torstai 6. maaliskuuta 2014

Mikä yhdistää Nörttiä ja Iris rukkaa?


Aleksi Delikouraksen Nörtti: New game (Otava, 2012) tarttui käteeni kirjakaupasta, kun etsin omille kaksospojilleni luettavaa. He eivät tosin olleet kovinkaan innoissaan valinnastani, kun nörtit eivät ole kuulemma kiinnostavia ollenkaan. He kieltävät vahvasti itse olevansa nörttejä, mutta pelailevat tai dataavat kännyköillänsä, tietokoneella ja/tai Xboxilla päivittäin. He eivät kuitenkaan pelaa 24/7, kuten Nörtti-kirjan päähenkilö DragonSlayer666 mielellään tekisi. Peliriippuvaisen teinipojan elämä rajoittaa tietenkin mutsi, joka vetää välillä herneen nenään pelaamisesta ja ottaa milloin tietokonepiuhan, milloin tietokoneen pois pojalta. 

Sympatiseeraan hiukan Dragon mutsia, sillä saatanhan minäkin välillä hermostua ainaiseen pelaamiseen ja kiskaista sen kännykän kädestä tai sammuttaa sen s*n koneen, kun mitään ei muuten tapahdu. Ja sen jälkeen kuuluu kauheaa valitusta - äiti sä tapoit mut...! Kamalia siis noi äidit oikeesti, kun ne ei tajuu mitään! Mutta sitä en voi käsittää, miksi he minua syyttävät nörtiksi, jos satun olemaan koneella joskus 24/7...(siis tosi harvoin, mutta jos on ihan pakko kirjoittaa!)

Palatakseni kuitenkin kirjan "fiktiiviseen" maailmaan, niin Dragolla menee huonosti koulussa. Häntä kiusataan ja katsotaan kieroon, nörtti-rukka kun on. Tytöt ovat pissiksiä, paitsi yksi punahiuksinen tyttö (Dragon nimeämä Fetasalaatti), johon hän ihastuu. Poikaa epäillään tulevaksi koulusurmaajaksi ja reksi paukuttaa päätään ja pitää puhutteluja. Drago alkaa kuitenkin vitkaan ystävystyä koulutovereidensa kanssa ja kuvioihin tulee koulun suosittu ja urheilullinen Jake-poika. Hän on Dragon täysi vastakohta, johon tytöt ovat lääpällään. Luokkatoveri Hege91 osoittautuu myös reiluksi kaveriksi, vaikka Battelfieldissä hänet onkin päihitettävä.

No, mikä yhdistää 100 vuotta vanhaa Anni Swanin tyttökirjaa nörttipoikaan? Iris on teini, kuten Drago. Hän on puoliorpo maalaistyttö, joka muuttaa maalta kaupunkiin sukulaisten luokse. Isä on teillä tietämättömillä. Dragon isällä on uusi perhe eikä hän esimerkiksi koskaan soita pojalleen. Hän on henkisesti poissa. Iris on erilainen kuin muut, kuten Drago. He eivät sovi joukkoon. Iris on luonnonlapsi, joka on vapaana kasvanut. Hän tykkää tehdä kepposia. Dragollakin on tähän taipumusta. Iriksen vaatteet ovat kamalan vanhanaikaiset ja maalaismaiset, kuten tällä nörttipojalla on reikäset kengät ja todellakin epäcoolit vaatteet. Iriksen on sopeuduttava kouluun ja koulunkäynti ei alussa kiinnosta pätkääkään. Dragonkin on pakko käydä koulua, koska äiti uhkaa soittaa muuten poliisit. Iris on halveksittu, jota sukulaiset katsoo pitkin nenänvartta. Hän on koulukiusattu. Drago jakaa saman kohtalon. Kummallakin on kuitenkin ystävä, Iriksellä Ulla ja Dragolla Jake, jotka pitävät vähän näiden rukkien puolta. Ja kun Drago-nörtti osaa pelata, niin Iris-rukka osaa laulaa. Nämä taidot vievät heidät vielä suosioon. Nörtillä on Youtubessa faneja ja Iris tekee hienon lauluesityksen koko koulun edessä. Heidät nähdään! He ovat aitoja, omia itsejään.

