Kate Chopinin Herääminen (The Awakening) herätti huomioni kauniilla kannellaan ja ihmettelin kirjaa käännellessäni ja sivuja selatessani, miksi en ole koskaan aikaisemmin kirjailijasta tai kirjasta kuullutkaan. Herääminen julkaistiin Amerikassa 1899 ja ilmestyessään se tuomittiin moraalittomaksi ja pahek-suttavaksi, joka sai aikalaisiltaan murskakritiikin. Teos löydettiin uudelleen 1960-luvulla, jolloin se nostettiin Anglo-Amerikassa varhaisfeminismin klassikoksi. Kate Chopin (1850-1904) kirjoitti useita novellikokoelmia, mutta pienois-romaaninsa kaamean vastaanoton jälkeen hänen kirjallinen tuotantonsa tyrehtyi ja hän ei ilmeisesti koskaan toipunut murskaavasta arvostelusta. Kirjailija on Suomessa vähemmän tunnettu ja romaani suomennettiin vasta 2009.
Herääminen kertoo herkästä ja taiteellisesta rouva Pontellieristä, joka asuu New Orleansissa ja viettää kesät perheensä kanssa kesähuvilalla. Edna Pontellier on 28-vuotias nainen, vaimo ja kahden lapsen äiti, joka eräänä kesänä havahtuu tiedostamaan naiseutensa, seksuaalisuutensa ja samalla kyseenalaistaa oman avioliittonsa ja äitiytensä. Edna etsii itseänsä, löytää uuden minuutensa ja toteuttaa omaa olemistaan. Edna syventyy intohimoisesti maalaamiseen, hylkää sovinnaiset arkirutiinit ja tekee itsenäisiä valintoja, joista radikaaleimpia ovat seksuaalinen suhde toiseen mieheen ja omaan asuntoon muuttaminen. Edna uhmaa miestänsä ja perinteisiä yhteiskunnallisia roolikäsityksiä naisena, vaimona ja äitinä olemisesta.
"Luopuisin epäolennaisesta, luopuisin rahasta, luopuisin elämästäni lasteni hyväksi, mutta en luopuisi itsestäni." (s.90)
Chopinin kieli on hienovaraista, puhuttelevaa ja tunnelmallista. Romantiikan ja aistillisuuden lisäksi tekstiä sävyttää lopullisuuden tuntu ja Ednan loppu-ratkaisukaan ei yllätä. Loppu jää tavallaan ilmaan ja sen voi tulkita kukin omalla tavallaan. Minulle kirja edustaa samaa henkeä kuin Montgomeryn Sinisen linnan Valancy tai elokuva Thelma ja Louise. Naiseuden peruskysymykset vapaasta tahdosta ja mahdollisuuksista vastuuseen ja sitoutumiseen ovat ikuisia.
Kate Chopin oli edellä omaa aikaansa ja aikalaiset eivät ymmärtäneet Ednaa, joka rikkoi sääntöjä eikä asettunut perinteisen naisen muottiin vaimona ja äitinä. Herääminen vaiettiin unohduksiin ja Kate Chopin, joka itse oli kuuden lapsen äiti vaiennettiin sulkemalla kirjallisuuspiirien ulkopuolelle. Kirjailijasta voitte lukea lisää Kate Chopinin kansainvälisen yhdistyksen sivuilta ja Guttenbergin projektissa löytyy The Awakening vaikka saman tien luettavaksi. Enää ei Kate Chopin vaikene, vaan antakaa hänen puhua!
"Menneet vuodet tuntuvat unelta - jospa voisikin jatkaa nukkumista ja uneksimista - mutta, että pitää herätä ja huomata - voi, niinpä - ehkä on parempi kuitenkin herätä, vaikka sitten kärsimään, kuin jäädä harhakuvitelmien valtaan koko elämänsä ajaksi." (s. 193)
Kiitokset! Menin heti Gutengergin sivustoille. Wau! Taidanpa vaihtaa TV:n e-kirjoihin. Osan, kuten Chopin Katen kirjan, voi kuunnella!
VastaaPoistaKiitos! Todella mielenkiintoinen kirjoitus ja kirjailija. Minä muistelen joskus kuulleeni Kate Chopinista, olisikohan jossain lehtijutussa tullut vastaan.
VastaaPoistaNuo kotisivut vaikuttavat todella kiinnostavilta! E-kirjakin houkuttelisi... olisipa lukulaite, pöytätietokoneen näytöltä ei jaksa kauaa lukea.
