Kaukana omalta maalta kertoo inkerinsuomalaisesta Paavosta, joka on kirjan alussa 13-vuotias poika. Paavo ja hänen perheensä elävät Leningradissa Neuvostoliiton ollessa sodassa Saksaa ja Suomea vastaan. Perhe kärsii nälkää ja äiti keksii ruokaa milloin isän nahkavyöstä tai jopa seinän tapeteista. Sitten tulee käsky ja perhe lähetään Siperiaan. Matka on pitkä ja ankara. Koettelemukset jatkuvat Siperiassa ja Paavo joutuu selviytymään rankoista tilanteista jatkuvan nälän ja puutteen alaisena. Samalla paljastuu myös karu todellisuus puolueen ideologiasta ja perheen silmät avautuvat Stalinin vainoille. Paavo kasvaa aikuiseksi mieheksi ja on kirjan lopussa 24-vuotias. Paavon tarinassa on kuvattu myös hänen seksuaalisuutensa heräämistä ja rakastumistaan virolaiseen tyttöön, Mareen.Kirjamessuilla kävin kuuntelemassa kirjailija Sisko Latvuksen haastattelua, jossa haastattelija kyseli, olisiko kirja pitänyt suunnata aikuisille. Latvus vastasi, että hän halusi kirjoittaa nuorille ja kertoa heille sodasta. Nuorten on saatava tietää ja lukea historiasta. Olen samaa mieltä, että historia ja aihe ovat tärkeitä nuorille. Inkerinsuomalaisista en ole aikaisemmin lukenut kirjallisuudessa ja nyt sain taas uutta tietoa. Aikuislukijana pidin tästä kirjasta, mutta silti minua mietityttää, kiinnostaako tämä kirja lopulta nuoria vai enemmänkin aikuisia. Kansikuva on täysin epäonnistunut ja lapsille suunnattu kansi ei ainakaan nuoria houkuttele. Kohderyhmänä ajattelisin erityisesti poikia, onhan tässä seikkailun ja jännityksen aineksia mukana. Mutta miten on, lukevatko pojat nykyään nuortenkirjoja?
Valoa valoa valoa on taas kansikuvaltaan ja kooltaan hyvin houkutteleva nuorille. Kirjan koko on tavallista pienempi. Luin ensimmäisiä sivuja ja hämmästyin kirjan epätavallista kerrontaa nuortenkirjassa. Lukijoita puhutellaan HYVÄT LUKIJAT! Koko ajan tuodaan ilmi, että tässä kirjoitetaan romaania ja annetaan kirjoittamisohjeita. Ja näin jatkuu: "Tässä on esimerkki tavallisesta virheestä johon aloittelevat kirjoittajat sortuvat. Juuri sellaiset kuin minä. He antavat henkilöittensä olla tekemättä mitään. He päästävät henkilönsä jouten. " (s. 49) Erikoisen kerronnan lisäksi kirjan rakenteessa on sanoilla leikittelyä ja esimerkiksi tyhjiä aukkokohtia sanojen välissä. Takkuilevan alun jälkeen uppouduin tarinaan, joka on hyvin voimakas lyyrisellä kielellään.
Kertojana on Mariia Ovaskainen neljätoistavuotias tyttö, joka rakastuu samanikäiseen Mimiin palava suruiseen tyttöön. Heistä tulee rakastavaisia ja suhde on seksuaalinen. Kirja sijoittuu vuoteen 1986 ja Tsernobylissa on tapahtunut ydinräjähdys. Kirja käsittelee rakkauden lisäksi kuolemaa ja itsemurhaa, mutta valoa valoa valoa on mukana. Kirja on mielestäni todella haastavaa lukemista ja aion lukea sen vielä uudestaan. Kohderyhmänä ajattelisin tyttöjä ja naisia, mutta kirjallisuudentutkijoille minusta tämä on oikea herkkupala. Silti mietin nuorten lukutaitoa aliarvioimatta, onko kirja enemmän kuitenkin aikuislukijoille?
Minulla on yleensäkin virinnyt kysymyksiä nuorten lukemisesta, lukutottumuksista ja suomalaisen nuortenkirjojen lukemisesta. Mitä nuoret lukevat nykyään? Vastauksia lähdin etsimään tilastoista ja selvityksistä.