Suosittelen Nörttiä pojille, koska kirja on pojan näkökulmasta ja kokemusmaailmasta kerrottu. Koukuttava! Näitä poikakirjoja on kovin vähän nykyään! Eipä juuri näy, kun katsoo kustantamojen nuortenkirjauutuuksia. Poikani jo repi kirjaa kädestäni, kun kuuli päivittelyäni, miten Drago nolattiin ja varsinkin, kun kuuli että tämä juoksi Cooperia. Paljonks se juoksi??? Nörtissä on traagisuutta ja huumoria, kuten Iris rukassakin, jota suosittelen myös pojille. Jos haluaa kurkistaa sadan vuoden takaista vanhan säätyläisajan kuvausta, niin Iris sopii siihen hyvin ja, kuten huomaatte nuoren elämässä aiheet pysyttelevät aika samoina. Molemmat kirjat ovat nuorten selviytymistarinoita, vaikeuksien kautta voittoon ja positiivisia. 

Jos ette ole kiinnostuneet  kirjojen lukemisesta pätkääkään, niin pojat kirjoittakaa sitten itse kirja. Te sen osaatte kertoa parhaiten - pojan maailmasta! Tehkää kuten parikymppinen Aleksi Delikouras, joka on ilmeisesti nörtti. En tiedä, onko hän lukenut Iris rukkaa, mutta Anni Swanin Ollin oppivuodet mainitaan Nörtissä. Delikouras on kirjoittanut jatkoa myös Nörtille, Nörtti 2: Next level ja aikoo kirjoittaa joka vuosi nörtin elämästä nuoruudesta aikuisuuteen. Aion seurata Nörtti-sarjaa ilman muuta. Tytötkin voivat lukea Nörttiä, mutta tyttökuvaus ei ole kovin mairittelevaa, kun tytöt ovat tosiaan pissiksiä. Kirjailijasta voi muuten lukea Kirjasto-lehdestä. Lisäksi Drago heittää ihan reaaliajassa läppää facessa ja hänellä on jo aika paljon tykkääjiä!

7 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus.

    Poikakirjoja on tosiaan vähän, mutta niin on minusta oikeita tyttökirjojakin.

    Mukava että cooperin-testiä juostaan vielä. Olen yleensä itsekin käynyt radalla kerran vuodessa juoksemassa tuhat metriä ja cooperin (vuosi 2013 jäi tosin väliin). Koulussa se oli joka vuotinen perinne, joskus juostiin jopa syksyllä ja keväällä. Armeijassa juostiin kolmesti. Minusta peruskoululiaselle hyvä tulos on yli 2400 m.

    Minusta Nikke-kirjat ovat hyviä poika-kirjoja vieläkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jokke! Minusta näyttää nykyään siltä, että kotimaiset tai ulkomaiset nuortenkirjat ovat painottuneet enimmäkseen tytön näkökulmasta kerrontaan oli sitten kyseessä realistinen tai fantasiaan painottuva kirja. En muista nyt, oletko lukenut Seita Vuorelan Karikon? Nikke-kirjoja en ole lukenut tai en ainakaan muista. Täytyy tutustua! Cooper-perinteestä ei ole tosiaan luovuttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karikko on tosiaan luettu, ja hyvä että on palkittu myös.

      Olen pohtinut, että cooper-perinne sotii tätä liikunnan mukavuutta vastaan, eli aina pitää suorittaa. Itse juoksen lähinnä siksi, että kerran vuodessa haluan tietää, että "missä mennään", mutta juoksen vain itselleni ja kelloa vastaan.

      Mielenkiintoinen tulos saadaan, että pistetään isät ja pojat sinne radalle samaan aikaan ja opettaja :)

      Poista
  3. Voi miten imartelevaa, että Nörttiä on verrattu Anni Swanin kirjaan. Pitääkin lukea Iris Rukka!
    Terveisin Aleksi Delikouras

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi tätä tyttökirjaklassikkoa, joka on ollut yksi luetuimmista ja koskettavimmista Anni Swanin kirjoista ! :)

      Poista
  4. Sara, etkö ole kuullut Bert-kirjoista? Niitä on kokonainen sarja, joka kertoo Bertin päiväkirjojen muodossa Bertin kasvusta leikki-iästä teinirakkauksiin. Tekijtä ovat Anders Jacobsson ja Sören Olsson.

    Me olemme sekä tytär että me vanhukset lukeneet koko sarjan. Sitten sain luvan lainata kirjoja Bessun lapsille je siellä niitä lukivat 11-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö.

    Miten outoa, että tässä yhteydessä muistan yhden tyttökirjan, josta minun pitäisi kirjoittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en ole Bert-kirjoja lukenut, vaikka olenkin nähnyt niitä kirjaston hyllyssä, mutta en ole jotenkin kiinnittänyt huomiota...täytyypä nyt ottaa lainaan seuraavalla kerralla. :)

      Leena, mikä ihmeen tyttökirja ja kirjoitathan siitä toki minulle! (Laitan mailia sinulle.)

      Poista