lauantai 27. heinäkuuta 2013

Äitihahmoja tyttökirjallisuudessa - Kurenniemen Kesälintu


Marjatta Kurenniemen Kesälintu (WSOY, 1959) on ollut pitkään luettavien tyttökirjojen listallani. Tänä kesänä oli vihdoin kesälinnun laulelun aika. Kesälinnussa kerrotaan helsinkiläisestä Rainnan perheestä, johon kuuluvat isä ja äiti ja neljä lasta. Isä, tohtori Rainta ei ole lääkäri vaan on ilmeisesti väitellyt tohtoriksi. Hän on kauppakoulussa lehtorina ja kirjoittaa artikkeleita lehtiin. Äiti, rouva Rainta työskentelee kirjastossa, jossa hänellä on virka. Perheen lapset Kirsti, Kaisa ja Lassi ovat oppikoulussa. Outi perheen viisivuotias on kotihoidossa. Perhe on keskiluokkainen ja heillä on kotiapulainen.

Rainnan perhe joutuu muuttamaan vuokra-asunnostaan ja kaupungista ei löydy kohtuuhintaista asuntoa. He muuttavat kesällä väliaikaisesti maalle isoon huvilaan Kesälintuun, jonka he ovat vuokranneet. Rouva Rainta käy välillä töissä toimessaan ja asuu viikot Helsingissä. Hän on innokas yhdistysnainen. Perheen askareissa ja taloustöissä auttavaa mukava rouva Nyman, joka asuu miehensä kanssa Kesälinnun piharakennuksessa.

17-vuotta täyttävä Kirsti on enemmän kirjan päähenkilö ja hänen näkökulmastaan on kuvattu paljon tapahtumia. Kirjassa kuitenkin tuodaan esille muiden perheenjäsenten näkökulmia ja onpa sitä luonnehdittu myös kollektiiviromaaniksi. Tyttöromaani sisältää menevää toimintaa ja hauskasti kuvattuja tapahtumia: koulun ja nuorten yhteisiä retkiä, puutarhanhoitoa ja ruuanlaittoa, pyykinpesua ja tapetoimista, kaikkea yhdessätekemisen iloa. Tunnelma on hyvin viehättävä ja mukaansatempaava, mutta jättää silti ristiriitaisen olon.

Kesälintu on nuortenkirja ja tyttökirja, mutta kiinnostavaksi sen tekee äidin, rouva Rainnan vahva läsnäolo ja hänen sisäiset kamppailunsa. Hän on työssäkäyvä äiti, joka joutuu valitsemaan perheen ja työn välillä. Syksyksi ei järjestykään asuntoa Helsingistä vaan rouva Rainnan täytyy ottaa virkavapaata toimestaan. Tämä on hänen miehensä vaatimus. Tohtori Rainalle on tärkeää, että hänellä on työrauha kirjoittamiseen. Lapset menevät pienen maalaiskylän kouluun ja heillä menee paljon paremmin kuin kaupungissa. He viihtyvät ja saavat uusia ystäviä. Isä kirjoittaa kirjan ja menestyy. Nyt hänellä on tuohta, jolla voi elättää perheensä. Rouva Rainnan on lopulta valittava Kesälintu perheensä onnen ja hyvinvoinnin kannalta, luovuttava työstään ja harrastuksistaan. Hänestä tulee kotirouva ja tulevat eläkkeet on menetetty.

Jäin miettimään näitä 50-luvun suosittuja tyttökirjoja ja perheen äidin roolia niissä. Anni Polvan Tiina-kirjoissa on samanlainen ydinperhekuvio kuin Kesälinnussa. Lapsia on vain kaksi vähemmän. Tiinan äiti on kotirouva, joka tekee ruuan ja kotityöt, on aina kotona, kun lapset tulevat koulusta kotiin. Tiinan isä käy töissä ja tulee aina valmiiseen pöytään. Raha-asioista päättää kuitenkin äiti. Tiinan äiti on kuvattu varsin ankaraksi kasvattajaksi, mutta hyvin huolehtivaiseksi, hieman hössöttäjäksi. Isä jakaa hellyyttä, kun äiti taas peittää tunteensa. 

Rauha Virtasen Selja-kirjat kertovat taas uusperheestä. Seljan neljä tytärtä ovat asuneet leski-isänsä kanssa, mutta tilanne muuttuu, kun isä avioituu uudelleen nuoren sairaanhoitajan Rean kanssa. Rea luopuu heti työstään avioliiton solmimisen jälkeen ja hänestä tulee kotirouva ja tyttöjen äitipuoli. Hän vastaa myös perheen raha-asioista. Kirjoissa on kiinnostavasti kuvattu, uusperheen sopeutumisvaikeuksia ja arkea. Rean näkökulma kuitenkin taitaa puuttua niin kuin Tiinan äidinkin? Heidän sisäisiin maailmoihin ei pääse kurkistamaan. Tai sitten en ole kiinnittänyt siihen niin huomiota, kun aina tyttö tai tytöt ovat kirjan päähenkilöitä ja kiinnostukseni kohteina.

