Anni Blomqvist: Myrskyluoto (Myrskyluodon Maija)

"Illalla Myrskyluoto sitten näkyy suoraan edessä. Maija ja Janne istuvat ääneti veneessä. Kumpikaan ei sano sanaakaan. Vene kallistuu vielä kevyesti ja liukuu sitten satamalahteen, jota kukkivat tuomet reunustavat. Heidän ympärillään on aivan hiljaista ja rauhaisaa. Maija seisoo veneessä ja katsoo sisään paratiisin portista." (156)

Myrskyluodon Maijan musiikki on aina lapsuudestani asti soinut sisälläni. Lasse Mårtensonin hienoa sävellystä voitte samalla kuunnella, kun purjehdimme Maijan matkassa. Myrskyluoto (2011, Gummerus) sisältää Maijan tarinan kaikki viisi osaa: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto. Alussa Maija on nuori ja ujo saaristolaiskodin tyttö, joka naitetaan kalastaja Jannen vaimoksi syrjäiselle saarelle Myrskyluodolle. Maijalla ei ole sananvaltaa aviomiehen valinnassa vaan vanhemmat päättävät tyttärensä puolesta. Ajan tavan mukaan omia vanhempia teititellään. Maijan elämä on jo lapsesta asti ollut kovaa työntekoa. Uusi koti Myrskyluodolla perustetaan ja rakennetaan kokonaan itse. 1800-luvun saaristolaiselämä on ankaraa ja raskasta. Maija hoitaa ja ruokkii eläimet, kutoo kangaspuilla yötä päivää, huolehtii ruuanlaitosta, keräilee polttopuita, paikkailee kalastusverkkoja, kalastaa Jannen kanssa ja hoitaa tietenkin lisääntyvää jälkikasvua. Lepohetkiä ei juuri ole, mutta hämärän hetket ovat Maijalle tärkeitä. Silloin kuunnellaan ja kerrotaan tarinoita.

Janne ja Maija ovat syvästi kiintyneitä toisiinsa, ja avioliitto on onnellinen. Janne on se, joka on Maijan elämän tuki ja turva. Kun Janne on poissa purjehtimassa, niin Maija kiipeää Högbergille, tähystyskalliolle tähystämään venettä ja odottaa miestään kotiin palaavaksi, joskus liian aikaiseen. Ainainen huoli ja ahdistus seuraa Maijaa. Elämä on yhtä luonnon kanssa ja sää on se, joka säätelee kaikkea. Myrskyistä, kylmyydestä ja vuodenajoista selvitään, mutta koettelemuksia riittää Maijan elämässä. Kinkerit ovat aina pelottaneet Maijaa, kun Maijalla ei ole lukupäätä. Jannella sitä vastoin on. Maija lukee katekismusta kirkon kuulusteluja varten ja on erittäin ahdistunut varsinkin silloin, kun häntä ei ole kirkotettu ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Tuona aikana nainen oli epäpuhdas ja saastainen synnytyksen jälkeen ennen kuin hänet oli kirkotettu. Maijalla se viivästyy, koska luonnon olosuhteet eivät sitä salli.

Kahden hengen perheestä tulee lopulta suurperhe. Vanhin lapsista Maria joutuu jo pienestä pitäen työtekoon ja on korvaamaton apu äidilleen sisarustensa lastenkaitsijana. Myös pojat varhain jo kulkevat isänsä mukana. Janne hankkii rihvelitaulun, jotta lapset oppisivat kirjoittamaan. Pojille taitoa pidetään erityisen tärkeänä, mutta Maria haluaa oppia myös. Janne opettaa tytärtään ja on edistyksellinen monissa asioissa. Hän ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Maijalla on aina huoli lapsistaan, vaikka hän ei ehdikään heidän kanssaan olla, sillä työt vievät kaiken ajan. Maijalla on välillä huono omatunto. Yöunet jäävät kovin lyhyiksi, kun monet ajatukset ja puuhat valvottavat. Synnytystuskissakaan Maija ei voi lopettaa arkisia askareitaan.

Menetyksiltä ja murheilta ei Maija pitkän elämänsä aikana välty. Sodasta, tulipalosta, kodin menetyksestä ja ruuan niukkuudesta perhe selviytyy, mutta Maijan elämä muuttuu ratkaisevasti, kun lapset ovat vielä pieniä. Maija joutuu ensimmäisen kerran ottamaan vastuun omasta elämästään. Epävarmasta ja pelokkaasta tytöstä kasvaa vahva ja voimakastahtoinen, aikuinen nainen. Maija oppii kalastamaan ja purjehtimaan itse, hankkimaan elannon perheelleen ja vanhoilla päivillään hän opettelee jopa kirjoittamaan. Ajat kuitenkin muuttuvat ja sekin päivä tulee, kun Maija joutuu sanomaan hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen.

Myrskyluoto-sarja on samalla Maijan kasvukertomus kuin selviytymiskertomuskin. Kerronta on hyvin väkevää, vahvaa ja vaikuttavaa. Karuudestaan huolimatta Maijan tarina hohkaa valoa ja lämpöä. Kirjan rauhalliselle rytmille on annettava oma aikansa, myös reilut seitsemänsataa sivua tuovat sitä lisää. Ahvenanmaalainen kirjailija Anni Blomqvist (1909-1990) kuvaa asiantuntevasti ja tarkasti saaristolaista arkielämää ja työntekoa, menneen ajan tapoja ja uskomuksia. Se on kertomus myös yhteisöllisyydestä, jossa toisia autetaan hädän hetkellä. Sarjan osat ilmestyivät ensimmäisen kerran suomeksi vuosina 1974-76. Ruotsiksi ne olivat ilmestyneet hiukan aikaisemmin. Lopuksi purjehdimme Maijan kanssa merelle:

"Mikään minkä hän tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään. Se on värikylläinen silloin kun tahtoo näyttää tämän puolensa. Sininen kuin sinisin kesätaivas, täynnä lipattavia aaltoja. Sen sineä voivat juovittaa häikäisevän valkoiset tyrskyt, tai sininen ja valkoinen vaihtelevat siinä tasaisesti. Ja vihreä ja valkoinen. Harmaa ja musta. Ärjyvä, huokaava, mykkä." (537)