindgrenin tuttuja, kirjallisia satuhahmoja. Junamatkan satumaisemat on kuvittanut Marit Törnqvist.

Kun ensimmäisen kerran matkasin satujunassa, niin kokemus oli vaikuttava elämys ja sitä se on edelleenkin. Marikki vilkuttaa katolta, Iida roikkuu lipputangossa, Eemeli nukkuu ruokakomerossa, hirveänkokoinen rotta katselee kiiluvilla silmillään, Katto Kassinen lentää kaupungin kattojen yllä, Ronja Ryövärintytär istuskelee nuotion ääressä Birkin kanssa, pelottava Katla iskee tulta ja Korppu ja Joonatan ovat niin surullisia. Koko matkan tarina kerrotaan monella kielellä ja olen kuunnellut sen aina suomeksi. Astrid Lindgren lukee tarinan ruotsiksi ja se jäi hänen viimeiseksi suureksi työkseen. Seuraavalla kerralla aion matkata satutädin kyydissä.

Satujunan lisäksi Junibackenissa on Satutori, Huvikumpu ja minun toinen kohokohtani satumainen kirjakauppa. Junibackenin visiona on huolehtia, että kirjat ovat aina tärkeä osa lasten kulttuuria. Astrid Lindgrenin kirjoja löytyy sieltä monella kielellä ja myös suomeksi. Lisäksi kaupassa on tarjolla muitakin tunnettuja lastenkirjoja ja tällä kertaa mukaani tarttui Elsa Beskowin ihana satukirja. Kaupassa on myös leluja, julisteita, kortteja, elokuvia yms. lastenkirjojen maailmasta tietenkin. Tällä matkalla maistoin ensimmäistä kertaa Junibackenin pannukakkuja kermavaahdolla ja hillolla ja satumaisilta nekin maistuivat. Suosittelen Junibackenia sydämestäni, sillä se sopii ehdottomasti kaiken ikäisille ja kokoisille!

50 mieskirjailijaa - haaste

Nuoren Wertherin kärsimyksiä lukemassa. Kuva wikipediasta.

Vuoden alussa lanseeramani 100:n naiskirjailijan lista-haaste on kiertänyt aktiivisesti blogeissa ja on ollut hienoa seurata bloggaajien omia listoja. Nyt Sinisen linnan kirjaston Maria haastaa tekemään mieskirjailijoista listaa tasapuolisuuden nimissä. Totta kai vastaan tähän haasteeseen, mutta supistan lukumäärän puoleen. Tämä siitä syystä, että minun oli todella vaikeaa tehdä mieskirjailijoista listaa, koska olen lukenut enimmäkseen naiskirjailijoita muutaman viimeisen vuoden aikana. Sen takia minun on pitänyt kaivella muistilokeroitani, käydä kirjahyllyjäni läpi, selailla Hesarin klassikkoautomaattia ja pohdiskella. Apunani on ollut myös Marian lisäksi Katjan, Kirsin ja Leenan tekemät omat mieskirjailijalistansa. Tässäpä nämä ovat aakkosjärjestyksessä:

1. Juhani Aho: Rautatie

2. Hans Christian Andersenin ihanat sadut

3. Richard Bach: Lokki Joonatan

4. Samuel Beckett: Huomenna hän tulee

5. Dan Brown: Da Vinci-koodi

6. Albert Camus: Sivullinen

7. Raymond Chandler (kovaksikeitetyn dekkarin uranuurtajia)

8. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen

9. Robin Cook (sairaalatrillerit olivat joskus suosikkejani)

10. Danie Defoe: Moll Flanders

11. Charles Dickens

12. Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, Baskervillen koira

13. Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia, Monte Christon kreivi

14. Euripides: Medeia

15. Lee Falk: Mustanaamio (suosikkisarjakuvani)

16. Gustave Flaubert: Rouva Bovary

17. Henry Fielding: Tom Jones

18. Johan Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

19. William Golding: Kärpästen herra

20. John Grisham

21. Grimmin veljesten sadut

22. Thomas Harris

23. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

24. Hergé: Tintti-sarjakuvat (toinen suosikkini)

25. Herman Hesse: Narkissos ja kultasuu

26. Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka

27. Homeros: Odysseia (Saarikoski suom.)

28. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia

29. Franz Kafka: Muodonmuutos

30. Stephen King

31. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

32. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

33. Milan Kundera: Identiteetti

34. Arto Melleri

35. Molière

36. George Orwell: Vuonna 1984

37. Caryl Phillips: Veren velka

38. Edgar Allan Poe

39. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

40. William Shakespeare

41. Bernhard Schlink: Lukija

42. Sofokles: Antigone, Kuningas Oidipus

43. Georges Simenon: Maigret-sarja

44. John Steinbeck

45. Robert Louis Stevenson: Aarresaari

46. Mark Twainin nuortenkirjat

47. Leon Uris: Mila 18

48. Mika Waltari

49. Evelyn Vaugh: Mennyt maailma (tv-sarjana huippu)

50. Émile Zola: Ansa

Koska suomalaisia mieskirjailijoita löytyy aika vähän listaltani, niin teenpä jatkohaasteen bloggaajille. Haastan teidät tekemään omat suosikki Top10-listanne suomalaisten mieskirjailijoiden kirjoista! Tämä olisi huviksi ja hyödyksi sekä samalla voisin paikata omaa kirjallista aukkoa elämässäni. Kaikki on kuitenkin hyvin subjektiivista tälläisten listojen tekemisessä.

Kaunein suomalainen tyttökirjan kansi: Musta Pekka

Kauneimman suomalaisen tyttökirjaklassikon kansikuvan äänestyksessä eniten ääniä sai Rauni Karhian "Musta Pekka" - Tyttökoululaisromaani vuodelta 1935. Kannen on kuvittanut Martta Wendelin. Toiseksi eniten ääniä sai jännittävässä äänestyksessä Leena Härmän Pieni tuittupää ja kolmanneksi sijoittui Helga Nuorpuun Ruusulan tytöt.

Musta Pekka jatkaa 30-luvun koululaiskertomuksen perinnettä, jonka aloitti Kersti Bergroth alias Mary Marck Eeva-kirjoillaan, jotka ovat monelle meistä tuttuja. Mustan Pekan päähenkilönä on 17-vuotias Heli, joka pitää päiväkirjaa ja nimeää sen Mustaksi Pekaksi. Päiväkirjassaan Heli vuodattaa tuntojaan ja kirjoittaa viimeisestä vuodestaan helsinkiläisessä tyttökoulussa. Heli kertoilee koulustaan, opettajista ja ystävistään, joista tärkeimpiä ovat paras ystävä Lelle ja abiturientti Ippa. Kirja on viehättävä ja pirteä ajankuvaus 30-luvun helsinkiläisestä koululaiselämästä.

Tein hieman salapoliisityötä ja selvitin, että Rauni Karhia on oikealtaan nimeltään Ilona Komppa. Toisen koululaiskertomuksen hän kirjoitti vuonna 1940 nimeltä Yhteiskoulun yliveto. Myöhemmin hän on julkaissut Ilona Kompan nimellä aikuisten romaaneja. Muita tietoja en kirjailijasta löytänytkään, mutta jatkan etsintää. Lastenkirjahyllyssä todettiin osuvasti tyttökirjojen kuuluvan kesään ja vinkattiin samalla radion tyttökirjojen kesäsarjasta, jota ilman muuta alan seuraamaan.