Nuorten lukemisharrastusta on tutkittu 1960-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Viimeisin lukemistutkimus on Saarisen & Korkiakankaan (2009) Lukemaan vai tietokoneelle, jossa tarkastellaan nuorten lukemisen muuttumista 1960-luvulta 2000 luvun alkupuolelle. Eli aikaan, jolloin sosiaalisesta mediasta ei ollut vielä tietoakaan, vaikka 2000-luvun nuorista puhutaankin jo nettisukupolvena. Mikään yllätys ei ole, että tytöt lukevat kirjoja enemmän kuin pojat kuten aikaisemmissakin selvityksissä. Se, mikä oli muuttunut 2000-luvun alussa oli vanhempien poikien (15-16 v.) torjuva suhtautuminen kirjojen lukemiseen. Noin puolet ilmoitti ettei lue vapaa-aikana kirjoja ollenkaan. 14-vuotiaista kolmannes, 13-vuotiaista neljännes, 12-vuotiaista kymmenesosa ei lukenut kirjoja ollenkaan. Nuoremmille tytöille kirjojen lukeminen oli edelleen yksi suosituimmista harrastuksista. Suosituimmat harrastukset pojilla olivat lehdet ja tietokoneet. Pojat pitivät erityisesti sarjakuvalehdistä ja huumorikirjoista, tytöt nuortenkirjoista sekä jännitys- ja seikkailukirjoista. Fantasia- ja tieteiskirjoista sekä tytöt että pojat pitivät 2000-luvulla huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Nuortenkirjoja luki mielellään 90% tytöistä ja pojista vajaa puolet.
Viimeisintä tutkimustietoa nuorten vapaa-ajasta ja harrastuksista löytyy Nuoret Helsingissä 2011 tutkimuksesta, jota kannattaa käydä lukaisemassa. Kirjojen lukeminen kuuluu edelleen vahvasti tyttöjen arkeen. Pojista joka kolmas ei lue kirjoja. 14-vuotiaat pojat ovat unohtaneet kirjat kokonaan. Eli poikien kirjojen lukeminen on edelleen vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Sarjakuvia ja päivittäisiä sanomalehtiä pojat lukevat tyttöjä enemmän. Sanomalehtien lukeminen on siirtynyt verkkoon ja myös wikipediasta on tullut kolmanneksi yleisin tapa lukea jotakin.
Luetuimmista nuortenkirjoista olikin sitten kaikista hankalinta löytää tietoa. Ulkomainen nuortenkirjallisuus ilmeisesti jyrää vai jyrääkö? Esimerkiksi Riihimäen kirjastolla on lista kymmenestä lainatuimmasta nuortenkirjasta tänä vuonna. Listalla ei ollut yhtään suomalaista. Meyerin vampyyrikirjoja ja Harry Pottereita löytyi. Helmetin sadan lainatuimman kirjan joukosta (elokuuhun mennessä) löytyi usempia kotimaisia lastenkirjoja vai varhaisnuortenkirjako on oikea termi, Risto Räppääjää ja Tatua ja Patua. Eikö helmettiin voida laittaa erikseen aikuisten-, lasten- ja nuortenkirjojen lainatuimpia listoja?
Lasten- ja nuortenkirjallisuus niputetaan hyvin usein yhteen kuten Finlandia Junior-ehdokkaissakin. Entäs nuorten oma ääni? Plättä-palkinto jaetaan 20.11., jossa nuoret saavat äänestää oman kotimaisen nuortenkirjasuosikkinsa. Viime vuosina äänestyksissä suosikkeja ovat olleet varhaisnuortenkirjat. Pidän ehdokkuuksia ja palkintoja tärkeinä, koska silloin kotimaisille nuortenkirjoille tulee näkyvyyttä. Tärkeintä kuitenkin on tiedon jakaminen hyvästä suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta. Opettajilla, vanhemmilla, vinkkareilla, lehtijutuilla, kirjastoilla ja nykyään kirjabloggareillakin on tärkeä työnsä kirjojen vinkkaamisessa ja lukemisharrastuksen edistämisessä. Mutta ne opettajat vielä mietityttävät. Härkösen Häräntappoasettako luetutetaan ainoana nuortenkirjana kouluissa vuodesta toiseen? Aika on muuttunut siitä. Ei toki kaikki opettajat.
Mutta miten ne nuoret saadaan lukemaan nuortenkirjoja? Tai pojat? Suomalaiset nuorethan lukevat enemmän kuin koskaan ennen. Miksi pitäisi edes olla huolissaan? Siksi, että nettilukutaito ei riitä, vaikka sitä tietoa löytyykin niin helposti! Olen huomannut viime aikoina, miten keskittymättömiä nuoret lukionsa päättäneet aikuiset ovat. Ei jakseta syventyä lukemiseen, vaan se on nopeaa selailua. Minä liputan kuitenkin perinteisen painetun kirjan puolesta tällä hetkellä ja aikaa lukemiselle. Verkossa ehtii olla sen puolen tunnin syventymisen jälkeen. Mutta en vieläkään tiedä, mitä nuoret lukevat. Kertokaa te!
Todella kiinnostavaa pohdintaa, Sara! Uskoisin, että tällä hetkellä kun Junior Finlandiat puhuttavat, että ne lainat ovat niiltä aikuisilta lähtöisin. Epäilen suuresti, että nuoret itse olisivat niin valveilla suurella joukolla, että syöksyisivät lainaamaan kirjoja, jotka omasta mielestäni (tai sen nuoremman Sonjan, jonka puolesta yritän kirjoittaa muistista, eihän lukioajoistakaan ole kuin kahdeksan yhdeksän vuotta aikaa) ovat taas melko erikoisia. Tai että en usko, että olisin itse niihin tarttunut nuorempana.
