 |
| Kuva Wikipediasta |
Syrjästäkatsojan tarina eli Villette oli Charlotte Brontën neljäs romaani, joka ilmestyi 1853. Toisin kuin Brontën Professori, romaani julkaistiin kirjailijan elinaikana. Syrjästäjakatsojan tarinassa liikutaan tutuissa aihepiireissä Brontën romaanien tapaan. Päähenkilö Lucy Snowe muistuttaa Kotiopettajattaren romaanin sankaritarta Jane Eyrea. Lucy on hiljainen ja älykäs nuori nainen, jonka on varattomuuden takia tultava toimeen omillaan. Vaatimattoman ulkonäön omaavana ja huomaamattomana hän tarkkailee ympäristöään ja ihmisiä, syrjästäkatsojana. Lucyn perheestä ei kerrota tarkemmin, mutta hän kantaa kirjan alussa surupukua yllään ja asuu jonkin aikaa kummitätinsä luona. Minä-muotoinen kerronta tuo hänet lähelle lukijaa.
Lucy lähtee pois Englannista ranskankieliseen fiktiiviseen Villetten kaupunkiin. Sattumien kautta hän päätyy tyttöjen sisäoppilaitokseen englannin opettajattareksi. Lucy on yksinäinen, eristäytynyt ja ulkopuolinen. Kirja suorastaan huutaa yksinäisyyttä. Onko se Brontën omaa huutoa? Villetteä on luonnehdittu Brontën omaelämäkerralliseksi teokseksi, koska sillä on yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Charlotte Brontë opiskeli Brysselissä ja toimi siellä myös opettajana Hégerin pariskunnan johtamassa tyttökoulussa. Hän kuitenkin kärsi suunnattomasta koti-ikävästä ja rakastui onnettomasti herra Hégeriin. Lucyn masentuneisuutta ja epätoivoa tämän jäädessä yksin kouluun kesälomalla kuvataan niin raastavasti, että lukijakin ahdistuu.
"Sydämeni melkein kuoli; viheliäinen ikävä herpaannutti sen kielet. Kuinka nuo syyskuun päivät olivat pitkät! Kuinka hiljaiset, kuinka elottomat! Kuinka tyhjät, autiot ja lohduttomat! Kuinka alakuloinen olikaan tuo hylätty puutarha, joka nyt, kaupungin kesän jälkeen oli harmaana tomusta. Katsoessani eteenpäin noiden kahdeksan viikon alussa tiesin tuskin kuinka voisin elää ne loppuun." (s. 156)
Syrjästäkatsojan tarina on synkähkö, mutta silti siinä on toivoa. Lucy tapaa uusia ihmisiä ja vanhojakin tuttuja, ystävystyy ja jopa rakastuu kirjallisuuden opettajaan, oikukkaaseen Paul Emanueliin. Lucy tukahduttaa omia tunteitaan ja on itsensähillitsemisen mestari muiden läsnäollessa. Brontë kuvaa aidosti naisen sisäistä tunne-elämää. Kirjassa on muitakin vahvoja henkilöhahmoja, joiden luonteenkuvaukset ovat tarkkoja ja piikikkään onnistuneita. Romaanissa esiintyy todella voimakasta katolilaisen kirkon ja papiston kritiikkiä sekä vastakkainasettelua protestanttien ja katolilaisten välillä. Lucya yritetään monta kertaa käännyttää katolilaiseksi.
Kirjan kieli on jo vanhanaikaista nykylukijalle ja raskastakin välillä lukea. Lukijaa puhutellaan ja jotkut tekstikohdat tuntuvat täysin epäolennaisilta tarinaan (tai sitten en vain niitä ymmärrä). Näistä välittämättä Syrjästäkatsojan tarina on vahva ja vaikuttava klassikko. Korkkaan tällä romaanilla ensimmäisen kirjani Lukudiplomin suorittamisesta.
En ole lukenut tätä Brontelta. Pitäisi kyllä, ihan yleissivistyksen ja klassikkotietouden takia! Ihanaa, että joissakin blogeissa nostetaan vanhoja tapauksia esiin :)
VastaaPoistaKiitos Helmi-Maaria ja suosittelen luettavaksi! :)
PoistaTää on varmaan jotain blogitelepatiaa: just mietin, että pitäisi lukea tämä uudelleen, vuosien jälkeen. Hienoa, että nostit tämän tuntemattomamman klassikon esille.
VastaaPoistaVillettessä on jännä tunnelma, alkupuolella paikoin aika ikävystyttäväkin, mutta sillai hyvällä tavalla :).
Maria, nimenomaan alku on vähän hankala ja pitkästyttävä! Minulla tuli taukoa joksikin aikaa, mutta sitten aloitin uudelleen ja se oli sen arvoista! Joskus vielä palaan tähän uudelleen...
PoistaSyrjästäkatsojan tarina on kirjahyllyssäni ja olen lukenut sen vuosia sitten. Kommenttini on sama kuin Marialla: hienoa, että kirjoitit tästä.
