"Kesken työnsä Elsa tunsi kasvoillaan kylmän henkäyksen, ikään kuin olisi ovi ollut raollaan. Hän katsahti ja näki kuolleen kasvinsisarensa seisovan edessään lattialla." (82)Enpä olisi uskonut, minkälainen kauhutarina minua odottaa, kun hankin tämän 5 markan valioromaaneja-sarjassa vuonna 1921 ilmestyneen Selma Lagerlöfin Aarne herran rahat. Takakannessa harhaanjohtavasti kuvaillaan teosta kuuluisan kirjailijattaren romanttisen jännittäväksi kertomukseksi. Ajattelin, että tässäpä on minulle sopivan kevyttä vanhan ajan jännitystä tyttökirjojen lukemisen lomassa. Ohut läpyskä, jonka tuosta huitaisee välipalaksi. No kaikkea muuta!
Eletään 1500-luvun loppupuolta ja Fredrik II on Tanska-Norjan kuningas. Kalakauppias Torarin vierailee Solbergin pappilassa rikkaan papin Aarne herran luona. Pahoja enteitä on ilmassa, kun Torarinin koira ei tule pappilaan ollenkaan vaan ulvoo kamalasti ulkona. Ruuan ääressä vanha ja kuuro papinrouva kuulee puukkoja hiottavan lähistöllä. Torarin lähtee pois, mutta seuraavana aamuna pappilasta löydetään koko talon väki murhattuna. Kaikki Aarne herran rahat on viety. Ainoa eloonjäänyt ja silminnäkijä verilöylystä on talon kasvattitytär Elsa. Torarin ottaa Elsan mukaansa kaupunkiin omaan mökkiinsä asumaan äitinsä kanssa. Onneton Elsa tutustuu hienoon skotlantilaiseen herraan sir Archiehen ja rakastuu. Sir Archie haluaa viedä Elsan laivalla Skotlantiin, kun jäät lähtevät. Kuolleet eivät kuitenkaan pysy haudoissaan vaan liikkuvat elävien joukossa. Kolmen murhamiehen luullaan hukkuneen. Omatunto vaivaa yhtä murhamiehistä, jonka käden kautta Elsan kasvattisisar on kuollut armoa anellen. Surmattu ei jätä miestä rauhaan ja antaa Elsalle vihjeitä murhaajista. Lukijalle on selvää alusta asti, keitä murhaajat ovat, mutta Elsalle ja muille se paljastuu vasta kirjan lopussa. Elsan kohtalo on traaginen.
Aarne herran rahat (Herr Arne penningar) ilmestyi 1904 ja samana vuonna myös suomeksi. Mauriz Stiller on tehnyt kirjasta elokuvan 1919. Kuvakaappasin ylläolevan kuvan elokuvasta, josta katsoin pätkiä youtubesta. Minulla on kirjan toinen painos ja kuten kansikuvasta näkyy, niin se on kuvitettu tuosta elokuvasta vaatteita myöten. En ole aikaisemmin lukenut Selma Lagerlöfia, vaikka kirjahyllyssäni on pitkään ollut hänen omelämäkerrallinen Nuoren tytön päiväkirja. Siitä ei varmaan yöunet olisi kärsineet. En suosittele Aarne herran rahoja "heikkohermoisille"! Kirjassa on väkivaltaa, aaveita ja todella hyytävä, kauhunomainen tunnelma. Sitä romantiikkaa en juuri huomannut. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi Ruotsin yhteen tunnetuimpaan ja menestyneimpään kirjailijaan ja tämän tuotantoon. Mitä Selma Lagerlöfin kirjoja te olette lukeneet tai mitä suosittelisitte lukemaan?
Hih, niin voi kirja yllättää! En tiennytkään että Lagerlöf on kirjoittanut myös kauhua.
VastaaPoistaHei Elma Ilona sanos muuta! Minäkään en tiedä Lagerlöfin tuotannosta muuta kuin lastenkirjan Peukaloiset retket villihanhien kanssa, jota olen siis tv:stä katsonut, mutta kirjana en ole lukenut.
VastaaPoistaSara, kiitos vinkistä! Minusta vanhanajan kauhutarinat ovat ihania!
VastaaPoistaHei Leenu ja hyvä, että vinkkasin! :)
VastaaPoistaTämä on tosi hyvä!
VastaaPoistaja seudut on minulle tutut
Olipa mielenkiintoinen kirjalöytö! Olen lukenut Lagerlöfiltä vain Gösta Berlingin tarun, joka lienee hänen kuuluisin teoksensa. En oikein tiedä, suosittelisinko sitä. Aika raskasta luettavaa.
VastaaPoistaHannele kirjassa on kyllä ihan oma tunnelmansa -aavemainen!
VastaaPoistaMargit, ajattelinkin Gösta Berlingiä mutta ei oikein nappaa liian raskassoutuinen luettava!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen lukenut Lagerlöfiltä Lapsen muistelmat. Siihen verrattuna tämä sinun lukemasi kirja on aivan eri luokkaa ja en kyllä suurin surminkaan tähän kauhuopukseen tarttuisi. Christien dekkarit kuulostaa satukirjoilta tämän kirjan rinnalla ja en todellakaan ole minkään hyytävän kauhun ystävä.
VastaaPoistaMary Marckin kirjojen henkilöt lukivat tätä kirjaa :)
VastaaPoistaHei Rea, muistatko missä Marckin kirjassa? Täytyypä kiinnittää huomiota, kun lukaisen Marckin kirjoja uudelleen. Muutenkin on kiinnostavaa, kun tyttökirjoissa kerrotaan, mitä kirjoja henkilöhahmot lukevat :)
VastaaPoista