VastaaPoistaMinuakin on kiinnostanut tuo nuorten lukeminen, harmi etten ole pitänyt ihan virallista lukupäiväkirjaa aikoinaan, siitä olisi mukava katsella mitä luki ja millä tahdilla ja muistella millä perusteella kirjoja mukaansa noukki kirjastosta. Kyselin vähän aika sitten siskontytöltäni, joka käy lukiota, että mitä heidän kirjalistoillaan nykyään on. Hänen äidinkielenopettajansa oli jakanut monisivuisen monisteen tietokirjoista, joista piti lukea yksi mieluinen. Kovin perinteistä kirjallisuutta siellä näytti olevan. Siis eri alojen perusteoksia, joihin itsekin osaisin kuvitella tarttuvani jos haluaisin esim. luonnontieteistä lukea enemmän. Kaunokirjalistaa en ole vielä saanut, se kiinnostaisi nimittäin vielä enemmän.
Olin aikoinaan työharjoittelussa eräässä kirjastossa, jossa piti olla tukena tiedonhakuprosessin aikana. Olin melko tyrmistynyt, kun yritin auttaa poikaporukkaa, joka ei osannut edes käsitellä kirjaa kädessään. Jos kysymys kuului "Miten fantasiakirjallisuus määritellään?" he eivät osanneet etsiä sisällysluetteloa josta olisivat löytäneet osion fantasiakirjallisuus ja sitä myöten lähteä eteenpäin. He vain aloittivat alusta selailun ja kun fantasiakirjallisuutta ei näkynyt ensimmäisten sivujen jälkeen, he totesivat että tietoa on mahdoton löytää. Ja sama periaate seuraavan ja sitä seuraavan kysymyksen parissa. Myös sen jälkeen kun olin vihjannut, että se sisällysluettelo auttaisi eteenpäin myös seuraavissa kysymyksissä. Tuli aika toivoton olo, että tätäkö tämä nyt on. Ja miehenalut n. 17-vuotiaita.
Olipa hyvä postaus!
VastaaPoistaTässä taannoin Iltalehdessä oli myös juttua aiheesta. Siinä eräs ehdotti jopa vähän keppiäkin lukemisharrastuksen painottamiseksi. Itse en lähtisi sille linjalle missään tapauksessa.
Minusta paras tapa saada nuori lukemaan on esimerkki - vanhempien, kavereiden ym. esimerkki. Tämähän pätee moneen muuhunkin harrastukseen!
Jos vanhemmat möllöttävät vain töllöä, niin todennäköisyys lasten lukuinnostukselle on pienempi.
Voih! Kyllä, Häräntappoasetta luetetaan, minäkin luetan. Syyt:
VastaaPoista1) ei ole rahaa hankkia uutta sarjaa kuin ehkä kerran 2-3 vuodessa
2) kun rahaa on, ei oikein tiedä, mitä ostaisi kokonaisen sarjan verran (maksaa kuitenkin 250 -600 euroa, joten olisi harkittava tarkkaan)
3) kun saa hyvän vinkin, mikä kirja kannattaa hankkia, sitä ei enää saa mistään
4) Häräntappoase on klassikko, joka hämmästyttävän hyvin on kestänyt aikaa
5) valittavan kirjan pitää purra erityisesti poikiin, sillä tytöt ovat harjaantuneempia lukijoita, joita ei niin kauheasti tarvitse maanitella lukemaan kuin poikia (kirjassa pitää siis olla ainakin seksiä ja uskottava miespäähenkilö, kuten Allu)
Koetan pysyä nuortenkirjallisuudessakin jotenkin mukana, mutta aina ei kohdalla ollessaan huomaa, mitä pitäisin tarjota. Onneksi olemme onnistuneet hankkimaan ihan mukavasti yksittäiskappaleita kouluunkin oppilaitten valittaviksi, mutta nuo sarjahankinnat ovat todella haastavia!
Otan kiitollisena vinkkilistaa vastaan ensi vuoden hankintoja ajatellen!
VastaaPoistaHei Sonja, kiinnostavaa on todella pohtia tätä! Tuo äidinkielen kaunokirjallinen lista kiinnostaisi minuakin! Nuorethan osaavat hakea näppärästi tietoa netistä, mutta tiedon etsiminen perinteisestä kirjasta, kertooko se jotain uudesta avuttomuudesta tai painetun kirjan lukemisen taidon katoamisesta?
VastaaPoistaHei Morre ja kiitos! Keppiä en missään nimessä suosittelelisikaan siinähän tehtäisiin jo trauma lukemiseen. Hyvä pointti kaverit, vertaistuki! Lapset ja nuoret lukevat sitä, mitä kaveritkin lukevat. Muistan sen myös omasta lapsuudestani, kun sain heiltä hyviä kirjojen lukuvinkkejä!
