maanantai 26. marraskuuta 2012

Tyttökirja, joka ei naurattanut - Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee


Vihreän kirjaston haasteeseeni luin Kristiina Konnon Kaisa harjoittelee. Ylioppilastytön päiväkirjasta, joka ilmestyi 1952. Tyttöromaani kiinnosti minua ammatillisen kuvauksensa takia ja varsin poikkeavan sellaisen. Tyypillisesti olen lukenut tyttöjen ammattikirjoja, joissa päähenkilö toimii perinteisissä sukupuolen mukaisissa ammateissa kuten sairaanhoitajan, lentoemännän, opettajan tai tanssijan. Tässä tyttöjen ammattikirjassa päähenkilö Kaisa opiskelee maataloutta yliopistossa ja lähtee maatalousharjoittelijaksi varakkaaseen Lundanin kartanoon. Kaisa on kaupunkilainen ja virkamiesperheestä ja tätä taustaa korostetaan jo liiaksikin kirjassa.

Heti alussa luodaan ennalta-arvattava asetelma. Kaisan äiti on järjestänyt parhaan ystävättärensä Lisi-tädin kanssa tytön harjoittelupaikan maalla. Naiset yrittävät naittaa lapsensa keskenään, sillä Lisi-tädin Martin-poika on Lundanin kartanon isäntä. Kaisa vakuuttaa päiväkirjassaan:

"En minä lähde vuodeksi maalle miestä pyydystämään, vaan maataloutta oppimaan. Onko selvä mammat?"

Kartanoon saavuttuaan Kaisa tapaa jörön, mutta komean Martinin ja paikalle tupsahtaa naapurikartanon perijätär Ebba Vester, joka tulee katsastamaan kilpakumppaninsa. Ebba nimittäin haluaa naida Martinin ja yhdistää kartanot.

"Ja teistä pitäisi tulla agronomi. Se on minusta omituista, jatkoi neiti Vester kuin ei olisi kuullutkaan Lisi-tädin huomautusta. Kaupunkilaisvirkamiehen tytär maanviljelijäksi!"

Kaisa tapaa toisen kilpakumppaninsa kartanossa työskentelevän tarkastusassistentin, joka haaveilee myös isännän naimisesta. Kaisa vähät välittää Martinista ja aloittaa työt tosissaan. Ensimmäiseksi hän joutuu navettatöihin. Sen jälkeen on vuorossa hevosajoa, lannan kärräämistä ja levittämistä, sikalan siivoamista, paimentamista, heinäntekoa ja kaikenlaista hanttihommaa.

Kaisa suoriutuu hyvin tehtävistään ja on ilmiselvästi reipas poikatyttö. Hän jopa leikkaa punaiset hiuksensa lyhyeksi ja häntä luullaan usein pojaksi. Kaisa myös tappelee kuin pojat. Miehisistä ominaisuuksistaan ja töistään huolimatta Kaisa käy välillä tanssimassa ja juhlimassa kartanon perheen kanssa. Perinaisellisesti Kaisa joutuu hevosonnettomuuteen, ja Martin kantaa neidon käsivarsillaan ja vakuuttaa rakkauttaan.

Realistista työn kuvausta, mutta romanttista "hömppää" on siis tiedossa. Martin kosii tietenkin lopussa ja vaatii Kaisaa heti jättämään työnsä ja avioitumaan hänen kanssaan. Kaisa kuitenkin pitää päänsä ja suorittaa harjoittelun loppuun, jotta hänellä on ammatti varmuuden vuoksi, jos vaikkapa ero tulee.

Tyylillisesti tyttökirja muistuttaa Hilja Valtosen humoristisia viihderomaaneja modernilla ja itsenäisellä naissankarillaan, joka uhmaa sovinnaisuuksia romantiikkaa ja avioliittoa kuitenkaan unohtamatta. Se, mikä Valtosen kirjoissa kuitenkin iskee, on huumori. Kaisa harjoittelee taas ei naurattanut yhtään, ainakaan minua. Tyttökirja oli lievästi pettymys minulle lukukokemuksena, mutta tutkimuksellisesti ihan kiinnostavia asioita kirjassa nousee esille.

Kuka muuten on Kristiina Konno? En löytänyt mitään tietoja hänestä ja tämä kirja jäi hänen ainokaisekseen. Mitä muita suomalaisia poikatyttöhahmoja tiedätte kuuluisan Anni Polvan Tiinan lisäksi?