VastaaPoistaKiitos Margit! :)
PoistaMinä vuonna tämä on käännetty, joskus näiden käännösten kieli ikääntyy nopeammin kuin alkuperäinen...
VastaaPoistaKotiopettajattaren romaanin luin jokin aika sitten ja sen jälkeen kiinnostaisi kyllä katsella näitä muitakin Charlotten kirjoja, ovatko jääneet aiheesta vai aiheetta varjoon...
Hdcanis, kirja on ilmestynyt suomeksi 1921. Minulla on kolmas painos. Suomentaja on Tyyni Haapanen-Tallgren. Sivuja on melkein 500 ja tiheä fontti. Gutenbergin projektista löytyy alkuperäinen teksti, jos sieltä vilkaiset, miltä kieli sinusta näyttää. Veikaan, että sieltäkin löytyy vähän sellaista turhaa paatosta, mutta kuitenkin teksti vaikuttaa sujuvalta luettavalta kuin äkkiseltään vilkaisin. :)
VastaaPoistaMiten vertaisit Syrjästäkatsojan tarinaa Kotiopettajattaren romaaniin?
VastaaPoistaItse luin Kotiopettajattaren romaanin kesän alkupuolella. Jotenkin yllätyn aina kun Charlotten muista kirjoista blogataan: jotenkin mieleeni on jäänyt sitkeästi mielikuva, että Bronten sisarukset kirjoittivat vain yhden merkittävän teoksen jokainen.
Kotiopettajattaren romaani lienee Charlotten tunnetuin, mutta myös Professori ja tämä Syrjästäkatsojan tarina kiinnostavat.
Charlotte kirjoitti myös teoksen Shirley, joka on suomennettu ja senkin aion vielä lukea, kun saan sen käsiini!
PoistaAnne Brontë taas kirjoitti Agnes kotiopettajattaren lisäksi teoksen Wildfell Hallin asukas, jota pidetään myös aika radikaalina ja feministenä teoksena nykyään. Vain Emily-sisar julkaisi yhden romaanin Humiseva harju, mutta yhdessä sisarukset julkaisivat yhteisen runokokoelman salanimillä.
Suosittelen ilman muuta lukemaan Syrjästäkatsojan tarinan, vaikka se onkin raskaampi lukea kuin Kotiopettajattaren romaani. Kuten täällä on sanottu siinä on oma surullinen ja alakuloinen tunnelmansa, mutta silti se on kiehtovaa ja ei vailla toivoa.
Oi Charlotte rakkaani. Onhan tämä tarina kieltämättä aika synkkä, mutta Charloten kirjoitustyyli vetoaa minuun kovasti kaikissa hänen kirjoissaan. "Syrjästäkatsojan tarinassa" huomionarvoista on sen avoin lopetus, siis monisieur Emanuelin kohtalo. Charlotte itse viittasi siihen "pienenä arvoituksena, joka huvittaa naisia", eikä halunnut kertoa, miten Emanuelille kävi, vaikka lukijat sitä kovasti häneltä kyselivät. Tekee mieli laittaa tähän yksi hauska lainaus Charloten kirjeestä kustantajalleen:
VastaaPoista"You see how much the ladies think of this little man, whom none of you like. I had a letter the other day, announcing that a lady of some note, who had always been determined that whenever she married, her husband should be the counterpart of "Mr Knightley" in Miss Austens's "Emma", had now changed her mind, and vowed that she would either find the duplicate of Professor Emanuel, or remain for ever single!
Tämä on julkaistu Elizabeth Gaskellin elämänkerrassa "Life of Charlotte Brontë", s.430.
Tuo katkelma Charlotten kirjeestä on ihan paras! :) Osattiin sitä fanittaa fiktiivisiä miehiä aiemminkin ;)
PoistaMä en aikoinaan lukenut tuota loppua oikeastaan avoimena, vaan ennemminkin siinä sanottiin mun tulkinnan mukaan (kaivoin äsken kirjan hyllystä ja luin lopun uudelleen), että huonosti kävi, mutta lukija saa lohdukseen kuvitella, että kävi paremmin...
Outi, olen vuosi sitten ladannut Kindleeni tuon Gaskellin kirjoittaman Charlotten elämäkerran ja nyt olisi kyllä viimein aika sitä lukea! Siis olin sen unohtanut...
PoistaMinä muistelen myös kokeneeni tämän ajoittain raskaaksi ja vaikeaselkoiseksikin. Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, mutta en ihastunut siihen samalla tavalla kuin Jane Eyreen. Jotain kiehtovaa kirjan raskaassa ja melankolisessa maailmassa kuitenkin oli.
VastaaPoistaMinä tulkitsin lopun samalla tavalla kuin Maria, mutta olihan se muistaakseni jossain määrin monitulkintainen.
Hei! Sinulle on blogitunnustus osoitteessa http://www.magdalenahai.com/tunnustus-tai-kahdeksan/
VastaaPoistaKiitos Magdalena Hai! Minä tulen käymään blogissasi. :)
PoistaSe on totta, että kirjassa on aika vahva vihjaus onnettomaan loppuun. Gaskellin mukaan Charlotte jätti lopun monitulkintaiseksi isänsä mieliksi, koska tämä ei pitänyt onnettomista lopuista, joista jää masentunut olo. Muistelen kuulleeni, että tuollainenkin lopetus oli aikansa kirjallisuudessa aika harvinainen ratkaisu.
