"Enhän minä ollut käynyt missään ennen kuin pakenin, en missään paitsi unissani. Kuulin juoruja ja hajanaisia keskustelunpätkiä, ristiriitaisia tarinoita, toivoin että liioiteltuja. Mutta ne kaikki kertoivat samaa: Kaarniolassa ei voinut enää nukkua näkemättä pahoja unia, ja niillä unilla oli voima satuttaa, vaurioittaa, jopa tappaa." (11)Siiri Enorannan Painajaisten lintukoto (WSOY, 2012) lennättää lukijan unenomaiseen maailmaan ja venyttää unen ja todellisuuden rajoja. Tarkalleen ottaen niitä venyttää Lunni, poika, joka unen kautta pystyy muokkaamaan todellisuutta. Lunni karkaa kotoaan lintukodostaan, koska hän haluaa nähdä todellisen maailman, kokea seikkailuja ja olla vapaa. Karkaamisella on kuitenkin seurauksensa, painajaismaiset sellaiset. Lunnin on palattava kotipuuhunsa takaisin, sillä ihmiset eivät pysty enää nukkumaan näkemättä kauheita, tappavia painajaisia.
Maailmasta, josta linnut ovat kadonneet Lunni löytää pienen linnun Pikipuhkojan, jonka kesyttää. Hän tarvitsee taikaeliksiiriä saadakseen siitä itselleen linturatsun, jolla voi lentää. Kotiin on kuitenkin pitkä ja vaarallinen matka ja sen aikana Lunni rakastuu kauniiseen konetyttöön, joka sieppaa tuulta. Tyttö, joka ei pysty tuntemaan, haluaa muuttua ihmiseksi. Lunni ei kerro totuutta itsestään ennen kuin vasta lopussa salaisuudet paljastuvat.
"Hän levitti kätensä sivuille ja käänsi kämmenet taaksepäin kuin olisi pidellyt itseään paikoillaan ilmassa. Kuulin kuinka hän haukkoi henkeä. Hän nojasi eteenpäin hitaasti, yhä enemmän, niin paljon että pelkäsin hänen kaatuvan kasvoilleen pellolle, mutta sitten hän puhalsi. Hän puhalsi kuin pieni pyörremyrsky." (95)
Enoranta kirjoittaa kauniisti ja tarina vangitsee lukijansa. Siinä on jotain pahaenteistä, ahdistavaakin ja loppua kohden, mietin miten kaikki lopulta päättyy. Lukemisen aikana minulla oli unihäiriöitä, mutta ne eivät johtuneet Painajaisten lintukodosta. Myönnän, että sen verran voimakas lukukokemus oli, että yritin lentää unissani. Kirjasta löytyy symboliikkaa ja esimerkiksi puun merkitys symboloi jatkuvuutta ja elämää. Lintubongareille tämä kirja ehkä aukeaa eri tavalla. Horroskehrääjä kaikkivoipana äitihahmona on värisyttävä, mutta Freudin jalanjälkiä en lähde kulkemaan.
Vaikka kirja on luokiteltu nuorten fantasiakirjallisuudeksi, niin suosittelen tätä rajattoman mielikuvituksen omaaville, en kuitenkaan painajaisista kärsiville.
Painajaisten lintukodosta on kirjoitettu Kirjavinkeissä ja Siiri Enorannalla on myös omat kotisivut.
"Minä olen tullut takaisin lakatakseni olemasta."
Kuulostaapa hienolta ja kiinnostavalta! Olen iloisesti yllättynyt, sillä en ollut tästä kirjasta erityisen kiinnostunut, vaikka Enoranta onkin hyvin lahjakas kirjoittaja. Nyt tuli sellainen olo, että haluan sittenkin lukea tämänkin.:)
VastaaPoistaJenni, minä oletin, että kirja on ilman muuta lukulistallasi, mutta hyvä että nyt tuli vahvistusta! On kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä kirja herättää! :)
VastaaPoistaOhoh, tämä on ollut lukulistallani mutta painajaista kärsivänä tämä ei taidakaan olla minun kirjani... kiitos kun varoitit!
VastaaPoistaElma Ilona, otan sanojani takaisin painajaisista ja suosittelen kuitenkin sinua lukemaan kirjan! Se ei välttämättä vaikuta sinun uniisi. :)
VastaaPoista