Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan

Vuosi sitten luin Hellevi Arjavan Swanin tytöt (2007), joka kertoo Swanin perheen yhdeksän tyttären (mustat joutsenet) elämästä ja kulttuurikodista autonomian ajalta. Vaikuttavaa oli Anni Swanin ja hänen sisarustensa kouluttautuminen, johon Swanin perhe panosti aikana, jolloin tyttöjen kouluttaminen oli vielä harvinaista. Klassikkokirjailija Anni Swanin (1875-1958) elämä kiinnostaa, koska hän on suomalaisen nuortenkirjallisuuden luoja ja suomalaisen tyttökirjallisuuden yksi uranuurtajista. Anni Swan loi myös suomenkielisen symbolistisen taidesadun ja hänen vaikutuksensa suomalaiseen satukirjallisuuteen on ollut merkittävä.

Sirpa Kivilaakso on tutkinut väitöskirjassaan Lumometsän syli (2008, Atena) Swanin satusymboliikkaa. Satukuningatar Anni Swan. Elämä ja teokset (2009, Atena) pohjautuu Kivilaakson tutkimukseen, mutta sen rinnalla kerrotaan Anni Swanin elämästä sekä Annin ja runoilija-kääntäjä Otto Mannisen pitkäikäisestä ystävyydestä, joka kehittyy rakkaudeksi ja johtaa onnelliseen avioliittoon. Heidän suhteensa sävyjä tuodaan esiin Otto Mannisen runojen kautta, joita Manninen kirjoitti Annille. Anni Swan harkitsi pitkään avioitumista, koska hän halusi pitää oman uransa. Hän pystyi kuitenkin yhdistämään kirjailijauransa ja perheen äidin työt sekä ansiotyönsä opettajana. Tämän mahdollisti myös perheessä toimineet kotiapulaiset ja lastenhoitajat. Annin käsitykset tasa-arvosta miesten ja naisten ansiotyössä sekä lasten lukumäärän rajoittaminen olivat varsin moderneja tuohon aikaan.

Luonto oli osa Annin elämää lapsesta asti ja hän vietti tuntikausia lähimetsässä samoillen. Rakkaus luontoon ja metsään ilmenee koko hänen tuotannossaan saduissa ja nuortenkirjoissa. Kirjailijaa kuvaa suomalaista honkametsää yksityiskohtaisen tarkasti. Korkealta mäeltä siintävä metsä ja järvimaisema suomalaisen kansallismaiseman symbolina ja Annin mielenmaisemana välittyvät hänen teoksistaan. Yhteys luontoon näkyy jo kirjailijan varhaisissa saduissa. Swanin satumetsä on salaperäinen ja myyttinen, honkia ja yliluonnollisia olentoja vilisevä paikka. Myös luonnonsuojelu ja luonnon kunnioittaminen olivat tärkeitä arvoja kirjailijalle.

Kivilaakso avaa teoksessa satusymbolismia Swanin satujen kautta. Symbolistinen taidesatu on Anni Swanin kehittämä ihmesadun ja romanttisen taidesadun yhdistelmä, joka sisältää moderneja naissankareita, muodonmuutoksia sekä omaperäisen kuvakielen. Kivilaakson mukaan Anni Swan mursi saduissaan aiempien kansansatujen perinteisiä roolimalleja. Hän loi uudenlaisia tyttöyden, ätiyden, ja perheen malleja sekä tarkasteli naistaiteilija-problematiikkaa. Satuhenkilöiden päähenkilöt osoittautuivat aikanaan moderneiksi ja rohkeiksi naissankareiksi, jotka ovat toimineet esikuvina.

Anni Swanin ensimmäinen satukokoelma julkaistiin 1901 Satuja lapsille luettavaksi I, jonka kuvitti Venny Soldan-Brofeldt. Kaiken kaikkiaan Swanin satukokoelmia on kuusi ja satujen kuvittajina ovat toimineet Vennyn lisäksi Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Anni Swan toimitti myös lastenlehtiä sekä käänsi lastenkirjallisuuden ohella ulkomaista nuortenkirjallisuutta, sillä suomenkielistä ei juurikaan ollut saatavilla. Anni luki myös tyttö- ja poikakirjoja, jotka innostivat häntä kokeilemaan uudentyyppistä, pidempää kertomusta. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa Tottisalmen perillinen ilmestyi 1914. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Iris Rukka (1916), jonka suosio on säilynyt meidän päiviimme saakka. Nuortenkirjoissaan kirjailija tuo esiin yhteiskunnallisia jyrkkiä säätyeroja sekä kyseenalaistaa aikansa perinteistä tyttömallia. Swanin sadut ja nuortenkirjat ovat puhutelleet eri aikoina eri ikäisiä lukijoita ja ne ovat siirtyneet sukupolvesta toiseen.

Satukuningatar Anni Swan oli kiinnostavaa ja antoisaa luettavaa. Kivilaakson kirjassa painottuu satujen tulkinta ja symboliikka ja ne avautuvat lukijalle paremmin, jos lukee Anni Swanin satuja elämäkerran rinnalla. Lähdeaineistona Kivilaakso on käyttänyt kirjailijan teoksia, nuoruuden päiväkirjoja, kirjeitä sekä Arjavan teosta. Kirja sisältää hienoja kuvituksia Swanin saduista ja teosten kansikuvista sekä vanhoja valokuvia ja kattavan bibliografian. Anni Swanin elämästä ja teoksista on kirjoittanut aikaisemmin myös Maija Lehtonen (Anni Swan, 1958).

Innostuin lukemaan Swanin satukokoelmasta Anni Swanin sadut; Aaltojen salaisuus, Vuorenkuninkaan poika ja Vuorenpeikko ja paimentyttö. En voi muuta kuin ihailla Swanin kaunista, lyyristä kieltä. Nämä sadut sopivat hyvin aikuislukijoillekin. Luen nyt joka ilta yhden sadun kokoelmasta ja perheessäni sadut ovat saaneet hyvän vastaanoton. Onko teille tuttuja Anni Swanin sadut? Onko joku erityinen satu, mikä on jäänyt teille mieleen?