VastaaPoistaMahtavaa, kun täältä löytyy näin monta Syrjästä katsojan tarinan lukijaa ja tuntijaa! Tuosta lopusta en viitsinytkään kirjoittaa, mutta minäkin tulkitsin, että vähän huonosti siinä käy!
PoistaMitä mieltä olette tulkinnasta, että Lucy olisi myös ensin vähän rakastunut tai ihastunut tohtori John Brettoniin? Minulle tuli tekstistä vahva tunne ja se, miten Lucy odotti tämän kirjeitä ja säilytti niitä kalliina aarteinaan.
Mä muistelen, että olisin kans tulkinnut Lucyn ihastuneen Johniin (anteeksi epämääräisyys, mutta kirjan lukemisesta taitaa olla jo viitisentoista vuotta, tai ainakin kymmenen...)
PoistaEn muista nyt missä kohtaa tekstiä Lucy kuvailee, minkälainen nainen sopii Johnille, mutta päinvastainen kuin Lucy itse. Hän ei ole tarpeeksi kaunis tai varakas ym. Sellainen mielikuva minulle jäi.
PoistaSiitä on jo aikaa, kun olen lukenut tämän kirjan, olisikohan aika verrytellä muistikuvia. Muistan vain surullisenhaikean lopun. Kuinkahan monta tällaista syrjästäkatsojaa meidän aikanammekin mahtaa olla, vaikka ulkonaisset seikat ovatkin muuttuneet, niin sisäiset prosessit ovat samoja meidänkin aikana.
VastaaPoistaAino, olen samaa mieltä ja sen takia kirja onkin ajaton, ei mihinkään aikakauteen sidottua. Kirja on niin vaikuttavaa ja aitoa ihmisten ympäröimän sivullisen, yksinäisen ihmisen sisäisen maailman kuvausta.
PoistaSara, minunkin on tämä tarkoitus tehdä, mutta odotan yhtä asiaa ensin tapahtuvaksi...
VastaaPoistaOlen koko ikäni kantanut niin tätä kirjaa kuin Humisevaa harjua sydämessäni. Humisevan harjun luin tänä vuonna ja olin enemmän kuin vaikuttunut.
Voiko kieli olla vanhahtavaa, jos tarina kantaa...,sillä silloinhan kieli on kuin virta, joka vain vie sinua kuin lastua lainehilla.
En tiedä, onko sinulla nyt Humisevan harjun uutta painosta, mutta siitä voi alussa lukea, miten Charlotte kärsi opettajan työstään ja paljon muutakin sekä hänestä että Emilystä. Minulla on sekä vanha että uusi painos. Syrjästäkatsojan tarinasta vain vanha painos.
Mieti, miten kiinnostavaa olisi saada sisaruksista kattava elämänkerta! Tämä kuume alkoi kun luin Charlotten sanoja Emilyn Humisevaan harjuun...
Kiitos, että toit tämän esiin! Ei varmaan suotta ja nyt muistetaan, että Charlotte kirjoitti joidenkin mielestä kiinnotavampaakin kuin Kotiopettajattaren romaani. Jo kirjan nimi, Syrjästäkatsojan tarina, laittaa sielun myrskyämään!
♥
Leena, olet salaperäinen ja odotan kirjoitustasi tästä sielusi kirjasta!
PoistaHumisevan harjun uusinta painosta minulla ei ole ja siinä onkin eri suomentaja kuin minun kappaleesssani. Se täytyykin jossain vaiheessa hankkia. Kotiopettajattaren romaania minulla on kaksi kappaletta samaa painosta ihan varmuuden vuoksi. :)
Mutta se Gaskellin kirjoittama elämäkerta Charlotesta on kyllä luettava, koska he olivat ystäviä. Se on harmi, kun sitä ei ole koskaan suomennettu! Yritän lukea pieneltä lukulaitteelta yli neljän sadan sivuista opusta, kun saan vain motivaation päälle.
Ihanaa kun muistutit tästä. Kotiopettajattaren olen lukenut aikoinaan moneen kertaan ja nyt oli korkea aika tarttua tähän.
VastaaPoistaMinä olen myös joskus vuosia sitten lukenut tämän kirjan ja pidin siitä tosi paljon! Synkeä se tosin on, mutta juuri sellaisella houkuttelevalla tavalla! Huomionarvoinen ja kiinnostava seikka tämän ja Kotiopettajattaren romaanin yhtäläisyyksissä on mielestäni se, että molemmissa miespuolinen rakkauden kohde esitetään aluksi todella kovana, ankarana ja melkeinpä julmana - sellaisena, joihin ei kovin moni nainen heti menisi rakastumaan. Se on aika erikoista ja luulen, että se kertoo jotakin kirjailijasta ja kenties hänen taustastaan.
VastaaPoista