Hei Kirsi, kiitos kommentista! Tosiaan ne resurssit tulevat sitten vastaan, vaikka mitä uutta ja hyvää olisi tarjolla. Olen kuullut palautetta kotitaholta päin (pojalta), että koulukirjaston kirjat ovat tylsiä ja piti viedä oma kirja sitten kotoa mukaan.
VastaaPoistaNiin se Häräntappoase, tunnustan, että en ole lukenut muutamaa kummenkunta sivua pidemmälle. En päässyt kirjaan sisälle. Tyttölukijoilta olen saanut palautetta, että kirja ei kiinnosta tai se on vanhentunut. Mene ja tiedä. Voisiko tytöille tarjota muuta lukemista, jos se on enemmän poikien kirja? Minkälaista palautetta Kirsi olet saanut kirjasta nuorilta lukijoilta?
Vinkkejä saa tänne laittaa muutkin!
Kyllä nuoret tietysti huomaavat, että kirja ei ihan nykyaikaan sijoitu, mutta täytyykö aina? Ajankuvakin voi olla nuorelle kiinnostavaa. H-ase on hieman löysä ja laverteleva, mutta olen kehitellyt menetelmän, jolla saamme kirjan mukavasti alkuun. Meillä asetelmassa kiehtoo maalais-kaupunkilaisvertailu, maalla kun ollaan. Kyllä myös vaihtelemme luetettavia, vaikka ei yleensä sukupuolen mukaan. OPSimme määrittelee, että on jotkin teokset luettava yhteisesti, ja tämä on usein kasin keväällä listalla. Kasvamisesta Härkönen kuitenkin aika osaavasti kirjoittaa.
VastaaPoistaTuo saatavuusongelma rassaa välillä todella. Kun kuulee kaverilta hyvästä hankinnasta ja saa ruinattua rahat, ei painosta enää olekaan myynnissä :(
Ooh, mieliaiheeni: miten saada nuoret lukemaan enemmän. Olen repinyt hiuksia tässä muutaman päivän ajan, kun pitäisi saada 8.-luokkalaiset lukemaan jokin kirja. Monistin netistä 5 sivuisen listan, jossa on monenlaisia kirjoja (sekä nuorten että aikuisten) ja käskin valitsemaan yhden. Tästähän meteli syntyi: ei kiinnostaisi lukea mitään tylsiä ja tavallisia nuortenkirjoja vaan pitää olla Gossip girliä ja makeaa elämää, ei tavallista puhetta koulusta eikä ainakaan klassikoita. Loukkaannuin tänään vähän suosikkinuortenkirjailijani Terhi Rannelan puolesta, kun yksikään ei tahtonut ottaa luettavaksi hänen kirjaansa. Aiheet olivat kuulemma tyhmiä.
VastaaPoistaOlen itserkin huomannut sen, että nykynuoret ovat laiskoja. Kirjan valintaan ei patistuksista huolimatta käytetä yhtään aikaa vaan napataan hyllystä ensimmäinen (ohut) kirja joka eteen sattuu. Koska kirja ei useinkaan ole hyvä, nuristaan siitä että kaikki kirjallisuus on paskaa. Meilläkin on saatavuusongelma kirjoissa, sillä koulukirjastomme tuoreimmat kirjat ovat 2000-luvun alusta, ajalta jolloin itse kävin koulua. Kirjasto on kyllä 200 m:n päässä, mutta "niin kaukana ettei sinne oo aikaa mennä".
Esimerkki vaikuttaa myös paljon siihen, mitä oppilaat ajattelevat kirjoista / lukemisesta. Olen ottanut tavaksi lukea lukutunnila myöskin kirjaa ja se saa monet ihmettelemään "mitä, ope lukee kirjaa". Näkeepähän oppilas edes joskus lukevan aikuisen.
Tekisi mieli kirjoittaa tästä vaikka kuinka, mutta annan muillekin tilaa. Kiitos Sara kiinnostavasta postauksesta!
Lisään vielä, että häpeä kyllä, mutta mulle tuli mieleen noista Junior Finlandia -kirjoista sama kuin Sonjalle: ei ne nuoret niitä kirjoja lue vaan aikuiset:)
VastaaPoistaMeille ei koko yläasteen aikana luetutettu Häräntappoasetta, enkä ole sitä vieläkään lukenut ja voi olla etten tule lukemaankaan, koska törkeästi sanottuna ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.
VastaaPoistaMe luettiin Hopeaevä (James Bond juttu), joku jääkiekko kirja, Paahde, Asfalttisoturi (?) ja jotain muita kijroja joita en yksinkertaisesti muista, koska en lukenut Paahdetta lukuunottamatta niistä mitään kokonaan (silti kirjakokeista ysiä ja kymppiä). Niin ja Pikku Prinssi luettiin, mikä oli ihana ja kaikkea ja jonka oli lukenut aiemminkin.