Rebekka Räsäsen 50-luvulla ilmestyneet Juoniemi-kirjat kertovat toisenlaisesta perheestä. Päähenkilö Anneli asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Äiti, rouva Vaara on pankissa töissä ja hänellä on vastuu perheensä elatuksesta. Rouva Vaaran näkökulma on myös kirjoissa esillä ja hän pohtii monesti kasvatusasioita. 

Näissä kaikissa edellämainituissa tyttökirjoissa äitihahmot kuvataan monesti hyvin huolehtivaisiksi ja huolestuneiksi. He ovat huolissaan, yleensä lapsistaan. Merja Otavan Priskassa, joka on ilmestynyt samana vuonna kuin Kesälintu on myös tuttu ydinperhekuvio, mutta muistaakseni molemmat vanhemmat käyvät töissä. Vai muistankohan väärin? Muistatteko muita vanhempia tyttökirjoja, joissa päähenkilöiden äidit ja heidän roolinsa olisivat jääneet mieleen?

Kesälinnun ovat lukeneet myös Katja, Maria ja Kirsi! Kirsin blogissa näkyy myös kirjan ihana Maija Karman kuvittama kansi!

13 kommenttia:

  1. Kesälinnussa on tosiaan melko perinteinen loppuratkaisu, mitä äidin työrooliin tulee, mutta toisaalta hön tekee ratkaisunsa itse ja perhe on sen verran taiteellinen, että nyt aikuisenakin kirjan lukeneena haluan ajatella ettei rouva Rainnasta tule vain kotihengetärtä, vaan hän alkaa esimerkiksi virkistää pikkupaikkakunnan kulttuurielämää. :)

    Muista kirjoista mieleeni tulee äkkiseltään ainakin Virtasen Tuletko sisarekseni, jossa äiti on aktiivinen kuvaamataidon opettaja.

    VastaaPoista
  2. Katja, minä olisin niin toivonut kirjan loppuun, että Harjulan kylässä olisi ollut pieni kirjasto, josta olisi auennut työpaikka rouva Rainnalle! :) Mutta kiinnostavasti kuvattu tämä naisen elämän ikuinen ristiriita perheen ja työn välissä.

    VastaaPoista
  3. Kesälintu on minulle aivan outo kirja, mutta kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.
    Tiina-kirjojen äidistä sen verran, että kyllä Tiinan äidinkin olemuksesta saa viitteitä, kun lukee sarjaa läpi, ja esimerkiksi tässä ensimmäisessä Tiina-kirjassa mainittiin Tiinan äidin menosta poismuuttavan ystävänsä luokse. Muistaakseni jossain kirjassa oli myös jotain matonkutomisesta ja ottaahan Tiina perhe myöhemmin sarjassa ottolapsenkin.

    Leena Härmän tuittuppäkirjoissa saattaa äidin rooli olla merkittävä, vaikka lapset pääosassa onkin. Samoin Aili Konttisen Inkeri palaa Ruotsista ja sen jatko-osissa äidillä on merkittävä osansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härmän Tuittupäitä en ole lukenutkaan, mutta Konttisen Inkeri palasi Ruotsista ja muut osat ovat tuttuja. Inkeri palasi Ruotsissa on hyvin koskettavasti kuvattu biologisen äidin ja kasvattiäidin ajatuksia ja tunteita. Todella hieno kirja nyt kun palautit sen mieleeni Aino!

      Poista
  4. Virtasen Tuletko sisarekseni -kirjassa on myös mielenkiintoinen tapaus: avioerossa lapsensa menettänyt äiti, jonka yhteydet lapsiin ovat katkenneet kokonaan, kunnes vuosia myöhemmin saa taas yhteyden vanhempaan tyttäreensä.

