sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Virginia Woolf



Aloitin Virginia Woolfin elämäkerran lukemisen jo viime kesänä, mutta jätin kirjan kesken, koska en pitänyt Nigel Nicolsonin jonkin verran ylimielisestä kirjoittamistyylistä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun hän vähättelee Woolfin Oma huoneen merkitystä feminismille, niin suljin kirjan hyvin ärsyyntyneenä kiinni. Olin kuitenkin utelias lukemaan Virginian elämänvaiheista ja niinpä päätin antaa miehelle uuden mahdollisuuden. Virginia Woolfista ei ole aikaisemmin suomennettu elämäkertaa ja Nicolson julkaisi kirjansa 2000 ja suomeksi se ilmestyi 2007.



Nigel Nicolson (1917-2004) tunsi henkilökohtaisesti Virginia Woolfin (1882-1941), johon hän tutustui lapsena. Nicolsonin äiti kirjailija Vita Sackville West ja Virginia olivat rakastavaisia. Virginia oli Leonard Woolfin kanssa naimisissa, kun hän 43-vuotiaana ensimmäistä kertaa Nicolsonin mukaan rakastui naiseen ja aloitti suhteen Vitan kanssa. Oma ensimmäinen kosketukseni Virginia Woolfiin oli hänen romaaninsa Orlandon pohjalta tehty elokuva ja Tilda Swintonin mahtava roolisuoritus Orlandona teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen. Orlandohan elää läpi vuosisatojen ensin miehenä ja sitten naisena. Androgyynisen Orlandon sanotaan muistuttavan Vita Sackville-Westiä ja hänen elämäänsä ja Virginia Woolf omisti kirjan rakastetulleen. Rakkaussuhteen loputtua naiset pysyivät ystävinä Virginian traagiseen kuolemaan saakka. Nicolson kertoo kirjassa avoimesti äitinsä ja Virginian suhteesta.



Vaikka petyin ensimmäisellä lukuyritykselläni Nicolsonin kirjoittamaan elämäkertaan, niin toinen lukukokemus osoittautui paremmaksi. Nicolson valottaa Virginian nuoruutta ja hänen mielensä herkkyyttä jo varhaisessa vaiheessa. Hän kirjoittaa kuitenkin hyvin vähän Woolfin kirjallisesta merkityksestä modernin romaanin uudistajana ja tajunnanvirtatekniikan yhtenä uranuurtajista. Hän kuvaa Virginian kirjoittamisprosesseja ja miten tämä hioi romaanejaan monta vuotta. Esimerkiksi Woolfin esikoisteosta Voyage Out (1915), jota ei ole vieläkään suomennettu, hän työsti seitsemän vuotta. Virginia perusti miehensä kanssa menestyksekkään Hogarth Press kustantamon ja kirjassa kuvataan heidän alkuvaiheitaan ensimmäisen painokoneen hankinnan jälkeen. Woolfit pystyivät julkaisemaan omia kirjojaan ja lisäksi he julkaisivat mm. Katherine Mansfieldin teoksen Preludi, T.S. Eliotin kokoelman Autio maa, Sigmund Freudin teosten sekä Rainer Maria Rilken runojen englanninnoksia. Elämäkerrassa kerrotaan myös kuuluisasta vapaamielisestä Bloomsburyn ryhmästä, jonka jäseninä Woolfit olivat ja johon kuului useita kirjailijoita ja taiteilijoita.



Virginia itseopiskeli koko elämänsä ajan. Hän opasti itse itseään historian ja kirjallisuuden aloilla. Vaikka häneltä oli evätty muodollinen koulutus, niin häneltä ei evätty lapsena mahdollisuutta hankkia tietoa. Hän sai vapaasti käyttää isänsä laajaa kirjakokoelmaa ja isä rohkaisi häntä kirjoittamaan. Oma kohtaamiseni Woolfien tekstien kanssa tapahtui kirjallisuusopintojeni aikana, jolloin luin Woolfin kirjoittaman novellin Täplä seinässä (The Mark in the Wall). Siinä sitten yhdessä Virginian kanssa pohdittiin täplää seinässä ja tulipahan siitä analyysikin kirjoitettua. Tässä on suora linkki novelliin, jota suosittelen lukemaan. Sen jälkeen kirjailijan kuuluisimmista teoksista Majakka, Mrs Dalloway ja Aallot seurasivat toinen toistaan ja vaikka kerrontatekniikka voikin tuntua välillä lukijasta vaikealta tai raskaalta, niin koin ajatusten, aistimusten, muistumien ja havaintojen miellevirran vaikuttavana. Virginia halusi muuttaa kertomakirjallisuuden suunnan. "Eteenpäin soljuvan tarinan kirjoittaminen ei voi olla oikea menetelmä. Asiat eivät tapahdu mielessämme sillä tavoin. Aistimme koko ajan, kuinka mielikuvamme ja ajatuksemme limittyvät toisiinsa, ja modernien romaanien olisikin kuvattava mielessämme vallitsevaa sekasortoa eikä asetettava sitä selkeään uuteen järjestykseen. Lukijan on itse otettava kaikesta selvä." (s. Woolf, 100-101)