Ja muutaman kerran sai itse valita mitä lukee.
Itseltäni tietenkin aina hieman tappoi lukuintoa nuo kirjat, mitä koulussa luettiin, koska lähes kaikki oli jotain dekkareita tai seikkailu yms. juttua ja juuri dekkarit ja seikkailu systeemit ovat niitä joita en ikinä vapaaehtoisesti oikein lue.
Muistan itse lukeneeni yläasteella Helena Meripaasen koirahullu ja Kisse kirjoja moneen otteeseen koska ne olivat mielestäni oikeasti hyviä ja ne oli suht realistia ja hahmoihin oli helppo samaistua. Muutoin valitsin kirjat ensin kannen ja nimen perusteella, sitten luin takakannen ja viimeisen sivun, ennen kuin päätin lainaanko kirjaa.
Lisäksi luin Diana Gabaldonin kirjoja, kun kaverini niitä suositteli ja nekin olivat hyviä. Twilightit on myös luettu ja voin sanoa, että vaikka ne ovat itselleni pelkkää viihdettä, jota ei saa ajatella liiaksi niin kyllä ne voittavat monet vuoden aikana lukemani uudemmat suomalaiset nuortenkirjat.
Nykyään luen paljon kirjoja joista on tehty elokuvia, koska yleensä näen elokuvan joka perustuu kirjaan ja luen sitten mahdollisesti kirjankin jos elokuva oli todella hyvä (tämä taktiikka siksi, ettei elokuvasta mene täysin maku jos on lukenut kirjan etukäteen).
Uskoisin, että miten nuoria rohkaistaan lukemaan olisi se, että koulussa ei aina anettaisi koko köörille samaa kirjaa, vaan annettaisiin oppilaiden itse valita kirjansa. Näin niidenkin, jotka eivät niin mielellään lue täytyy lukea ja lukeminen voi oikeasti olla mukavaa kun kirjan on saanut valita itse.
No suurin osa ei varmaan koskisi noihin tikullakaan, koska ne voidaan luokitella "aikuinen kirjoittaa lapsille viisaasti/lässysti" tai ns. nörttikirjoihin. Aikuiset ehkä myös ostavat noita kirjoja nuorille?
VastaaPoistaKyllä minä luin nuorena esim. harrastuksiin liittyviä kirjoja ja niin taisivat tehdä muutkin kaverini. Tuttujen nuorten pöydältä löytyy taas fantasiakirjoja sekä sotakirjoja.
Vaikea kysymys! Uskon a) esimerkkiin ja b) siihen että saa lukea sellaista mikä itseään kiinnostaa. Niitä ei-kiinnostavia kirjoja lukevat vain kympin tytöt seuraavan kympin toivossa...
VastaaPoistaMeillä omat tyttäret ovat lukeneet ihan kiitettävästi, ja siihen on aika raivokkaasti rohkaistukin, sekä suomeksi että englanniksi. Mutta olen huomannut että viime vuosina vähemmän; jotenkin se lukeminen yhdistyy juuri nyt enemmän koulutyöhön ja "vapaalla" tehdään muuta. En kumminkaan ole huolissani, sillä uskon että molemmat Neidit tietävät mitä kirjoista voi saada; lukevat silloin kun sellainen fiilis on.
En oikein tiedä miten houkutella teini-iässä lukemaan sellaista ihmistä, joka ei ole pienenä lukenut/jolle ei ole pienenä luettu. Pitäisi tulla sellainen ahaa-elämys jostain kirjasta - eli osua juuri oikeanlainen kirja kohdalle. Vapaus valita on varmaan yksi ase!
Erittäin kiinnostava aihe ja kiinnostavia kommentteja!
VastaaPoistaSisareni lapset ovat alkaneet lukea enemmän, kun heiltä laitettiin tv pois kokonaan. Viimeksi isänpäivänä lukiolaispoika hamusi minun isäni saamaa lahjakirjaa heti itselleen lainaksi - olin iloisesti yllättynyt ja meinasin pappapololta riistää kirjan heti nuoren käyttöön :-D!
Sama poika alkusyksystä soitti minulle ja kyseli ohjaita kirjallisuusesseen tekoon. Oli lukenut kirjan, joka oli hänestä täys paska.
Nuorten pitää saada lukea niitä kirjoja, jotka heitä kiinnostavat, kuten moni on täällä kirjoittanutkin. Jos kouluihin ei voida hankkia kirjoja, miksi niitä ei voida hakea kirjastosta?
Sara, erityiskiitos, että kirjoitit Valoa, valoa, valoa -teoksesta juuri noin! Nyt haluan sen itselleni - aiemmin ajattelin vain lainaavani kirjastosta. :-)
Kiitos kaikille pohdiskelevista ja kiinnostavista kommenteista!