13 kommenttia:

  1. No ainakin tiedän Tuija Lehtisen Masan, Mirkka-sarjan mainion nuoren sankarittaren!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, Mirkka ja Masa-kirjoihin täytyy ilman muuta tutustua, kun pääsen sinne vuosikymmenelle! :)

      Poista
    2. Minä en jotenkin osannut edes ajatella Masaa tyttökirjojen poikatyttöperinnettä jatkavana, mutta niin tietysti, tottakai tämä sitä on! (Hölmöyteni johtunee siitä, että luin Mirkka-kirjat teininä, ja jotenkin assosioin 'tyttökirjoiksi' vain vanhemmmat teokset.) Tiina ja Masa olivat molemmat itselleni todella tärkeitä hahmoja nuorempana, juurikin siksi että he olivat jonkinlainen Jo Marchin kotimainen ja vähän modernimpi vastine. Hameet halki ritsräts! Muita ei tule nyt mieleen, mutta pakkohan heitä on lisääkin olla... Tätä jään miettimään!

      Poista
    3. Oona, yllättävän vähän minäkin saan heitä mieleeni ja kuitenkin poikatyttöhahmoista puhutaan paljon tyttökirjallisuudessa.

      Poista
  2. En ole tästä kirjasta kuullutkaan, mikä ei ilmeisesti kovin ihmeellistä ole, jos kirjalija on noin tuntematon. Jotenkin kuulostaa kiinnostavalta, vaikka et ilmeisesti itse kovin lämmennyt. Suomalaiset tyttökirjat ylipäätään ovat minulle aika tuntematon laji. Noita Tiinoja luin väkipakolla pienenä siinä vaiheessa, kun en mitään viihdyttävämpääkään kirjastosta löytänyt. Jotenkin niissä ei mielestäni ollut mitään kiiinnostavaa, en tiedä olisiko toista mieltä, jos nyt lukisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J suosittelen ilman muuta lukemaan suomalaisia tyttökirjoja! Tiina-hahmo on ollut juuri suosittu ahmimisikäisillä, mutta kaikkia lukijoita se ei ole kuitenkaan napannut. Mitenkäs Virtasen Seljan tytöt? Niissäkään ei ole sellaista selkeää poikatyttöhahmoa, kun mietin, mutta kehoitan muuten tutustuamaan ihanaan 50-60-luvun sarjaan! :)

      Poista
  3. Luin joskus nuorena kirjasarjaa, jossa pääosassa oli poikatyttö, jolla oli jonkinlainen näköongelma. Jokin rappeuma silmissä, joten esim. pimeänäkö oli huono. Ei mene ihan "tyttökirjasarjaan", muistaakseni 90-luvun nuortenkirjallisuutta. Mutta tuli nyt mieleeni.

    (Jos joku muistaa hahmon ja sarjan nimen, otan tiedon ilolla vastaan, olen unohtanut ihan täysin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, en tiedä tuota kirjasarjaa, mutta jotenkin tuli mieleeni kirjailija Taru Väyrysen (Mäkinen)joku kirjasarja?

      Poista
  4. Anni Swanin Pikkupappilassa Ulla oli aikamoinen poikatyttö, myös kirjassa Ulla ja Mark.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki Tiina! Tästä näkökulmasta onkin kiinnostavaa tarkastella Ullaa!

      Poista
  5. Rebekka Räsäsen Musta lammas -kirjat muistaakseni olivat hieman "poikatyttömäisiä", en kyllä tiedä, onko niitä enempää kuin kaksi Saarisen musta lammas ja musta lammas lyö päänsä seinään.
    Anni Polvalta on ilmestynyt myös muita sarjoja kuin Tiina, joissa päähenkilö on poikatyttömäinen, Kaisa- ja Hanna-Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino kiinnostavaa! En ole lukenut Räsäsen Musta lampaita, mutta täytyy ehdottomasti tutustua! Polvan muut tyttösankarit ovat jääneetkin vieraiksi, mutta kansikuvia niistä olen nähnyt ja vaikuttavat samantyyppisiltä kuin Tiina

      Poista
  6. Riikkilän Pertsa ja Kilu-sarjan loppupään kirjoissa on Pirkko joka antaa jopa rosvolle kyytiä pää

    VastaaPoista