Kaari Utrio: Sunneva

Kaari Utrion uudistettu Sunneva (Tammi, 2012) tekee paluuta kolmen vuosikymmenen jälkeen. Sunneva sisältää vuosina 1969 ja 1970 ilmestyneet romaanit Sunneva Jaarlintytär ja Sunneva keisarin kaupungissa. Muhkeassa teoksessa on yli seitsemän sataa sivua. Kilon painoinen kirja rasittaakin jonkin verran lukijan käsivoimia. Vaikka kirja onkin raskas, niin itse tarina tempaa kevyesti mukaansa Sunnevan vauhdikkaisiin seikkailuihin keskiajan pyörteisiin ympäri Eurooppaa Konstantinopoliin saakka.

Sunneva on vasta 13-vuotias, mutta jo naimaiän saavuttanut neito. Hän on Ruotsin mahtavimman miehen jaarli Birgerin tytär ja kuninkaitten sukua. Ei ainoastaan suurten myötäjäistensä vaan myös kauneutensa takia hän on Ruotsin tavoitelluin neito, johon miehet hullaantuvat. "Hän oli valtakunnan kaunein neito, jonka ihanuutta laulajat ylistivät Ruotsin kartanoissa. Sunneva Kultahiuksinen, jonka silmät olivat suo-orvokkien sineä ja suu houkutteli miehet hulluihin tekoihin."

Sunneva on itsepäinen ja tyytymätön tyttö, joka kiivastuu helposti ja kapinoi vanhempiaan vastaan. Kuulostaa tyypilliseltä murkulta! Nuoresta iästään huolimatta hänen on avioiduttava sen miehen kanssa, jonka isänsä valitsee. Yleensä aviomieskandidaatit ovat vanhoja ukkoja. Kunnianhimoa neidolta ei kuitenkaan puutu ja jopa murhan suunnitteluun osallistuva Sunneva pääsee eroon epämiellyttävästä sulhasestaan ja päätyykin Vredan luostariin. Siellä Sunneva oppii lukemaan. Tästä taidosta on hänelle apua myöhemmissä vaiheissa.

Miehiä Sunnevan elämässä riittää ja yksi merkittävimmistä niistä on Rainulf de Hauteville, rikas sisilialainen Arran herttua. Hän iskee heti silmänsä Sunnevaan, mutta tyttö ei tästä välitäkään, vaikka lemmen kipinöitä leiskuukin parin välillä. Siitäkös syntyy pakkomielle miehelle, joka saa naiset kuin naiset lakoamaan edessään. Toinen merkittävä mies Sunnevan elämässä on orja Airikka, vahva ja luotettava, johon Sunneva aina turvautuu. Hän on varmaan sympaattisin mies koko kirjassa, sillä miehet kuvataan hyvin eläimellisinä, pääasiassa alapäällään ajattelevina.

Sunnevassa Utrio kuvaa patriarkaalista ja väkivaltaista yhteiskuntaa, jossa nainen on aina kauppatavaraa huolimatta syntyperästään, oli se sitten alhainen tai ylhäinen. Kirjan toisessa osassa tapahtumat keskittyvät historialliseen neljänteen ristiretkeen ja Kontantinopolin valloitukseen. Pidin tätä osuutta raskaimpana, koska se kuvaa niin hyvin sitä tuhoa ja hävitystä, ihmisten julmuutta ja naisten alistettua asemaa sodassa raiskauksineen. Naisellahan ei ole edes sielua sen ajan ajattelutavan mukaan.

Sunneva kasvaa vuosien saatossa aikuiseksi naiseksi ja hänelle selviää, mitä hän haluaa lopulta elämältään. Sunnevan seikkailut ovat hurjia ja kirjailija itsekin kertoo kirjoittaneensa nuoruuden hurjuudella teostaan. Väsyin loppupuolella jo liikaa seikkailun käänteisiin Sunnevan joutuessa aina jonkun himokkaan miehen kouriin tai vangituksi. Jotain olisi voinut karsia pois. Muuten Sunnevan tarina on viihdyttävää lukemista ja tämä oli toinen lukukertani sen parissa. Ensimmäisen kerran luin sen itse Sunnevan ikäisenä. Rainulfista en pidä edelleenkään. Mielikuvani Sunnevasta vastaa myös noita vanhempia kansikuvia, luonnollisesti. Orvokin sineä en näe uuden naisen silmissä... Salla on lukenut myös alkuperäisen Sunneva Jaarlintyttären. Oletteko lukeneet aikaisempia Sunnevia? Mikä kansikuva teitä viehättää?