tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tiina, Juha ja "leiskuva lempi"


Tiina-raitin jälkeen innostuin lukemaan paria Tiina-kirjaa, mutta tällä kertaa sarjan loppupäästä. Taitaa olla rakkautta, Tiina (Karisto) on ilmestynyt 1986 ja se on Anni Polvan suositun 29-osaisen Tiina-sarjan päätösosa. Tiina ja vieras poika (Karisto) on taas ilmestynyt kaksi vuotta aikaisemmin.

Saavatko Tiina ja Juha lopulta toisensa -kysymys on jo nuorena lukijana askarruttanut mieltäni.  Pahin ahmimiskausi minulla oli menossa sarjan parissa noin 10-11-vuotiaana ja silloin tuli yksi Tiina-kirja toisensa perään hotkaistua. Vaikka olinkin sitten siirtynyt murrosiässä radikaalisti aikuisten puolelle ja jättänyt silloisen tyttökirjavaiheeni taakseni, niin mielikuva minulla on, että olen viimeisintä Tiina-kirjaa mennyt selailemaan uteliaana kirjaston hyllyjen väliin.

Kun nyt aikuisena lukijana luen Tiinasta ja Juhasta, niin pieni kriittinen lukija herää minussa pintaan. Miten olinkaan unohtanut tämän kiihkeän mustasukkaisuusdraaman, joka puskee joka välistä esiin! Juha on kamalan mustasukkainen kaikille pojille, joita Tiinan ympärillä pyörii ja tytöllähän vientiä riittäisi. Minkäs tyttö sille voi, kun pojat hänestä tykkäävät, hän kun on reilu kaveri.

Juha pyrkii määräämään Tiinaa ja tämän tekemisiä ja Tiina aika lailla alistuu siihen patriarkaaliseen määräysvaltaan. Tiinanhan piti olla uudenlainen roolimalli tytöille? Rakkausrintamalle se ei aivan ylety! Miesten mustasukkaisuus rakkauden osoituksena lienee Anni Polvan naisten viihderomaaneissakin tyypillinen aihe.

Taitaa olla rakkautta Tiina-kirjassa Matti on jo vähän luovuttanut Tiinan suhteen, kun tyttö on niin uskollinen maailman parhaimmalle ystävälleen Juhalle. Aikaisemminhan Matti on lahjotellut tytölle suklaarasioita ja kaiken maailman herkkuja ja kerran jopa kultasormuksen. Nyt vuorostaan luokan Antti lähettelee Tiinalle pieniä rakkauskirjeitä. Matti, Antti ja Tiina valmistelevat yhdessä esitystä koulun juhlaan, jonka tarkoituksena on kerätä rahaa luokkaretkeä varten. Juha vakoilee milloin missäkin pusikossa Tiinan touhuja.

"Puhuessaan hän vilkaisi ulos ikkunasta ja veti lopun lauseesta väärään kurkkuun. Juha seisoi ruudun takana kädet housuntaskuissa ja näytti siltä, kuin aikoisi haastaa sekä hänet että pojat tappeluun kanssaan. Huomatessaan, että hän oli nähnyt sen, se käänsi selkänsä ja lähti tiehensä."

Tiina tietysti juoksee Juhan perään, mutta "parin" välillä on ratkaisemattomia erimielisyyksiä. He ovat muuten sopineet aikaisemmin, että riitoja ei enää soviteta tappelemalla ellei ole ihan pakko. Ensimmäistä kertaa Tiina taitaa potea sydänsuruja, kun kaveruus on muuttunut joksikin muuksi. 

Juha kieltää monta kertaa Tiinaa lähtemästä luokkaretkelle, kun siellä on niitä toisia poikia mukana. Tiina yrittää vakuuttaa, ettei hän välitä kuin vain siitä yhdestä ja ainoasta pojasta, Juhasta. Tiina ei enää esiinny edes koulun näytelmissäkään, kun hän on sen kerran Juhalle luvannut. Hänen ja luokan poikien yhteisestä tanssiesityksestä hän ei kuitenkaan uskalla kertoa sanaakaan.