Virginia Woolf oli sangen tuottelias kirjoittaja, esseisti, kirjallisuuskriitikko romaanien kirjoittamisen lisäksi. Virginian omien päiväkirjojen lukeminen voisi olla täydentävää, kun Nicolsonin kirjoittama elämäkerta jää jollain tavalla riittämättömäksi. Virginia Woolfista on myös kirjoitettu useampia elämäkertoja ja palaan Woolfin varmasti myöhemmin, kun hyllyssäni odottaa hänen esseekokoelmansa ruotsiksi ja hänen ensimmäinen perinteisemmällä tavalla kirjoitettu romaaninsa. Nyt tartuin taas uudelleen Woolfin (HUOM!) feministiseen klassikkoon Oma huoneeseen Nicolsonista johtuen. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä kuin Virginian ääni puhuisi, pikkuisen pauhaisikin pääni sisällä. Hänen puheensa naisista ja kirjallisuudesta sekä älyllisestä vapaudesta on hyvin voimakasta ja läpitunkevaa ja se on ajatonta. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi Jane Austeniin ja hänen kirjoittamiseen olohuoneessa ja kuinka hän ehtii piilottaa kirjoitustyönsä ennen kuin kukaan tulee huoneeseen, koska oven sarana narisee. Virginia puhuu myös Charlotte Brontësta ja miten tämä kirjoittaa raivonkin vallassa, koska hänkin on sidottu olohuoneeseensa eikä pääse kokemaan muuta elämää köyhyyden takia. Oman huoneen ja rahan vaatiminen naisille, jotta he voivat kirjoittaa vapaasti on tunnetuin ja kuolematon Virginian Woolfin sanoma maailmalle. Mutta minä haluan lopettaa tämän kirjoittamiseni toiseen Virginian kehoitukseen:



"Siksi pyydän teitä kirjoittamaan kaikenlaisia kirjoja, olemaan epäröimättä minkään aiheen kohdalla, miten tahansa vähäpätöisen tai laajan. Rehdisti tai kepulikonstein, te toivottavasti hankitte tarpeeksi rahaa matkustaaksenne ja ollaksenne joutilaana, pohtiaksenne maailman tulevaisuutta tai menneisyyttä, uneksiaksenne kirjojen päällä tai maleksiaksenne kadun kulmissa ja antaaksenne ajatustenne vanan kastua syvään virtaan." ( Oma huone, s.141)

13 kommenttia:

  1. Tuo kirja olisi kiva lukea. Woolfista puhutaan Göteborgissa kirjastossa maanataina, minä olen nähnyt Vita Sackville Westin työhuoneen ja Nigel Nicolson eli vielä kun siellä kävin. Oma huone vois lukea uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos novellilinkistä! Piti käydä lukemassa - ja edelleen vähän epäilen etteivät Woolfin romaanit ole minun fiktiotani. Mutta sen verran kaunista teksti on, että alkoi tehdä mieli tutustua Omaan huoneeseen.

    VastaaPoista
  3. Hei Hannele onpa hienoa, kun olet nähnyt paikan päällä Vitan huoneen! Oletko lukenut hänen kirjojaan? Ajattelin, että voisin myös tutustua johonkin hänen kirjoittamaansa kirjaan. Niitä on jotain suomennettu. Kerro sitten, jos menet kuuntelemaan Woolfista juttua blogissasi. Olisin mielelläni täplänä seinässä siellä. :)

    VastaaPoista
  4. Hei Booksy kiva kun kävit lukemassa novellia! Ei se ensimmäisellä lukukerralla heti avautunut minulle, mutta oli ihan mielenkiintoista tehdä sitä analyysia, kun aihe on siis aika mainio.