    VastaaPoista
  5. Miia, minun täytyykin lukea tuo Tuletko sisarekseni-kirja! Olen joskus aloitellut sitä, mutta jotain tuli silloin ja se jäi kesken. Todella kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  6. Hienoa analyysiä :)

    Huomasin saman Tiinan perhekuvioista (yhden kirjan perusteella. Isä oli Tiina ei pelkää -kirjan mukaan aika auktoriteetti, vaikka ei kotona ollutkaan, ja isän työkaverikin nautti arvostusta pelkästään olemalla samassa työpaikassa kuin isä, eikä isälle voi epäilyksiään kovin helposti kertoa. Tiina kuitenkin ratkaisi ongelman :)

    Äiti ei antanut Tiinalle periksi, eli tuntui rajoista kiinni pitävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! :) Tiina ei pelkää-kirjaa en ole lukenutkaan sitten lapsuusvuosien. Minulle on Tiinan isästä jäänyt mielikuva lempeästä isästä ja ainakin niissä mitä olen lukenut uudestaan, vaikka auktoriteetti-hahmo hän varmasti on. Näitä Tiina-kirjojakin on niin monta ilmestynyt, mutta olisi hienoa jos joku kiinnostuisi joskus tarkastelemaan vanhempien kuvausta tai kirjoissa esiintyviä kasvatustyylejä ja -menetelmiä. :)

      Poista
  7. Tykkäsin kovasti Kesälinnusta kun sen luin pari vuotta sitten, ja rouva Rainta jäi kyllä hahmona mieleen. Aikuisena sitä tosiaan huomaa nuo äiti- ja isähahmot eri tavalla kuin lapsena tällaisia kirjoja lukiessa.

    Rea Selja on kyllä kiinnostava hahmo, ja muistelen, että hänenkin näkökulmaansa olisi kurkistettu vähän, satunnaisesti jossakin kohtaa. Reahan joutui olemaan jossain määrin "äitinä" myös hajamieliselle ja epäkäytännölliselle miehelleen, kuvio, jolla on ymmärtääkseni pohjaa myös Rauha S. Virtasen omassa elämässä.

    Hassua, monissa ulkomaalaisissa tyttökirjoissa äiti on kuollut, kotimaisissa tyttökirjoissa he taas ovat usein hyvin huolestuneita ison katraan äitejä... Mary Marckin kirjoissa muuten äidit ovat usein kiireisiä, eivät taida käydä töissä mutta ovat aktiivisina yhdistyksissä ja ompeluseuroissa.

    VastaaPoista
  8. Minä olen lukenut aika vähän vanhempia tyttökirjoja, mutta Tiinoista on jäänyt mieleen äidin ankaruus, joka tuntui minusta lapsena välillä aivan kohtuuttomalta. Pitäisi joskus verestää Tiina-muistoja kunnolla.

    Mary Marckin kirjoista minäkin muistelisin Marian tapaan äitien olleen kiireisiä, vaikkeivät työelämässä olleetkaan.

    VastaaPoista
  9. Kesälintua en muista edes lukeneeni...Enkä myöskään muista lukemieni tyttökirjojen äiti-kuvioita. Luin enimäkseen Montgomerya, sitten jonkin verran Seljaa ja tietty Luumupuu kukkii, Tyttö sateessa ja Kiurut laulavat. Sitten se aika eksoottinen Musta kahle.

    Tiinoja en lukenut yhtäkään vaan aloitin silloin jo Välskärin kertomukset;)

    (Meilasin sinulle, mutta en ole varma, oliko osoite oikein. Tärkeintä oli tämä: Kiitos♥)

    VastaaPoista
  10. Mary Marckin Eeva-kirjoissa jossakin kohtaa mainittiin jotain sen suuntaista, että Hertta viihtyi paremmin Eevan luona kuin kotonaan ja tähän olisi ollut syynä Hertan äiti, joka oli jollakin tavoin hyvin dominoiva persoona, vaikkei hän kirjoissa esiinny käytännössä juuri ollenkaan. Eevan luona taas oli leppoisampi tunnelma, sillä vanhemmat ovat huumorintajuisia. Etta Penttilän kotona puolestaan isä oli varsin epämiellyttävä ja äiti olisi ollut mukavampi, mutta hän ei voinut vastustaa perheen pään mielipiteitä.
    Pieni talo preerialla -kirjoissa Ingallsin perheen äiti oli mahdottoman taitava kaikessa, melkein ärsyttävyyteen asti. Hän oli parhain pukuompelija jne. Pikku naisissa Marchin perheen äiti oli jotenkin inhimillisempi, vaikka hän sentään oli käytännössä yksinhuoltaja, kun perheen isä oli sodassa.

    VastaaPoista
  11. Tästä Kesälinnusta en olekaan aiemmin kuullut. Kiitos kun otit sen esiin, kuulostaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta!

    Marjatta Kurenniemi on tullut minulle tutuksi yksiomaan Onneli ja Anneli -kirjojen kirjoittajana, jotka ovat mielestäni loistavia lastenkirjoja (ekasta osasta bloggasinkin itse asiassa juuri tällä viikolla!)

    VastaaPoista