Tiina ja vieras poika-kirjassa Juha on puolestaan mustankipeänä Mikko-pojasta, johon Tiina tutustuu luontokerhon järjestämällä leirillä. Juha itse lähtee pyöräretkelle poikien kanssa pariksi viikoksi. Tiina on vihoissaan, kun Juha jättää tytön noin vaan yksinään kesäloman viettoon. Juha palaa kipeänä (palavasta ikävästä ilmeisesti) takaisin odotettua aikaisemmin ja lähtee saman tien Tiinan perään. Tässä kirjassa Juha tunnustaa itselleen ensi kertaa rakastavansa Tiinaa. Kaikkien kommellusten jälkeen Juha saa Tiinan lupaamaan, ettei tämä mene enää koskaan luontokerhoon! Ja sisäinen feminismini huokaa...

No, jotta ei vallan vakavaksi menisi, niin huvittavaa keskustelua Mikko ja Tiina käyvät luontoleirillä:

"- Sinä taidat ollakin oikea nirppanokka, sellainen huippuluokan femi...femi.. no mitä ne nyt ovat. Oikea feministi! (Mikko)
- Feminiini kai aioit sanoa, sehän tarkoittaa naista. Pitäisikö minun sinun mielestäsi näyttää pojalta, ennen kuin seura kelpaisi?" (Tiina)

Huolimatta näistä pienistä sisäisistä ristiriidoista, mitä kirjojen lukeminen minulle aiheutti, niin Tiina-kirjoissa on jotain hellyyttävän hauskaa, joka tuo hymyn huulille. Juhan käytös jopa naurattaa ja lopussa poika jo hieman katuukin. Anni Polva kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Eihän tässä pidä olla liian tosikko! Tajunnan räjäyttävää suuteloa on myös luvassa...

"Ei rakkaus ja rakastuminen aikuisten erikoisoikeus ollut." (Taitaa olla rakkautta, Tiina)

25 kommenttia:

  1. En ole näitä loppupään kirjoja lukenutkaan, ainakaan tuota viimeistä - en muista ainakaan. Postauksesi kyllä tuo eittämättä mieleen sen, että oliko Juha narsisti? Anni Polva ei oikeastaan antanut Tiinan vanheta, luin jostain, että hän ei halunnut tehdä tätä, kun ei halunnut tuoda omaa "uskonkäsitystään" esiin ja hänen olisi se tarvinnut tehdä, jos olisi antanut Tiinan vanheta yli rippikouluiän.
    Silloin kun Tiinat ilmestyivät ei narsismista puhuttu mitään, siitä on tullut "muodikas" vasta nykyilmiönä.
    Tiinoissa Juhan mustasukkaisuus on kai otettava lähinnä huumorina, mutta kyllähän se todellisuutta peilaavana ilmiönä on aika huolestuttava piirre. Minulle Tiina-kirjat on kuitenkin lapsuuden ja nuoruuden tärkeitä kirjoja, joihin olen ajatellut jossain välissä palailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, todella kiinnostavia mietteitä sinulla heräsi! Lukiessa ei voi olla miettimättä oikeaa todellisuutta ja sitä, miten tuhoisana käyttäytymismallina mustasukkaisuus voi pahimmillaan ilmetä. Suomessahan on korkeat tilastot naisiin kohdistuvan väkivallan määrässä!

      Olisi kiva lukea blogissasi Tiina-kirjoista, kun niihin palaat. :)

      Poista
    2. Ensimmäinen Tiina-kirja luettu ja lapsuusmuistoja tuuleteltu! Jatkoa seuraa...

      Poista
  2. Minä en koskaan erityisemmin pitänyt Tiinoista. Luin niitö, koska niitö "kuului" lukea, koska kaikki muutkin lukivat Tiinoja ja lisäksi Jalojen heppakirjoja. Mutta Tiinan ja Juhan välisen vatvomisen muistan kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja muistan, että olet kertonut aikaisemmin tästä pitämättömyydestä. Muistatko, mistä erityisesti et pitänyt?

      Poista
    2. En muista tarkalleen. Joku kirjoissa vaan ärsytti, ehkä yksinkertaisuus tai se, että kirjat alkoivat toistaa itseään? Luin paljon ja muiden lasten tapaan ahmin sarjakirjoja Viisikoista Susy- ja Gulla-kirjoihin, mutta vain Tiinat ärsyttivät.

