keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan



Vuosi sitten luin Hellevi Arjavan Swanin tytöt (2007), joka kertoo Swanin perheen yhdeksän tyttären (mustat joutsenet) elämästä ja kulttuurikodista autonomian ajalta. Vaikuttavaa oli Anni Swanin ja hänen sisarustensa kouluttautuminen, johon Swanin perhe panosti aikana, jolloin tyttöjen kouluttaminen oli vielä harvinaista. Klassikkokirjailija Anni Swanin (1875-1958) elämä kiinnostaa, koska hän on suomalaisen nuortenkirjallisuuden luoja ja suomalaisen tyttökirjallisuuden yksi uranuurtajista. Anni Swan loi myös suomenkielisen symbolistisen taidesadun ja hänen vaikutuksensa suomalaiseen satukirjallisuuteen on ollut merkittävä.

Sirpa Kivilaakso on tutkinut väitöskirjassaan Lumometsän syli (2008, Atena) Swanin satusymboliikkaa. Satukuningatar Anni Swan. Elämä ja teokset (2009, Atena) pohjautuu Kivilaakson tutkimukseen, mutta sen rinnalla kerrotaan Anni Swanin elämästä sekä Annin ja runoilija-kääntäjä Otto Mannisen pitkäikäisestä ystävyydestä, joka kehittyy rakkaudeksi ja johtaa onnelliseen avioliittoon. Heidän suhteensa sävyjä tuodaan esiin Otto Mannisen runojen kautta, joita Manninen kirjoitti Annille. Anni Swan harkitsi pitkään avioitumista, koska hän halusi pitää oman uransa. Hän pystyi kuitenkin yhdistämään kirjailijauransa ja perheen äidin työt sekä ansiotyönsä opettajana. Tämän mahdollisti myös perheessä toimineet kotiapulaiset ja lastenhoitajat. Annin käsitykset tasa-arvosta miesten ja naisten ansiotyössä sekä lasten lukumäärän rajoittaminen olivat varsin moderneja tuohon aikaan.

Luonto oli osa Annin elämää lapsesta asti ja hän vietti tuntikausia lähimetsässä samoillen. Rakkaus luontoon ja metsään ilmenee koko hänen tuotannossaan saduissa ja nuortenkirjoissa. Kirjailijaa kuvaa suomalaista honkametsää yksityiskohtaisen tarkasti. Korkealta mäeltä siintävä metsä ja järvimaisema suomalaisen kansallismaiseman symbolina ja Annin mielenmaisemana välittyvät hänen teoksistaan. Yhteys luontoon näkyy jo kirjailijan varhaisissa saduissa. Swanin satumetsä on salaperäinen ja myyttinen, honkia ja yliluonnollisia olentoja vilisevä paikka. Myös luonnonsuojelu ja luonnon kunnioittaminen olivat tärkeitä arvoja kirjailijalle.

Kivilaakso avaa teoksessa satusymbolismia Swanin satujen kautta. Symbolistinen taidesatu on Anni Swanin kehittämä ihmesadun ja romanttisen taidesadun yhdistelmä, joka sisältää moderneja naissankareita, muodonmuutoksia sekä omaperäisen kuvakielen. Kivilaakson mukaan Anni Swan mursi saduissaan aiempien kansansatujen perinteisiä roolimalleja. Hän loi uudenlaisia tyttöyden, ätiyden, ja perheen malleja sekä tarkasteli naistaiteilija-problematiikkaa. Satuhenkilöiden päähenkilöt osoittautuivat aikanaan moderneiksi ja rohkeiksi naissankareiksi, jotka ovat toimineet esikuvina.

Anni Swanin ensimmäinen satukokoelma julkaistiin 1901 Satuja lapsille luettavaksi I, jonka kuvitti Venny Soldan-Brofeldt. Kaiken kaikkiaan Swanin satukokoelmia on kuusi ja satujen kuvittajina ovat toimineet Vennyn lisäksi Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Anni Swan toimitti myös lastenlehtiä sekä käänsi lastenkirjallisuuden ohella ulkomaista nuortenkirjallisuutta, sillä suomenkielistä ei juurikaan ollut saatavilla. Anni luki myös tyttö- ja poikakirjoja, jotka innostivat häntä kokeilemaan uudentyyppistä, pidempää kertomusta. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa Tottisalmen perillinen ilmestyi 1914. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Iris Rukka (1916), jonka suosio on säilynyt meidän päiviimme saakka. Nuortenkirjoissaan kirjailija tuo esiin yhteiskunnallisia jyrkkiä säätyeroja sekä kyseenalaistaa aikansa perinteistä tyttömallia. Swanin sadut ja nuortenkirjat ovat puhutelleet eri aikoina eri ikäisiä lukijoita ja ne ovat siirtyneet sukupolvesta toiseen.