VastaaPoistaAjatuksia heräsi ja minusta Susa, opettaja lukee kirjoja yhdessä oppilaiden kanssa on hyvä idea! Oletko ajatellut, että lukisit kirjaa ääneen? Tätähän tehdään alakoulussa, että opettaja lukee oppilaille, mutta pitäisikö sitä jatkaa vielä yläkoulussakin?
Toinen idea tuli juuri valinnan vapaudesta, jota kannatan myös. Jos listojen lisäksi opiskelijoille laittaa itse kirjoja kiertoon tunnilla tutustututtavaksi ja mahdolliseksi sitten lukea lukutunnilla, jos muka kirjastoon ei pääse. Nuoret kuitenkin käyttävät kirjastoja edelleen paljon, joka tuli jossain lukemassani tutkimuksessa esille. Itse aina käydessäni kotikirjastossa näkyy nuoria lukemassa lehtiä lasten- ja nuortenosastolla.
Tuosta lukemisen yhdistämisestä koulutyöhön ja sen takia suhtautuminen lukemiseen torjuvasti vapaa-ajalla ilmeni nimenomaan poikien vastauksissa, miksi ei kiinnosta lukea kirjoja. Sitä lukemista on kyllä nykyään paljon koulutöissä ja koulupäivän jälkeen, että en yhtään ihmettele kielteistä asennetta.
Kiitos anonyymille kirjavinkeistä! Seuraavalla kerralla vilkaisenkin noita Helena Meripaasin kirjoja.
Kouluille rahaa enemmän uudempiin kirjahankintoihin! Tässä olisi hyvä vaatimus päättäjille, jos ollaan nuorten kirjojen lukemisen vähenemisestä huolestuneita!
Plättä-palkinnon voittajakin selvisi ja pirkanmaalaiset koululaiset äänestivät parhaaksi kotimaiseksi lasten- ja nuortenkirjaksi Marvi ja Merja Jalon Jesse pentukoira. Lastenkirjahyllyssä on äänestyksestä ja kirjojen äänimääristä tarkemmin.
VastaaPoistaJesse-sarja on ilmeisen suosittu kotimaisista nuortenkirjasarjoista. Tämä tuli ilmi myös, kun sain tänään kotikirjastostani nuortenkirjojen lainatilastoja tältä vuodelta. Tilastoja hallitsi vahvasti ulkomainen nuortenkirjallisuus.
Linkitän tähän myös Vinttikamarin kiinnostavan pohdinnan lasten ja nuorten kotimaisesta fantasiakirjallisuudesta ja aikuislukijoiden suhteesta siihen.
Kiinnostava keskustelu:) Minäkin olen hieman miettinyt sitä, että jospa nuoret saisivat lukea sitä mitä tykkäävät. Niin ehkä sitten jossain vaiheessa oma kirjamaku saattaisi laajentua ja öö... ns. parantua;) Ehkä jossain vaiheessa on kuitenkin tärkeää, että ylipäätään luetaan kuin että mitä luetaan.
VastaaPoistaJos nuori poika haluaa lukea vaikka Percy Jackson -sarjaa, eikö olisi parempi antaa hänen tehdä niin eikä itkeä laadukkaamman ja paremman kotimaisen kirjallisuuden perään. Lukuinnon pitäisi ensin päästä syntymään ja sitten oma makukin siitä saattaa kehittyä. Häräntappoase on itselleni yksi huonoimmista lukukokemuksista ikinä ja en olisi varmasti lukemisesta innostunut, jos esimerkiksi tuo klassikko olisi tuotu nenän eteen ja vielä suositeltu, että tämä on tosi hyvä. Olisi mennyt luotto kirjallisuuteen noin ylipäätänsä:D Onneksi satuin tarttumaan kirjaan omasta tahdostani ja hieman vanhempana.
Itse olin muuten ainakin aikoinaan todella innoissani siitä, että miehet, jotka eivät olleet koskaan lukeneet mitään, tarttuivat Juoppohullun päiväkirjoihin. Varmasti osa heistä lukee tänä päivänä vähän muutakin. Ja ne jotka eivät, no, he saivat kuitenkin hetken maistaa lukutoukan hienoa arkea.
Monet nuoret ovat varmaan kiinnostuneet historiasta.
VastaaPoistaHyvä keskustelu!
VastaaPoistaOlen Sonjan kanssa siitä samaa mieltä, että olisi kiva, jos nuoret saisivat lukea sitä mikä heitä eniten kiinnostaa. Olen nimittäin huomannut sellaisen mukavan ilmiön, että Harry Pottereita ja Twilight-sarjaa lukeneet (joita on varmasti hyvin paljon!) ovat niiden jälkeen innostuneet kovasti muustakin kirjallisuudesta. Eivät toki kaikki, mutta onneksi ainakin osa! Ja siis lähinnä tytöt.
