lauantai 6. syyskuuta 2014

Maria Lang - dekkarikuningatar

Stockholms högskola
Dekkarikesäni on päättynyt. Dekkarikuningattareksi julistan täten kesäni jännittävän lukuputken jälkeen ruotsalaiskirjailija Maria Langin (1914-1991), jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut tasan 100 vuotta. Maria Lang oli naapurimaamme oma Agatha Christie, joka kirjoitti perinteisiä salapoliisiromaaneja. Olen viimeksi lukenut Langin dekkareita lapsuudessani. Nyt, luin ensimmäistä kertaa kirjailijan teokset Varjo vain (1954) ja Murhaaja ei valehtele yksinään (1949), jotka kummatkin löysin kirjastojen kierrätyshyllyistä. Luin kirjat tässä järjestyksessä, vaikka Murhaaja ei valehtele yksinään onkin Langin esikoisteos, joka esittelee päähenkilön ja kertojana toimivan Puck Estedtin (myöhemmin Bure). Puck esiintyy kuitenkin vain kirjailijan alkupään tuotannossa ja häviää vähitellen kuvioista 1960-luvulla. Dekkareiden todellinen päähenkilö on komissario Christer Wijk, joka nokkelalla älyllään ratkaisee mutkikkaat murhamysteerit, kun Puck lähinnä toimii tapahtumien tarkkailijana ja Christerin avustajana.

Varjo vain - romaanissa nuori rouva Puck palaa Egyptin matkaltaan ja löytää tyhjän kotinsa kylpyammeesta tuntemattoman naisen ruumiin. Aviomies, historian dosentti Einar Bure on hävinnyt jäljettömiin. Apuun rientää onneksi Puckin ja Einarin hyvä ystävä Christer. Puck opiskelee Tukholman korkeakoulussa (yllä oleva kuva) ja tekee väitöskirjaa Fredrika Bremeristä. Murhamysteeri sijoittuukin yliopistomaailmaan ja kietoutuu Humanistisen kirjaston pienen ja intellektuaalisen opiskelijaporukan ympärille. Kaksi Puckin tutuista tekee väitöskirjaa vieläpä samasta aiheesta. Kuka heistä onkaan murhaaja?

"Et aavista, kuinka ihastuttavaa on istua yö Hum. K:ssa ja nähdä neonvalojen loistavan ja kuulla liikenteen kohisevan Stureplanilla ja samalla tuntea olevansa suljettu norsunluutorniin kirjojen, kirjapölyn ja menneisyyden tunnelmien pariin." (Puck kertoo Christerille, Varjo vain s.38)

Kirjailija Maria Lang (oik. Dagmar Maria Lange) jatko-opiskeli itse Tukholman yliopistossa ja hänen väitöskirjansa filosofi Pontus Wikneristä valmistui 1946. Varjo vain-teoksessa hän maalailee hyvin elävästi korkeakoulumiljöömäistä tunnelmaa tutkijasalien lennokkaissa keskusteluissa unohtamatta kuitenkaan vaanivaa murhamaista jännitettä. Loppua kohden arvasin murhaajan niin kuin pitääkin hyvässä dekkarissa, jossa johtolangat on sijoiteltu pitkin tarinaa lukijan poimittaviksi ja pääteltäviksi.

Murhaaja ei valehtele yksinään-romaanissa vielä lisensiaattityötä tekevä professorin tytär Puck tapaa  ensimmäisen kerran tulevan miehensä Einarin. Puck matkustaa kirjallisuushistorian tohtori Rutger Hammarin ja tämän vaimon kesälomanviettopaikalle Saareen. Saarelle tulee muitakin kutsuvieraita, jopa kutsumattomia vieraita. Helteiset ja leppoisat kesäpäivät muuttuvat, kun Puck löytää tälläkin kertaa nuoren naisen ruumiin - ison kuusen alta. Christerin saapuessa Saareen, ruumista ei löydykään mistään, mutta lisää ruumiita on tulossa ja jännitys tiivistyy.

Langin esikoisdekkari yllätti minut positiivisesti ja tällä kertaa en arvannut murhaajaa. Olen yleensä hyvä päättelemään, kuten P.D. Jamesin Syystanssaisten ja Leena Lehtolaisen Rautakolmion murhaajat olivat hyvin ennalta arvattavissa. En osannut päätellä motiivia, sillä en olisi uskonut, että 1940-luvun dekkarissa on teemana homoseksuaalinen suhde. Enempää en spoilaa tästä teoksesta, joka on varmasti kohahduttanut aikanaan. Onko Agatha Christien dekkareissa ollut joskus vihjailuja homoseksuaalisiin suhteisiin? Langin dekkarissa tämä tuodaan suoraan esille.

Olisin halunnut kernaasti lukea lisää Maria Langin dekkareita, joita on ilmestynyt yhteensä nelisenkymmentä, mutta pakko oli vaan laittaa stoppi päälle. Aikaisemmissa lapsena lukemissani kirjoissa Christer Wijk ja hänen kuuluisa oopperalaulajavaimonsa Camilla Martin dominoivat henkilöhahmoina. Myös myöhemmissä dekkareissa esiintyy kirjailijan alter ego, salapoliisikirjailija Almi Graan. Puck-dekkareiden parissa jatkan viimeistään ensi kesänä...Näissä salapoliisiromaaneissa on kivasti älyllistä haastetta ja harmaille aivosoluille töitä!

8 kommenttia:

  1. Onpa kiva kirjoitus Langista! Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoistaan joskus kauan sitten, myös nämä molemmat, joista kirjoitat. Lang oli vanha kunnon salapoliisikirjailijja. Ei mitään raakuuksia kuten nykyisissä dekkareissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, luulen, että luin silloin aikaisemmin niitä myöhempiä dekkareita joku kymmenkunta. Kiva oli löytää Lang uudestaan ja näissä on tosiaan perinteistä salapoliisimeininkiä!

      Poista
  2. Luin Maria Langin dekkareita nuorena Agatha Christien kirjojen rinnalla. Aika monta dekkaria on tullut luettua :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla Mai! :) Luin Christien dekkareita ahmimalla kaikki vain, mitä kirjastosta sai. Langin dekkarit löytyivät sitten siinä samalla, mutta niitä en lukenut niin paljon.

    VastaaPoista
  4. Olen keräilyä noita Puck-kauden kirjoja ja niiden lukeminen kuuluu kesälomaan siirtolapuutarhamökilläni. Pimeä elokuun yö kannattaa ajoittaa loppukesään, saa sopivasti jännitystä syysiltoihin. Langin dekkarit ovat mielestäni ihanasti viattomia ja mainioita ajankuvauksia. Muutamia olen lukenut rinnakkain alkuperäisen ruotsinkielisen version kanssa ja myös käännöksessä näkyy aikakausi. Esim tunnelbana oli käännetty tunnelivaunuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan ihanalta kesäloman vietolta! Ensi elokuussa minun täytyy siispä lukea Pimeä elokuun yö, jota en ole mielestäni aikaisemmin lukenut. :)

      Poista
  5. Luin yhden Langin juuri äsken ja oli viihdyttävä. Tässä Murha vuokralaisena Christer tutustuu Camillaan.

    Hyvä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, olen lukenut Murha vuokralaisena, koska nimi on tuttu ja minulla on hämärä mielikuva kannestakin. Luenpa sitten sen uudestaan ensi kesänä, koska en enää muista Christerin ja Camillan ensitapaamista. :)

      Poista