Tukholmalainen Maja asuu isänsä kanssa, lukee salaa tämän sähköposteja ja facebook-päivityksiä ja tarvittaessa deletoi isänsä naisystävien viestejä. Joka toinen viikonloppu Maja käy äitinsä luona Norrköpingissä. Säännölliset tapaamiset ovat olleet Majan ja äidin yhteistä elämää jo lapsuudesta asti. Eräänä viikonloppuna äiti ei olekaan kotona, ei töissä eikä vastaa puhelimeen. Maja odottaa puhelua, tekstiviestiä tai sähköpostia, mutta turhaan. Äidistä ei näy eikä kuulu pihaustakaan. Tytär salaa äitinsä katoamisen ja alkaa selvittää mysteeriä. Samalla hän käy läpi ristiriitaista suhdettaan äitiinsä ja taistelee hylätyksi joutuneiden tunteidensa kanssa.
"Salasiko äiti minulta asioita?" Salasiko tosiaan? Äkkiä oivalsin, etten tiennyt äidistä juuri mitään. Hänen elämästään niinä päivinä, kun en ollut täällä." 122-123
Kirjan edetessä loppua kohden kadonneen äidin arvoituskin ratkeaa. Äiti, jolle rutiinit ovat olleet hyvin tärkeitä. Äiti, jolle tytär on opettanut halaamista. Äiti, joka ei jättänyt kirjan lukemista kesken, vaikka lapsi pissaisikin housuunsa. Äiti, joka on loukannut ajattelemattomilla sanoillaan tytärtään. Äiti, joka on kadonnut tyttäreltään. Tälle käytökselle löytyy hyvin inhimillinen selitys, joka auttaa myös Majaa ymmärtämään omaa äitiään. Kaikesta huolimatta hän on äiti, joka rakastaa tytärtään, aina.
Maja on nuori kapinallinen, joka kertoo herkällä, mutta samalla ironisella tavalla tapahtumista äidin katoamisen aikana. Ehtiipä Maja ihastuakin äitinsä naapuriin, nuoreen mieheen Justiniin. Minusta kirjan tarina on epätavallinen ja hyvin koskettava.
Oli kerran äiti joka katosi palkittiin viime vuonna Ruotsissa arvostetuimmalla lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnolla, Augustprisetilla. Suosittelen tätä nuortenromaania ennen kaikkea nuorille. Sen lisäksi niille, jotka ovat tapaturma-alttiita. Minulla on sellainen ystävä. Lisäksi suosittelen tätä kirjaa myös aikuisille, joita aihe kiinnostaa. Lopuksi suosittelen kirjaa niille, jotka työskentelevät psykologian tai erityiskasvatuksen alueella.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta enkä ole aiemmin tästä kuullutkaan. Kiitos siis vinkistä:)
VastaaPoistaOletko jo lähettänyt minulle sähköpostia arvontavoitosta? Ei ainakaan ole tullut perille, joten voitko lähettää uudestaan jotta saan kirjan matkaan sinulle päin? :)
Kiitos "vinkkauksesta", etsintä alkoi.
VastaaPoistaKuulostaa vaikuttavalta kirjalta, mutta koska pyörryn jo kuullessani/lukiessani sanan "veri", kirja jää minulta lukematta. Ymmärsin, että kirjan äidillä olisi joku autismin kirjon häiriö? Hyvä, että ilmestyy kirjoja myös tuosta näkökulmasta; siis että äiti on autistinen/ADHD eikä lapsi.
VastaaPoistaHei ja kiitos kommenteista!
VastaaPoistaSanna, sinun kannattaa tämä lukea, luulen että pitäisit tästä!
Onnea A-L etsintään! Kirja on juuri äskettäin ilmestynyt, joten pitäisi hyvin löytyä!
Maria veikkauksesi on sinne päin. Näkökulma on kyllä kiinnostava ja verikammostasi huolimatta suosittelen lukemaan kirjan!
Kääntäjän nimi kiinnostaisi. Varsinkin, kun mainitset, että jo kirjan otsikko on kiinnostavampi suomeksi kuin ruotsiksi.
VastaaPoistaHei Kirsi, hyvä huomio! Lisäsin nyt kääntäjän nimen heti tuohon alkuun. Eli Sirkka-Liisa Sjöblom.
VastaaPoistaKiitos lisäyksestä, Saara :)
VastaaPoistaHei, ostin tänään tämän ja valoa, valoa, valoa. Oli hienoa huomata, että olit ehtinyt jo lukemaan tämänkin! :-)
VastaaPoistaHei Paula kiva kuulla ja odotan, kun kirjoitat niistä blogiisi! :)
VastaaPoista