Kiitos tästä, Sara, ihanaa kun joku nostaa näitä tuntemattomampia klassikkoja esille! Chopinin The Awakening on minulle tuttu feminstisen kirjallisuudentutkimuksen yleisteoksista sitaattien ja juonireferaatin kautta. Olin innoissani, kun kuulin, että kirja suomennetaan, mutta meni sitten kuitenkin minulta ohi. Vähän huonosti tätä on tilattu kirjastoihin :(, mutta pitää haalia jostain käsiinsä.
VastaaPoistaItse pienten lasten äitinä (joka kaipaa omaa aikaa ja haluaa säilyttää muutkin identiteetit kuin äitiyden) jään kyllä aina vähän kylmäksi näille Ibsenin Noran ja tämän Chopinin Ednan kaltaisille ratkaisuille. Muuten ymmärrän, mutta miten se oma "minuus" voi mennä omista lapsista huolehtimisen edelle?!? Feminismin klassikoiksi pitäisi nostaa myös vahvoja äititarinoita. No, onneksi nämä ajatukset eivät häiritse hyvästä kirjallisuudesta nauttimista, pikemminkin päinvastoin :).
Montgomeryn Sinisen linnan Valancysta vielä: kun en ole Chopinin kirjaa lukenut, en tiedä Ednan ja Valancyn hahmojen samankaltaisuudesta, mutta häijyjen sukulaisten jättäminen ja avioituminen ihan kunniallisen, joskin epäsovinnaisen Barneyn kanssa ei mielessäni ihan vertaudu Ednan ratkaisuun jättää aviomiehensä ja lapsensa, lopulta koko elämänsä. Valancyn ratkaisu on pohjimmiltaan hyvin sovinnainen, vaikka hän ajan tapojen vastaisesti kosiikin itse :), ja koko kirja hyvin elämänmyönteinen ja valoisa. Yhtä kaikki, vertauksesi sai minut kiinnostumaan Chopinin kirjasta vain lisää ... :).
Sininen linnakin olisi tarkoitus lukea lähiaikoina uudestaan, ehkä englanniksi, koska suomennettu niteeni on jossain hukassa tällä hetkellä. Leppoisaa sunnuntaita!
Hei
VastaaPoistaTosiaan Gutenbergin projektista voi ladata Heräämisen kuunneltavaksikin. Hienoa, että romaani herätti kiinnostusta!
Salla, minä olen kanssa miettinyt e-kirjan lukulaitetta ja olen päätynyt siihen, että haluaisin iPad2:n sitten kun on varaa. Vaikuttaa aika näppärältä ja sitä voi hyödyntää eri tarkoituksiin.
Hei Pienen mökin emäntä
VastaaPoistaMinä pähkäilin, että onko tätä teosta noteerattu yliopisto-opinnoissa, koska minun kirjallisuusopinnoissani siitä ei ollut mitään mainintaa eikä missään kirjallisuusvaatimuksissa. Mutta ilmeisesti se on kuitenkin toisissa yliopiston kirjallisuusopinnoissa, mikä on hyvä asia.
Pohdinnassasi osuit ehkä äitiyden problematisoinnin ytimeen. Äitiyden ihannointi, lastensa ensisijaisina kasvattajina juontaa nimenomaan porvarillisesta ideologiasta, jolloin lapsuus (ei enää pieni aikuinen) löydettiin ja naisen ensisijainen tehtävänä oli olla äiti ja vaimo. Tämähän pätee edelleen nykypäivänä. Toisaalta ymmärrän näkökulmasi, että kaipaat vahvoja äititarinoita, mutta näen sen myös niin, että se samalla jatkaa äitimyytin vahvistamista. Chopin mielestäni purkaa äitimyyttiä. Jos ajattelen Heräämistä, niin ennen varsinaista kriisiään Edna pohtii omaa äitiyttään ja sitä, että hän ei ole äiti-ihminen. Tosiasiahan on, että Ednan lapsia kasvatti lastenhoitajat (niin kuin varakkaimmissa perheissä oli tapana) ja isoäiti ennen kuin Edna varsinaisesti jätti heidät, jos siitäkään voi puhua, koska lapset olivat hoidossa isoäidin luona. Ednahan valitsee lapset lopussa ja loppua ei voi täysin tulkita, koska se on avoin. Lukisin mielelläni lisää Chopinia ja hänen novellejaan, joissa hän on kirjoittanut enemmänkin naisten vapaasta tahdosta ja valinnoista.