      Poista
  3. Hieno postaus, taitaa olla Juha sisäinen sovinisti, toiselle pitää antaa tilaa :)

    VastaaPoista
  4. Oho, olen täysin unohtanut Tiinat! Yksi ehdottomista tyttökirjaklassikoista :D Täytyy varmaan lainata ne kesälukemiseksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiinat sopivat todella mainiosti kesälukemiseksi! Monissa Tiina-kirjoissa on kesä ja kesälomaa vietetään niin kuin näissäkin juuri lukemissani.

      Poista
  5. En muistaakseni koskaan ehtinyt näin pitkälle Tiina-kirjojen kanssa, vaikka jokusen osan luinkin kyllä lapsena ja kovasti tykkäsin. Ehkäpä palaan sarjaan vielä ja luen nämä loputkin.

    Minä tosin taidan olla sen verran tosikko, että tekstissä kuvaamasi käytös saa kyllä huutia. Aina jaksan toivoa, että (nuorten)kirjojen sankarittaret ja sankarit antaisivat uskoa parempaan ;)

    VastaaPoista
  6. Alkoi naurattaa tuo Tiina ja vieras poika -kirjan kansi, poika näyttää ihan lapsuuden ystävältäni :D

    En ole tainnut kuitenkaan lukea kaikkia Tiinoja, tai sitten olen vain unohtanut miten Tiinan ja Juhan lopulta kävi.

    VastaaPoista
  7. Minä olen lukenut kaikki Tiinat useampaan otteeseen.
    Nyt kypsässä iässä mietin joskus Tiinan äidin elämää, joka pyöri hellanrenkaiden kiilloituksen ja lattioiden luuttuamisen välillä.
    Että mitä hän olisi mahtanut tehdä sitten kun lapset olisivat lentäneet pesästä?
    Juhan reiluus tuotiin esiin useampaan otteeseen, silti hänellä oli Tiinan kanssa useita nyrkkitappeluita. Olisiko niin voimakas ja reilu poika lyönyt tyttöä?
    Niinikään se mustasukkaisuus tuntui vähän oudolta sen ikäiselle pojalle, en itse törmännyt kansakouluikäisenä vastaavaan, eikä kukaan kavereistani "seurustellut" niin tiiviisti.

    VastaaPoista
  8. Itse olen Tiina-kirjojen kasvatti ja tekstisi laittoi miettimään. Nimittäin nuorena oma rakkauskäsitykseni oli juuri tuollainen, että mustasukkaisuus ja rajuus ovat rakkauden ilmentymiä. Mitä tulisempaa, sitä suurempi rakkaus. Nykyinen aikuiseni huokaa, koska tämä näkyi elämässäni melkein 10-vuoden sairaalloisen kipeänä suhteena narsistiin. 19-vuotiaan mielestä oli romanttista ja tulista, kun mies sanoi: "jos joskus jätät minut, tapan sut." "Haluisin sulkea sut linnaan johonkin metsän keskelle, niin olisit vain minun." Melko romanttista ;) ja näkyi sillä, että elin käytännössä melkein 10 vuotta vankina.

    Olen miettinyt tosiaan aikaisemminkin nuorena lukemiani kirjoja ja teinilehtiä, joiden suurkuluttaja oli hyvinkin nuoresta. Esim. Harlekiini-sarjoissa mies oli poikkeuksetta tumma, tulinen ja HYVIN mustasukkainen, joskus jopa "sopivassa määrin" väkivaltainen. Tämä tarkoitti aina sitä, kuinka rakastunut hän oli. Tavallinen, luottavainen rakkaus on niin BLAAH ja niin se oli silloin myös minun mielestäni. Nyt näkisin sen vain omistushaluna ja hyvin vääristyneenä rakkauden määritelmänä, haluksi hallita ja omistaa. Noilla ominaisuuksilla ei ole mmitään tekemistä rakkauden kanssa, tiedän nyt. Mutta teinityttöinä ostin koko jutun ja niillä oli ihan konkreettinen vaikutus elämässäni.

