"Vaikka nainen oli aina vaiti ja pysytteli syrjässä, vaatimattomasti kumarassa laskeskellen hiljaa itsekseen uusia silmukoita, kaksi oikein, nyt kolme nurin ja sitten yksi rivi kokonaan oikein, hyvin naisellisena, hyvin huomaamattomana (älkää välittäkö minusta, minun on näin oikein hyvä olla, en vaadi mitään itselleni) he tunsivat lakkaamatta hänen läsnäolonsa kuin arkana kohtana ihossaan." (69)"Paksu ilma kuin tahmeana kosteasta pölystä ja mahlasta liisteröityi häneen ja takertui hänen ihoonsa, silmiinsä.
Hän kieltäytyi menemästä kauaksi heistä leikkimään muiden lasten kanssa niitylle. Hän jäi siihen liimautuneena, ja täynnä synkkää ahneutta hän imi itseensä heidän puheitaan." (84)
"Ja vähitellen heikkous, pehmeys, tarve lähestyä heitä, saada heidän hyväksymisensä saivat hänet ryhtymään heidän kanssaan piirileikkiin. Hän tunsi miten kiltisti (Oi, kyllä...Michel Simon...Jouvet) hyvin kiltisti, kuin tottelevainen kelpo pikkutyttö, hän antoi heille kätensä ja pyöri heidän kanssaan." (108)
"Ja kun he näkivät hänen kiemurtelevan häpeällisesti yrittäessään livahtaa heidän välistään, he pudottivat nopeasti yhteen kiedotut kätensä ja kyykistyen kaikki yhdessä hänen ympärilleen, he naulitsivat hänet paikalleen tyhjällä ja itsepäisellä katseellaan ja hiukan infantiililla hymyllään." (111)
Voisin kirjoittaa näitä tekstinäytteitä tähän vaikka kuinka paljon, koska Tropismeja on nyt sellainen kirja, joka pitää kokea. Siitä on vaikea kertoa!
Sarrauten Tropismeja (1939/1968, suom. Leena Kirstinä) sisältää hyvin lyhyitä yhden tai kahden sivun mittaisia tekstejä. Niitä on yhteensä 24. Jokainen esimerkki on eri katkelmasta. Irrotin ne konteksteistaan ja tekstit ovat eri henkilöiden aistimuksia ja mielenliikkeitä, vaikutelmia. Kirjailijan mukaan tropismit ovat määrittämättömiä, hyvin nopeita liikkeitä, jotka liukuvat tajuntamme rajoilla. Niistä saa alkunsa eleemme, puheemme, ilmeemme ja tunteemme joita ilmaisemme ja joita uskomme tuntevamme. Kirjallisuuden sanakirjan määrittelyssä tropismit tarkoittavat suurta määrää pieniä varsinaisia ajatuksiksi tai sanoiksi pääsemättömiä psyykkisiä reaktioita, joita arkielämän tilanteet ja jokapäiväiset repliikit aiheuttavat ihmismielessä.
Tropismeissa ei ole perinteiseen romaanin verrattuna mitään juonta, kronologista aikaa tai henkilöhahmojen kuvauksia. Nathalie Sarraute oli uuden romaanimudon (nouveau roman) keskeisiä kirjailijoita. Teksteistä anonyymit henkilöt tunnistaa lapsiksi, naisiksi, miehiksi, mutta ei aina. Suomen hän-sana taas hämää. Jos lukisin alkuperäisellä ranskankielellä teoksen, niin pystyisin heti määrittelemään henkilön sukupuolen. Joissain teksteissä arvailin. Hämmästyin, miten häiritsevää se oli.
On vaikeaa luonnehtia Sarrauten tekstin sisältöjä. Jotkut tavoittivat jotain mielen liikahdustani, tuttuutta tai tiedostamatonta. Jotkut taas eivät avautuneet tai avautuivat myöhemmin. Näitä voi lukea vaikka kuinka monta kertaa. Virginia Woolfin tajunnanvirtamainen tyyli assosioituu Sarrauten teksteistä, vaikka ne eivät ole sitä. Kirjailija on kuitenkin saanut Woolfilta vaikutteita. Sarraute kirjoitti tätä esikoiskirjaansa viisi vuotta.
Suosittelen pieninä paloina luettavaksi - ihmisyydestä, peloista, epäluulosta, tarkkailusta, vallasta ja alistamisesta sekä inhimillisyydestä. Kirstinän suomennos on taidokas ja vie Sarrauten kieleen mukaan. Myös hänen esipuheensa on hyvä johdatus teoksen tulkintaan. Kokekaa!
Mie vähän aikaa sitten katselinkin Sarrauten teosta adlibriksestä. Kuulostaa jännältä tämäkin.
VastaaPoistaTuo hän-töksäys on aina valitettavaa. Itse törmäsin samaan ongelmaan erään espanjasta suomennetun teoksen kanssa. Ärsyttää.
Hei Noora, katselin myös Sarrauten tuotantoa, mitä häneltä on ilmestynyt. Kiinnostaisi lukea jokin muukin kirjailijan teos, jos joku suosittelisi jotain...?
VastaaPoistaTuli vielä mieleeni kolmesta pisteestä ... että ne sekä ajatusviiva kuvaavat Sarrauten teksteissä tajunnan valkoisia kohtia, joista ei tiedä mitään ja joita ei kyetä ilmaisemaan. Mutta sitä en tarkoittanut omalla kolmella pisteelläni. :)