Se, mikä minulle tulee mieleen yhdistävänä tekijänä Ednassa, Valancyssa tai olkoon sitten Thelmassa ja Louisessa on se kapinahenkisyys, mikä naisissa herää ja patriarkaalisen yhteiskunnan vastustaminen. Mutta nämä ovat nyt näitä minun tulkintojani. Ja tästä kommentistani tuli nyt ylipitkä, mutta sen vielä sanon, että Chopin luki itseasiassa Ibseniä ja minen näe Valancya kovin sovinnaisena.
Sara, en ole ihan varma, mutta luulen, että Chopinin kirjasta oli juttua Pam Morrisin kirjassa Kirjallisuus ja feminismi. Jos ei siinä, niin jossain vastaavassa. En siis lukenut itse The Awakening -romaania millään kurssilla, vaan sitä referoitiin suomenkielisessä (muistaakseni) artikkelissa tms.
VastaaPoistaKiva kun jaksoit vastata näin pitkästi, sain kiinnostavaa lisätietoa kirjasta ja muutenkin avasit ajatuksiasi :). Äitiyttä, kirjallisuutta ja kirjallisuuden äitihahmoja on aina antoisaa pohtia. Nyt on pakko lukea Herääminen pian! Ja kun luen Sinisen linnan, niin mietin tuota Valancyn hahmoa ja hänen kapinaansa. Olen aina lukenut kirjaa niin, että Valancy kapinoi lähinnä jäykkää muodollisuutta ja ilkeitä sukulaisiaan vastaan, mutta nyt mietin tuota patriarkaattia. Kiitos, herätit minussa paljon ajatuksia, Sara :).
Kuulostaapa kiinnostavalta! Pitäisiköhän yrittää lukea ihan tuolta netistä, vaikka itse en tykkääkään tietokoneelta lukemisesta. Mutta kun siellä se olisi heti luettavissa...
VastaaPoistaOi Sara, tämä olisi ihan 'mun juttu'! Tuntuu niin kaikki osuvan kohdilleen...
VastaaPoistaAi sinä toinen kansifriikki;-) Monta kirjaa on tullut valittua kannen takia. Tämän kirjan kansi on todella viehättävä.
Ehkä saan tämän kirjastosta...
Ihana postaus♥
Hei Pienen mökin emäntä
VastaaPoistaKiva, kun muistit mistä olit lukenut Chopinista ja minulta löytyikin se Morrisin kirja ja luin heti, mitä siinä sanottiin. Se oli Kristevan näkökulmasta (psykoanalyyttinen) tulkittu, joka vähän vaikeesti avautui. Pitäisi lukea koko kirja :) Toivottavasti en liikaa pureksinut koko juttua ja onhan kirjassa niin paljon aineksia erilaisiin pohdintoihin ja näkemyksiin.
Hei Reeta
VastaaPoistaTämä sopisi nyt hyvin, kun olet lukenut sen Ibsenin Nukkekodin. Kyllä minä olen Nukkekodin lukenut, kun mietin tarkemmin. Voisin lukea uudestaankin.
Hei Leena ja kiitos! :) Tämä kansi on kyllä tyylikäs. Toivottavasti saisit tämän...
Ihailen kykyäsi ja kirjallista vainuasi löytää näitä aarteita! Herääminen vaikuttaa kirjalta, jonka haluaisin niin kovasti lukea. Olemme joskus kirjoitelleetkin, että rakastin Sinistä linnaa ja tässä tuntuu olevan samoja teemoja.
VastaaPoistaOn hirvittävän surullista kuulla, kuinka Kate Chopin vaiennettiin kirjallisten piirien ulkopuolelle.
Hei Katja
VastaaPoistaMinäkin luulen, että tämä kirja olisi sinusta kiinnostavaa lukea. Olisi niin kiva kuulla, mitä ajatuksia muilla lukijoilla heräisi sisällöstä ja millaisia tulkintoja tulisi - erilaisiakin. :)
Muistin siis oikein, kaikkea sitä mieleen tarttuu... :). Kristeva on tosiaan ihan omanlaisensa kriitikko, tekstit kiehtovia mutta juurikin vaikeasti avautuvia... Tulin kertomaan, että Herääminen löytyi kirjastosta, täällä "maalaiskunnassakin", ja olen juuri aloittamassa lukemista, joten palailen aiheeseen lähipäivinä... :)
VastaaPoistaNiin ja et pureksinut liikaa! On kiva lukea toisten tulkintoja, myös ennen omaa lukukokemusta.
VastaaPoistaHerääminen luettu ja blogattu! :)
VastaaPoista