    Siksi toivon, että tänä päivänä tyttöjen saamat mallit olisivat erilaisia, eivätkä pohjautuisi näin vaarallisiin lähtökohtiin. Jos minulla olisi tyttäriä, kierrättäisin heidät kaukaa näistä kirjoista tai kävisin ainakin paljon keskustelua asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle koskettavasta kirjoituksestasi! Harlekiini-romaaneista tuo mieskuva kuulostaa kovin tutulta. Laitoin äsken tilaukseen Tania Modleskin Loving with a vengeance: mass-produced fantasies for women. Siinä on juuri tutkittu harlekiini-sarjaa, romanttista fiktiota ja naisten lukemista. Kiinnostuneena odotan kirjan lukemista!

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Minä luin Tiinoja ahkerasti lapsena, mutta ne eivät ole minulle sillä tavalla rakkaita kuin jotkut muut tyttökirjat, enkä siksi ole palannut niihin aikuisena. En muista tuota mustasukkaisuusasiaa, mutta ei se varsinaisesti yllätä sen perusteella, mitä kirjoista muistan. Oikeastaan aika surullistakin, koska kyllähän monen aikuisen ihmisen mielestä nykypäivänäkin rakkaus tarkoittaa tuollaista toisen omistamista ja hallitsemista.

    Viimeisestä Tiina-kirjasta on jäänyt mieleen, että se päättyi kauan odotettuun suudelmaan. Jos oikein muistan Tiina ajatteli jotakin sellaista että "Kuinka Juha heti ensimmäisellä kerralla osasikin niin suudella." Tämä on jäänyt mieleen, koska muistan ajatelleeni, että ehkä Juha on Tiinan tietämättä harjoitellut muiden tyttöjen kanssa. ;)

    VastaaPoista
  11. Jännää! Tämä mustasukkaisuusdraama on liuennut mielestäni, vaikka tiedän lukeneeni tämän kirjan. Luin Tiina-sarjaa paljon. Muistan kyllä, että Katjan lailla jokin minuakin on näissä ärsyttänyt, en kyllä pysty erittelemään mikä. Eikä ole näköjään ollut ylivoimainen este, koska olen kirjoja paljon lukenut.

    Mutta tosiaan - melko vanhanaikaista ja surullistakin, jos reipas ja rohkea Tiina on sarjan päätteeksi luopunut kaikista omista jutuistaan Juhan mustasukkaisuuden vuoksi!

    VastaaPoista
  12. Kaikki Tiinat tuli luettua, ja muistaakseni kahteen kertaan. Aivan ensimmäisen Tiinan luin uudestaan aikuisena ja olihan sitä hupsua lukea, mutta toisaalta niin ihanaa. Anni Polvan tyyli on niin rempseä ja suloisen vanhanaikainen, mutta juu, voisi olla, että jos nyt lukisin esim. tuon Taitaa olla rakkautta, Tiina, voisi tulla samanlaisia ajatuksia mieleen kuin sinulla. =D

    VastaaPoista
  13. Tosi mielenkiintoinen teksti ja keskustelu!

    VastaaPoista
  14. Minä en muista tarkemmin Tiina-kirjojen sisältöä vaikka kaikki ne luinkin lapsena. Keräilen nuortenkirjoja, joita olen lukenut itse muinoin, mutta Tiina-sarja on niitä harvoja joita ei ole tehnyt mieli ostaa, saati lukea uusiksi. En tiedä tarkempaa syytä, jotenkin synkeä kuva vaan on jäänyt niistä mieleen. Pitäisi varmaan lukea uusiksi jokunen.

    Feministinä on kyllä tosiaan huomannut ärsyyntyvänsä vanhojen (ja uudempienkin) kirjojen mustasukkaisuus-teemoista tai perinteisten sukupuoliroolien hehkuttamisesta, vaikka tokihan nuo ovat joskus olleet normimpia kuin nykyään. Omat kirjailija- ja kirjahahmosuosikit kylläkin löytyvät niistä ei-niin-sovinnaisista hahmoista, kuten Alcottin Jo'sta tms.

