lauantai 7. heinäkuuta 2012

Tuomi Elmgren-Heinonen: Lottatyttö komennuksella

Lämpiminä kesäpäivinä olen palellut pikkulotan mukana Suomen talvisodan paukkuvissa pakkasissa. Lottatyttö komennuksella kertoo 16-vuotiaan Liisa Salon seikkailuista Lotta-tehtävissa kotirintamalla sekä rintamalla. Kirja on ilmestynyt 1940 samana vuonna kuin talvisota päättyi. Se kuvaa hyvin aidosti sota-ajan olosuhteita, pommituksia ja tuhoa, lottien raskaita työtehtäviä, muonituksista huolehtimista, haavoittuneiden hoitamista ja kuoleman läsnäoloa.


Liisa on vastuuntuntoinen ja reipas, itsenäinen sankari, joka joutuu vaaratilanteisiin. Erityisen jännittävästi on kuvattu Liisan joutumista vihollisten linjojen puolelle. Rohkeudellaan hän pelastaa itsensä vihollisten kynsistä ja auttaa muitakin. Sodan raakuuksia ei suoranaisesti kuvata, mutta kirjan painostava ja uhkaava tunnelma välittyy lukijalle. Liisakin väsyy ja nukkumaan ei ehdi työtaakan paljoudessa. Raskaaseen tilanteeseen tuo toivoa romanttinen väre Liisan ja vänrikki Olavin välillä väärinkäsityksistä huolimatta. Kevät koittaa ja rauhan aikakin saapuu, mikä tarkoittaa samalla Viipurin kodin menetystä.


Lottatyttö komennuksella henkii talvisodan henkeä, isänmaallisuutta, uhrautuvuutta ja taistelutahtoa. Lasten- ja nuortenkirjallisuus sota-aikana oli varsin sotapainotteista, ja Tepora esittää teoksessa Kirjoitettu nuoruus (2011), että se palveli nuorison puolustustahdon vahvistamista ja mielipiteen muokkausta. Kirjailija-toimittaja Elmgren-Heinosen on sanottu toimineen sodan aikana maanpuolustuspropagandassa. Kirjalla on ollut varmasti tällainen funktio. Liisa edustaa ihanteellista ja täydellistä tyttökuvaa; kaikkensa antavaa, ahkeraa, auttavaista, äidillistä tyttöä, joka on valmis jopa kuolemaan yhtenäisen, kollektiivisen edun puolesta. Kirjan ilmestymisvuonna Arvostelevassa kirjaluettelossa teosta on arvioitu seuraavasti:


16-vuotias pikkulotta saa komennuksen rintamalle ja täyttää siellä paikkansa joutuupa hän tekemään mitä tahansa. Hän voittaa väsymyksensä ja pelkonsa, hän on neuvokas ja pystyvä ja mitä parhain toveri. Tekijä on piirtänyt tästä tyttösestä luonnekuvan, joka ei helposti unohdu. Ja yhtä miellyttävä on hänen pieni lotta-ystävänsä, jonka isä, vakaumuksellinen sosialisti, saa uhrata henkensä isänmaalle. Uudet nuorisopolvet saavat tämän kirjan välityksellä eheän, kaikesta teennäisyydestä vapaan kuvan kansamme viimetalvisesta kohtalosta ja mielialoista. Sillä kirja on varsinaisesti nuorisokirja, ja sellaisena luulen sillä olevan pysyvää arvoa. Kaikkiin kirjastoihin!


Lottatyttö komennuksella on ilmiselvästi tyttökirjaklassikko, jota toivottavasti löytyy edelleen kirjastoistamme. Historiallisen ilmapiirin, poikkeusajan, ja lottatyön kuvaukset ovat mieleenpainuvia ja vaikuttavia. Enkä pyri muokkaamaan mielipiteitänne!

5 kommenttia:

  1. Tuo kansi oikein henkii isänmaallista henkeä... Olisi varmaan kiinnostava luettava! :-)

    VastaaPoista
  2. Kansikuva on kaunis ja juuri sellaine, joka kutsuu tutustumaan kirjaan paremmin. Muutenkin minua kiinnostaa tuon ajankohdan kirjat ja tämä olisi hauska lukea. Tosin mietin kuinka todellisuuspohjainen kirjan tarina on, lähetettiinkö rintamalle todellakin niin nuoria, mikä oli pikkulotan ja lotan ikäraja?
    Valitettavasti oma kirjablogini on nyt "paitsiossa" toistaiseksi, mutta eiköhän sinne taas jossain vaiheessa taas pääse.

    VastaaPoista
  3. Booksy, suosittelen lukemaan!

    Aino, pikkulotat olivat 8-16 vuotiaita. Kirjan lopussa Liisan täytettyä seitsemätoista, hänestä tulee isolotta. Mutta pikkulotat tosiaan olivat vaativissa työtehtävissä sodan aikana, mutta ei rintamalla. Liisakin joutuu sinne puolivahingossa. Kirjassa on kuitenkin on tätä seikkailupuolta mukana!

    VastaaPoista
  4. Tämä kuulostaa kirjalta, jota olisi kiva lukea varsinkin ajankuvan takia. Kannessa on tosiaan jännitettä!

    VastaaPoista
  5. Maria, tämä olisi kyllä ihan sinulle, kun tykkäät lue näitä vanhempia suomalaisia tyttökirjoja niin kuin minäkin :)

    VastaaPoista