Satukuningatar Anni Swan oli kiinnostavaa ja antoisaa luettavaa. Kivilaakson kirjassa painottuu satujen tulkinta ja symboliikka ja ne avautuvat lukijalle paremmin, jos lukee Anni Swanin satuja elämäkerran rinnalla. Lähdeaineistona Kivilaakso on käyttänyt kirjailijan teoksia, nuoruuden päiväkirjoja, kirjeitä sekä Arjavan teosta. Kirja sisältää hienoja kuvituksia Swanin saduista ja teosten kansikuvista sekä vanhoja valokuvia ja kattavan bibliografian. Anni Swanin elämästä ja teoksista on kirjoittanut aikaisemmin myös Maija Lehtonen (Anni Swan, 1958).

Innostuin lukemaan Swanin satukokoelmasta Anni Swanin sadut; Aaltojen salaisuus, Vuorenkuninkaan poika ja Vuorenpeikko ja paimentyttö. En voi muuta kuin ihailla Swanin kaunista, lyyristä kieltä. Nämä sadut sopivat hyvin aikuislukijoillekin. Luen nyt joka ilta yhden sadun kokoelmasta ja perheessäni sadut ovat saaneet hyvän vastaanoton. Onko teille tuttuja Anni Swanin sadut? Onko joku erityinen satu, mikä on jäänyt teille mieleen?




15 kommenttia:

  1. Olen jo kauan ajatellut, että haluan lukea Anni Swanin elämästä. Mitä luulet, kannattaisiko lukea mieluummin ensin tämä vaiko sitten tuo Arjavan Swanin tytöt? Kirjoissa on hyvin erilaisia painotuksia, mutta molemmissa riittää varmasti paljon ammennettavaa Anni Swanin kirjojen ystävälle?

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana kirja! Minulla oli tuo lainassa kirjastosta viime syksynä ja tarkoitus olisi ostaa se omaksi.

    VastaaPoista
  3. Hei Katja, kävin samaan aikaan sinun blogissasi kommentoimassa kirjoitustasi, kun sinä olit täällä! Luulen, että sinun tutkijan taustaasi ajatellen voisit aloittaa Swanin tytöistä, koska siinä on kuitenkin vahva kulttuurihistoriallinen näkökulma. Kivilaakson teoksessa painottuu satujen symboliikka, vaikka kiinnostavasti kerrotaan Anni Swanin henkilökohtaisesta elämästä. Mutta kannatta lukea kummatkin ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. Hei Maria, minäkin haluaisin tämän kirjan omakseni, nyt minulla kirjastosta lainattuna! Suosittelen sinullekin Maria Arjavan Swanin tyttöjä luettavaksi ellet ole jo lukenut sen?

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut Swanin tytöt (tosin pitäisi varmaan lukea uudelleen). Minua he kiinnostivat sekä kulttuurihistoriallisessa mielessä että lahjakkaana sisarussarjana.

    Tämä Kivilaaksonkin kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta elämäkerralliselta kannalta, tuosta satusymboliikasta en ole niinkään kiinnostunut.

    En ole lukenut Swanin satuja, mutta Iiris-rukkaa rakastan.

    VastaaPoista
  6. Tuo Maija Lehtosenkin kirjoittama elämäkerta on hyvä. En ole vielä lukenutkaan Kivilaakson teosta, joten en osaa sanoa, miten paljon se eroaa Lehtosesta. Lehtosessa on jo viehättävää ajan patinaa ja elävä yhteys Swaniin: Lehtonen ehti haastatella kirjailijaa teostaan varten, ja kirja on ilmestynyt samana vuonna kuin Swan kuoli.

    Ja Annin ja Oton tarinaahan avaa kauniisti myös Silkkihienot siteet, kihlausajan kirjeiden kokoelma, julkaistu joskus 90-luvulla.

    VastaaPoista
  7. Ja lemmikkini Swanin saduissa on se tarina, jossa tyttö ja siansorkkainen poika asuvat yhdessä, kunnes jokin paha akka saa tytön näkemään pojan sorkat ja onni särkyy. Lopussa poika on muuttunut puunrungoksi ja katuva tyttö herättää hänet eloon kyynelillään ja kaikki kirous on lopulta tiessään. Mikähän tarinan nimi lienee, se on tuossa Sadut-teoksessa...