Omista (ilta)lukioaikaisista äidinkielen kursseista ei ole kauaa aikaa (vuosi?) ja meillä oli äidinkielen kurssivihkoissa hyvin kattavat kirjalistat, joista saimme valita luettavan kirjan. Hyvin toimiva systeemi, kun kaikille riitti lukemista! Ja minusta kirjat ovat tosi monipuolisesti valittuja. Äidinkieli 2:n vihkossa esimerkiksi on ehdotuksia vertailtaviksi teoksiksi ja listalta löytyy mm. Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, Fieldingin Bridget Jones, Paasilinnan Ulvova mylläri, Irvingin Kaikki isäni hotellit, Brontën Humiseva harju, Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi, Nabokovin Lolita... Eli hyvin eri tyyppisiä, suomalaisista ja ulkomaalaisista klassikoista aina 2000-luvun kirjallisuuteenkin saakka.
Voih! Oletteko viime aikoina tai koskaan käyneet siellä nuorten keskellä eli yläasteella? "Olisi kiva joa nuoret voisivat lukea sitä mitä haluavat"! Mitäköhän se sitten on? Olen silloin, kun rahaa on ollut tätä hetkeä runsaammin, hankkinut Potterit ja muut myös koulukirjastoon, ja kyllähän niitä on luettu ja luetaan edelleenkin. Muitakin kirjoja on niin, että meinaavat hyllyt revetä (liioittelua); mutta mitä tapahtuu, kun nuori saa itse valita mieleistään luettavaa? "Tääl on vaan huonoja kirjoja." (tuskin on vilkaistu kunnolla yhtäkään). Olen esitellyt omia suosikkejani (olen lukenut aika paljon myös nuorten kirjoja)-> ope suosituksia nyt ei ainakaan voi lukea. (Muistan, kun kerran oppilas kysyi Taru sormusten herrasta kädessään, onko se hyvä. Vastasin, että se on yksi aprhaista kokskaan lukemistani kirjoista. Oppilas laittoi kirjan kauhistuneena takaisin hyllyyn.) Olemme kokokeilleet esim. mielikirjapäivänä, että lukiolaiset esittelevät omia mielikirjoaan yläkoululaisille. Ei kiinnostanut. Pidämme kirjaesitelmiä ja kirjoitamme arvosteluja. Olen tehnyt yhteistyötä kirjaston kanssa ja kirjavinkkari on käynyt luokassa, kirjastoauto käy koulun pihalla ja olemme käyneet kirjastossakin. Laihat tulokset. Olen ja luen edelleenkin kirjoja ääneen niin paljon kuin vain aika antaa myöden. Kaikkea kokeillut olen ja vieläkin aion yrittää, mutta totuus on, että jos aikoo jotenkin pitää kiinni edes 2-3 kirjan luettamisesta, on käytettävä myös pakkoa. Vaikka kuinka tiedämme, kaikki opetkin, että se ei mikään hedelmällinen tie useinkaan ole.
VastaaPoistaAnteeksi purkaus, mutta reaalitodellisuus on aika ankeaa, ainakin joskus.
Kirsi: Olet varmasti ihan oikeassa, että jos lukeminen ei kiinnosta niin silloin se ei kiinnosta eikä siihen auta pakot eikä mitkään. Onhan se ihan totta, että jos on 3-vuotiaasta katsonut pelkästään tv:tä (tai käyttänyt aikana muuten harrastamalla muita juttuja kuin kirjan kanssa hengailua) eikä lähipiirissä ole lukijoita antamassa esimerkkiä niin ei sitä helposti kirjojen maailmaan päädy. Ja uskoisin, että jos ei kirjoista mitään tiedä niin tuskin sitä silloin osaa edes kirjaa itselleen valita vaikka saisikin vapaat kädet.
VastaaPoistaItse ajattelin kuitenkin enemmän lukemisasiaa niiden kannalta, jotka suostuvat kyllä lukemaan kirjoja silloin tällöin (mutta useimmiten vasta pakon edessä), mutta joiden vähäinen lukuinto tukahdutetaan valmiilla kirjalistoilla, joista ei mitenkään pystytä joustamaan. Eli jos on vaikka tyttölapsi, joka on innostunut lukemaan Houkutus-sarjan jälkimainingeissa muitakin vampyyriaiheisia kirjoja, niin opettaja kieltää kyseisen genren, koska se kirjallisuus ei ole tarpeeksi laadukasta vaan pitäisi mielummin lukea vaikka jotain palkittua nuortenkirjaa. Toki opettajia on moneen eri lähtöön ja osa on valmiita kompromisseihin (mikä on hyvä homma, että jotta lukuinnostus ei katoaisi), mutta muistelisin että omina yläastevuosina mentiin tarkasti listojen mukaan ja niitä sai muuttaa korkeintaan sillä perusteella, että "Ope, mä oon lukenut jo Austenilta Järki & tunteet ja Ylpeys & ennakkoluulon, voinko lukea Emman vaikka sitä ei olekaan listalla?"
