Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa

Kirsti Kurosen Omenapuu laulaa (Karisto, 2012) on täydellinen kesäkirja niin nuorille kuin varttuneemille nuorille sellaisille kuten minä. Ikärajoista viis! Joskus olen miettinyt tarvitsemmeko näitä ahtaita kirjojen luokitusrajoja kuten aikuisten kirja, nuortenkirja, nuorten aikuisten kirja. Nuorista kertova kirja voi myös saada molemmat luokitukset kuten Enorannan Gisellen kuolema. Montgomeryn uudemmat suomennokset on luokiteltu taas pääsääntöisesti aikuisten kirjoihin, vaikka kirjastossa ne automaattisesti sijoitetaan nuortenkirjojen joukkoon. Aikanaan Salingerin Sieppari ruispellossa oli suunnattu aikuislukijoille, mutta siitä tulikin suosittu nuorison keskuudessa. Entäs sitten Huotarisen Valoa Valoa Valoa, joka on suunnattu nuorille, mutta näyttäisi olevan suosittu nimenomaan aikuislukijoiden keskuudessa. Yleensä kirjojen kansikuvat paljastavat meille, keille kirja on suunnattu. Mitä jos kirjat olisivatkin onnellisesti sekaisin samassa paikassa? Sekoittaisiko se meitä liikaa ja varsinkin jos kansikuvituksesta ei voisi päätellä mitään? Onko jyrkkä rajanveto nuorisokirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden välillä kuitenkin nykyään hämärtymässä?

Omenapuu laulaa kertoo lukion päättäneistä unelmoivista nuorista, jotka vielä etsivät itseään ja elämälleen suuntaa. Katrin ja Riikan kesäsuunnitelmiin kuuluu Provissirock, jonne he lähtevät liftaamaan. Festareiden sijasta he päätyvätkin viettämään viikonloppua järvimökille mukavan poikakaksikon Eliaksen ja Tanun sekä heidän kavereittensa seurassa. Romantiikkaa on ilmassa, ja runopoika Eliaksen runot saavat Katrin umpihullaantumaan. Riikka saa taas etäisyyttä mustasukkaiseen ja tukahduttavaan poikaystäväänsä. Nuoret pitävät hauskaa. Olut ja siideri maistuvat, uidaan ja pulikoidaan järvessä, saunotaan, grillataan sekä keskustellaan vakavasti tai puoli-vakavasti. Kesän haistaa ja maistaa läpi tekstin. Iloisen huolettomuuden ja kepeyden katkaisee kuitenkin yhden nuoren katoaminen.

Kuronen kirjoittaa vetävästi ja rytmikkäästi. Englannin kielikin soljuu sujuvasti suomenkielisten sanojen joukossa kuten se näkyy ja kuuluu meidän puhekielessä. Parasta on kuitenkin Kurosen runokieli proosan joukossa. Eliaksen runot tuovat tunnelmaa kirjan sielun maisemaan. Pidin myös kerronnan näkökulmien vaihtelusta, jossa oman äänensä antoivat Katri, Riikka ja Elias ja myöhemmin Eliaksen kaveri. Keveydestä huolimatta pinnan alla kytee nuorten kasvamiseen ja itsenäistymiseen liittyvät kysymykset. Sykähdyttävää minusta on katoamiseen liittyvä ajankohtainen aihe. Toisaalta kirjan vakavampia teemoja sivutaan pintaa raapaisten, mutta miksi aina pitäisi märehtiä ja velloa ahdistavien ongelmien parissa. Vai onko se yleensä nuortenkirjojen arkirealistinen vaatimus?

Suosittelen Omenapuu laulaa kesäkirjaksi valoisiin kesäöihin ja fiilistelyyn! Vaikka alussa pohdiskelinkin luokittelua, joka on meille ominainen tapa hahmottaa maailmaa, niin lokeroin nyt kuitenkin tämän nuortenkirjavinkkeihin. Monesti blogiini on tultu kysymyksellä, mitä nuorelle lukemista. Yritän siihen vastata parhaani mukaan. Omenapuu laulaa kirjasta ovat kirjoittaneet myös Maria ja Jossu! Kurosen Topelius-palkitusta Piruettiystävyydestä olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.

"Näen hirven
istumassa omenapuussa,
tänään kaikki on mahdollista.
Vaivihkaa hirvi sanoo päivää
jokaiselle madolle,
sanoo sarvipäivää.

Näen hirven
uivan sammakkoa.
Tänään kaikki on mahdollista." (Kuronen, 274)