    VastaaPoista
  15. Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Todella ajatuksia herättäviä kirjoituksia! Minulle heräsi tässä mieleen, että pitäisi ihan lukea ne kaikki Tiina-kirjat (29 kpl!), jotta voisi tutkia tätä Tiina ja Juha-kuviota tarkemmin. Kunnon Tiina-projekti, jos vaan olisi aikaa...

    Juhahan on eri koulussa kuin Tiina ja en nyt muista, onko hän vuoden tai pari vanhempi Tiinaa. Olisikohan niin, että kun sarjaa on alettu jo silloin 50-luvulla kirjoittaa, että Juha olisi käynyt poikalyseota? Tiina taas kävi yhteiskoulua.

    Tiinan luonne on ollut sellainen, että hän haluaa olla yhtä tasavertainen kuin pojat. Hän päihittää heidät tappelussa oli sitten Juha tai joku muu poika kyseessä. Mutta kiinnostavaa olisi tarkastella sitten, miten tyttö muuttuu. Paljonhan Tiina ei vanhene sarjan aikana kuin ehkä 3-4 vuotta.

    Palaan vielä teidän kommentteihinne myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisessä Tiina-kirjassa Tiina käy kansakoulua (peruskoulua ei vielä ollut). Sitten hän pyrkii oppikouluun. Jossain vaiheessa, kun peruskouluuudistus tuli se heijastui vähin erin myös Tiina-kirjoihin. Tiina-kirjat on kyllä siitä erikoinen, että Tiina ei oikein vanhene samaa vauhtia kuin kesät ja talvet kirjoissa. Ehkä nämä kirjat on minulle sen vuoksi läheisiä, että itse muistan tuon kansakoulusta oppikouluun pyrkimisen ja tuon koulumuodon yhteiskunnalliset heijastukset ja se, että Tiina oli niitä ensimmäisiä kirjoja, joita sain lahjaksi ja joiden myötä lukuharrastukseni kasvoi ja kehittyi.

      Poista
    2. Kyllä Tiina aloittaa oppikoulun sarjan toisessa osassa, mutta se on nimenomaan yhteiskoulu, jossa on sekä tyttöjä että poikia. Tuota peruskoulu-uudistuksen ilmenemistä olisi todella kiinnostavaa tarkastella kirjoissa! :)

      Poista
  16. Olen itaekin miettinyt lapsuudessa luettujen kirjojen osuutta valintoihin elämässä. Niin tai näin lapsuudenkodin ilmapiirillä on myös merkitystä.
    Miten ajat ovat muuttuneet Tiina kirjojen ajoista? Ehkä ennen ei analysoitu kaikkea vaan elettiin. Tiedän työkavereita jotka eivät tervehdi vapaa-ajalla ettei salarakas leimaa tule. Ehkä ajat ovat hiukan muuttuneet.

    Täällä pohdittiin Tiinan ja juhan suhdetta. Uskon, että Juha on alusta asti ihastunut Tiinaan, siitä on viitteitä jo ensimmäisessä kirjassa. Ehkä Juhan outo töksö käytös on ollut sen asian peittelemistä. Niinhän nuoret tekee ettei kukaan kaveri huomaa.
    Tiina laittaa hanttiin Juhan murjotuksille. Ehkä Juha kasvaa henkisesti ja toivonkin heille yhteistä tulevaisuutta. Joskus kun Juha ei ollut reilu toivoin Tiinan valitsevan Matin. Juhassa on havaittavissa myös myötätuntoa ja herkkyyttä, mikä oli kiva huomata. Muistaakseni Älä, itke Tiina kirjassa Juha saooo, että Tiina riittää hänelle.
    Täällä "Liisa" ehdotti, jos Juha on harjoitellut pussailua jonkun toisen tytön kanssa? Olen lukenut Polvan moraalista muistelmista/elämäkerrasta enkä usko, mutta.. kertokaa te mitä mieltä olette tästä, tuota minäkin mietin. Eikös Juha pussaillut Leilaakin tai siis toisinpäin.

    Haluan kittää Polvaa näistä kivoista kirjoista, vaikka häntä ei enää ole. Olen nauttinut suuresti siitä lämmöstä,hyväsydämisyydestä sekä upeasta kerronnasta ja ilmapiiristä. Tulen palaamaan hienoihin muisoihin monet kerrat.

    VastaaPoista