Mietiskelin tässä, miksi minua kiinnostaa niin paljon tämä annetaan-nuorten-lukea-mitä-haluavat-juttu, mutta tajusin, että vaikka itse tykkäsin kirjoista todella paljon yläasteella ja lukiossa, en silti ehtinyt lukea vuodessa kuin jonkun parikymmentä kirjaa. Lukemiselle ei ollut yksinkertaisesti niin paljon aikaa, kun oli sosiaalinen elämä huipussaan, kirjekavereita, läksyjä ja perhe-elämää. Joten jos nykynuoret lukevat vielä vähemmän ja ne muutamat kirjat vuodessa ovat huonoja lukukokemuksia kirjoista, jotka joku muu on luettavaksi valinnut niin onhan se kökköä:D
Kirsille ja muille opettajille tsemppiä tärkeään työhön! Kyllä sieltä aina muutama nuori innostuu, eihän kaikkien ole edes tarkoituskaan elämäänsä viettää kirjoja lukien. Joidenkin tapauksissa on vain hyväksyttävä se, että heistä ei ole lukijoiksi.
Saran ehdotus ääneenlukemisesta on hyvä, mutta valitettavasti aika ei riitä kunnolla kuin muutamaan lukutuntiin.
VastaaPoistaKokemukseni ovat hyvin samanlaisia kuin Kirsillä: jos antaa itse valita minkä tahansa kirjan, ei viitsitä nähdä vaivaa kirjan etsimiseen, vaan haahuillaan ja valitetaan "kun mitään ei löydy". Toisaalta nuoret ottavat hyvin innokkaina vastaan kirjavinkkejä: tänään sain markkinoitua kahdelle tytölle Marika Uskalin Hopeanorsun. Ongelma on vain siinä, että koulun kirjatilanne on surkea eikä kirjastoon viitsi kävellä sitä 200 metriä...
Kiitos kaikille kommenteista ja ihan hyvä, että tuleekin erilaisia mielipiteitä ja purnauksia esiin! Tämä ei ole mikään helppo kysymys eikä siihen mitään lopullista ratkaisua löydykään, mutta minusta on tärkeää että "kissa nostetaan pöydälle"!
VastaaPoistaKirsi, tulipa tuossa mieleeni käänteinen psykologia. Kun opettajan suositukset ovat ne kamalimmat, mitä missään nimessä ei pidä lukea, niin seuraavan kerran kun sinun mielipidettäsi kysytään tai sitten heität muuten vaan, että kyllä on huonoin kirja, minkä ikinä olen lukenut. Liian paljon väkivaltaa, seksiä tms.! Tai hups, tämä kirja ei pitäisi olla ollenkaan tällä listalla, tämähän ei kuuluu OPS:iin. Minäpä laitan sen pois! Itse asiassa ns. kielletyt kirjat kiinnostavat aina...kokemusta on.
Vakavasti puhuen esimerkillistä työtähän opettajat tekevät nuorten lukuharrastusten edistämiseksi. Onpahan ainakin joku malli elämässä, jos sitä kotona ei ole! Toiset sitten lukevat niitä kirjoja ja toiset eivät, toiset myöhemmin. Vaikea ikä!
Käänteistä psykaa harrastetaan ahekrasti ;=) Esimerkiksi Seitsemää veljestä kiellän lukemasta ennen kuin vasta 25-vuotiaana, kama kun on liian rankkaa... ja olen tuota seksikoukkuakin käyttänyt, vaihtelevalla menestyksellä. Paras lukuvinkki tulee muuten kavereilta, mutta harmillisesti siinäkin koodisto jarruttaa. Murrosikäinen ei aina uskalla kehua kirjaa, koska pelkää leimautuvansa.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä :)
VastaaPoistaOlen itse lukenut kovasti nuortenkirjoja viime aikoina, mutta kenttä on kovin haastava ja nuoret varmasti vaikea ryhmä kohdentaa kirjoja. Meillä luettiin yläasteella Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen, eli varsinaisia nuortenkirjoja ei ollenkaan. Ala-asteella ei ollut pakkolukemista lainkaan, mutta muistaakseni luetuista kirjoista sai kerättyä jotain pisteitä, jotka vaikuttivat äidinkielen numeroon tms. Eli lukemista kyllä kannustettiin.
Täällä ruoditaan Huotarisen kirjaa tarkasti.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2011/11/vilja-tuulia-huotarinen-valoa-valoa.html
Minä olen yläasteella ja luen edelleen hyvin paljon. Eniten tykkään lukea vanhasta ajasta kertovia kirjoja, tyttökirjoja sekä joitain fantasiasarjoja. En halua lukea E-kirjoja vaan paperisia <3 Myös monta ystävääni lukevat paljon! Olen kuitenkin huomannut että ei moni ainakaan koulussa ole kirja kädessä vaan aina kännykällä... Joten en tiedä lukevatko he sitten joskus kotona.
VastaaPoista