    Oma huonetta kyllä suosittelen ehdottomasti, kun sitä voi lukea aina uudestaan ja joitain tekstikohtia maistella ja mietiskellä. Kirja perustuu hänen luentoihinsa. Tulen vielä kommentoimaan blogiisi, kun huomasin siellä kiinnostavan jutun! :)

    VastaaPoista
  5. Sara, kiitos tästä innoittavasta kirjoituksesta. Ilmeisesti kuitenkin hyvä, että pääsit ärsytyskynnyksesi ylitse. Minä en ole varma, olisinko itse selvinnyt...

    Nyt kävi niin, että alan etsiä tätä kirjaa, saadakseni sen omaksi. Virginia Woolf kiinnostaa minua niin paljon. Oletko itse lukenut Mrs. Dallowayn, jossa on alussa kiinnostavaa kerrontaa Woolfista ja etenkin hänen tyylinsä analysointia.

    Personal trainerini seisoo vieressäni hurjan näköisenä eli menoksi;-)

    Palaan tähän tavalla tai toisella. Kiitos♥

    VastaaPoista
  6. Viimeksi Englannissa käydessäni ostin yhden Vitan kirjan, ja tietysti minulla hänen puutarhakirjoja (Gaskellin Charlotte Brontë elämäkerran lainasin kirjastosta, mietin jos yrittäisin ostaa)

    VastaaPoista
  7. Hei Leena luulen, että tätä kirjaa on saatavilla vielä kirjakaupoissakin! Luin Mrs Dallowayn silloin, kun olin katsonut Tunnit elokuvan. Voisin katsoa elokuvankin nyt taas uudestaan. Nicole Kidmanhan teki upean roolisuorituksen Virginia Woolfina.

    VastaaPoista
  8. Minä kiinnostuin tästä kirjasta oitis! Omassa hyllyssäni on Nicholsinin omista vanhemmistaan kirjoittama "Erään avioliiton muotokuva", joka avasi mielenkiintoisella tavalla myös Virginia Woolfin elämää. Luin sen vuosia sitten ennen kuin aloitin ensimmäistäkään Woolfin kirjaa. Nykyisin Mrs. Dalloway ja Orlando kuuluvat kaikkien aikojen suurimpien kirjasuosikkieni joukkoon ja Lontoon Bloomsburyssä tunsin jotenkin olevani lähempänä Woolfia (kuvittelen aina ulkomaanmatkoillani, että olen jonkun kirjailijan tai fiktiivisen romaanihenkilön jalanjäljillä :)).

    Kirjoitat kirjoista niin perusteellisesti ja innostavasti, että mieleni tekisi lukea melkein jokainen esittelemäsi kirja, tämä etenkin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Katja/Lumiomena! Hienoa, että innostuit tästä kirjasta ja olen kuullut tuosta Nicolsonin vanhemmistaan kirjoittamasta kirjasta, jonka voisi myös jossain vaiheessa lukea. Minun suosikkejani Woolfilta on Aallot Oma huoneen lisäksi. Aallot on jäänyt vähän vaivaamaankin, kun en ehkä täysin ymmärtänyt sitä, mutta tuossa Nicolsonin kirjassa vähän valotettiin sen ideaa. Jospa lukisin senkin sitten uudestaan :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos jälleen kerran hyvästä ja perusteellisesta kirja-arviosta! Minä luin tämän kirjan viime kesänä ja olin todella vaikuttunut sekä siitä, että heti perään lukemastani Omasta huoneesta. Kirjoituksesi muistutti, että siihen se sitten jäikin - innoissani hankin heti pari Woolfin romaania, mutta en ole vieläkään lukenut niitä. Lupaan korjata asian ja lukea kirjat vielä tämän kevään aikana. ;)

    VastaaPoista
  11. Hei Jenni niinpä sinä luitkin ja muistan nyt postauksesi! Kävin taas uudelleen sitä lukemassa. Toivottavasti olet löytänyt kadonneen kirjan! Olisi hienoa jos luet Woolfia lisää ja kirjoittaisit lukukokemuksistasi...jossain vaiheessa. Kiitos Jenni! :)

    VastaaPoista
  12. Olipa mielenkiintoinen ja perusteellinen esittely! Minäkin olen lumiomenan tavoin lukenut Nicolsonin "Erään avioliiton muotokuvan", jota suosittelen myös lämpimästi. Tämä Woolfin elämäkerta on vielä luettavien listalla...

    VastaaPoista
  13. Hei Zephyr ja kiitos itsellesi! Kävin blogissasi etsimässä jutun ja löysin kirjaesittelysi. Laitan vielä sinne kommenttia. :)

    VastaaPoista