    VastaaPoista
  8. Hei Jaana, innostuin tästä Anni Swanin elämäkerrasta, kun blogissasi käsiteltiin elämäkerrallista tutkimusta ja sitten menin lainaamaan tämän kirjastosta saman tien!

    Hei Erika, lainasin samalla tuon Maija Lehtosen kirjoittaman elämäkerran ja senkin tulen lukemaan. Kiitos myös kirjavinkistä Anni Swanin ja Otto Mannisen kirjeenvaihdosta!

    Selasin satukirjaa ja sadun nimi on Ihmekukka. Jospa tänä iltana lukisin sen...

    VastaaPoista
  9. En ole lukenut Anni Swanin satuja (en ainakaan muista), mutta Swanista olisi kiva lukea. Tämä meneekin mun alati kasvavalle TBR-listalle (vai pitäisikö sanoa vuorelle?)

    VastaaPoista
  10. Hei Susa kiva, kun kiinnostuit tästä Anni Swanin elämäkerrasta! Olen nyt tosi innostunut noista Anni Swanin saduista ja luen iltaisin aina yhden sadun. En minäkään muista, onko minulle luettu niitä tai olisinko jonkun lukenut.

    VastaaPoista
  11. Tuo Anni Swanin sadut kuului lapsuuteni kirjahyllyyn, mutta jouduin sittemmin siitä eroon omaa tyhmyyttäni. Riemuni olikin suuri, kun löysin pari viikkoa sitten kirjan kirjaston poistomyynnistä vaivaisella 50 sentillä! Toki kyseessä oli vanhempi painos, ja jo aika kulunut ja likainen, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että kirjaa on ahkerasti luettu.

    Heti ensimmäinen satu, Satukontti, herätti valtavasti muistoja. Tämä olikin jo lapsena yksi suosikeistani Anni Swanin satujen joukossa. Koska itse rakastin sitä, että joku luki/kertoi minulle satuja ääneen, osasin arvostaa tarinan loppua.

    VastaaPoista
  12. Hei Lukutoukka olipas hienoa, että sait satukirjan takaisin! Minun versioni on ostettu kirpparilta edullisesti, mutta juuri tuosta Satukontista on repeytynyt ensimmäinen sivu. Muuten kirja on ehjä ja siisti. Luin tänä iltana Tyttö ja kuolema-sadun, joka oli aika värisyttävä!

    VastaaPoista
  13. Oi että, olipas mukavaa lukea tämä päivityksesi! :) Satuin juuri alkuviikosta ostamaan lähikirjakauppani alelaarista tuon toisen mainitsemasi teoksen, Swanin tytöt, ja odotan kovasti että ehdin alkaa lukea sitä. Tästä kirjasta en tiennytkään, mutta tämä alkoi kiinnostaa ihan yhtä lailla!

    Ja tuo Anni Swanin Sadut on ehdottomasti yksi lapsuuteni rakkaimpia kirjoja. Sain oman kappaleeni isosiskoltani lahjaksi, ja se oli minulle niin kallisarvoinen kirja että pyysin siskoani päällystämään sen ettei kirja menisi selaillessa ja lukiessa huonoon kuntoon. :) Sisko on päällystänyt sen sellaisella kirkkaalla muovilla (liimattomalla, ei siis kontaktimuovilla), jota 80-luvun alussa vielä myytiin. :) Rakastin Swanin satuja, ja varsinkin se oli juhlaa jos sain siskon lukemaan niitä minulle ääneen. :)

    Kiitos sinun, nyt minä keksin minkä kirjan luen Susan nostalgiahaasteeseen!

    Kiitos kaima mielenkiintoisesta ja hyvin kirjoitetusta arviostasi! <3

    VastaaPoista
  14. Hei kaimani ja kiitos! Olipas ihanaa lukea, että Anni Swanin sadut ovat sinulle rakkaita ja odotan jo kovasti nostalgiapostaustasi. :)

    VastaaPoista
  15. Minäkin olen alkanut lukea Swanin satuja uudelleen. Kirjoitin satupäivänhaasteeseen sadusta tyttö ja kuolema, sillä sen kuvitus on jäänyt vahvasti mieleeni. Myös monista muista saduista on jäänyt mielikuvia, joita täytyy tässä verestää, kunhan ehdin. Pidän paljon Swanin klassikkokirjoista, joista Iiris-rukan ohella erityisiä suosikkejani on Sara ja Sarri jatkoineen sekä Pikku-Pappilassa ja Ulla ja Mark ja tietysti Me kolme/Ritvan suojatit puhumattakaan "kodittomasta Paulista".

    VastaaPoista