keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Aili Konttinen: Pelkkää juorua




Keväinen auringonpaiste ja lintujen liverrys sai minut tarttumaan tähän hurmaavaan kirjaan, joka on uusin löytöni vanhojen kirjojen maailmasta. Innoittajani toimi myös Jennin esittely blogissaan kevätkirjoista. Pelkkää juorua sisältää kokoelman lintupakinoita. Pakinat ovat tyyliltään humoristisia, toiset satiirisiakin kirjoituksia linnuista ja niiden elämästä, jotka muistuttavat hyvinkin paljon ihmisten elämää. Satiiri kohdistuu lintujen naurettaviin tapoihin, luonteenpiirteisiin tai vaikkapa kasvatukseen. Räystäspääskyillä on esimerkiksi oikeudenmukainen yhteiskunta, kun isät ja äidit hautovat kumpikin munia ja poikasten kuoriuduttua lintuvanhemmat hoitavat ja kasvattavat heitä yhdessä. Toisin on taas keräkurmitsarouvilla, jotka alkavat kapinoimaan, kun he joutuvat tekemään kaikki tärkeät työt, kun keräkurmitsaherrat vaan keikailevat ja laulavat. Mutta ei lastenkasvatuskaan mitään helppoa hommaa ole. Poikasia täytyy kieltää ja varoitella jatkuvasti kurkistelemasta pesästä. "Tulee kissa tai haukka ja ottaa - tai entäpä jos putoaa." Kuulostaapa tutulta.




Pakinoiden joukossa on myös kauniita ja surullisiakin tarinoita kuten Silkkiuikku, joka rakasti joutsenta. Silkkiuikku kohtasi järvellä upean joutsenen. Joutsen oli väsynyt ja kyllästynyt elämäänsä ja alkoi juttelemaan pienen ja tavallisen silkkiuikun kanssa. He uivat yhdessä koko illan ja yön, mutta oli kevät ja joutsen oli vain läpikulkumatkalla. Aamulla se lähti parvensa mukana ja silkkiuikku jäi ikävöimään sitä eikä milloinkaan unohtanut kaunista joutsenta. Entäpä sitten pikku Cilla? Cilla on herttainen pieni punatulkku, jonka vanhemmille käy huonosti. Cillan pelastaa ihmisperhe ja perheen sairaasta lapsesta Terttulista ja Cillasta tulee maailman parhaat ystävykset. Sitten Terttuli kuolee ja Cilla etsii häntä kaikkialta. Lopulta Cilla päästetään vapaaksi ja sitten se häviää. Eräänä päivänä punatulkkuparvi lähestyy taloa ja siitä erkanee yksi punatulkku, joka lentää ikkunasta sisään suoraan Terttulin huoneeseen. Siellä se laulelee hetken, kunnes lentää pois ja liittyy takaisin parveen.




Pelkkää juorua oli lasten- ja nuortenkirjailija Aili Konttisen esikoisteos ja se ilmestyi 1936. Minulla on kirjan toinen painos ja sen on kuvittanut Inga Donner. Kirja sisältää todella ihania ja taitavia piirroksia erilaisista linnuista. Kirjan mukana tuli taas uutta tietoakin ja nyt tiedän, minkälainen lintu on koskikara. Entäs ne juoruilevat linnut - nehän ovat tietenkin varpuset, jotka istuvat ja tirskuttavat keskenään ja työntävät nokkansa kaikkiin mahdollisiin asioihin.



4 kommenttia:

  1. Oi että, oletpa löytänyt ihastuttavan kirjan. Kuulostaa TÄYDELLISELTÄ kevätkirjalta! :)
    Pitää pitää silmät auki, jos vaikka tuo kirja tulisi joskus minuakin vastaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni sinulle! Toivotaan, että tämä kirja tulee vastaan :)

    VastaaPoista
  3. Aili Konttinen? Eihän tämä vain ole sama Aili, joka pitää blogia, jota luen. Hän, joka on kirjoittanut useita kirjoja...En tiedä Ailin sukunimeä.

    Sara, paas lukien uudestaan mun ke illtan postaus. Vastaa haasteeseen, relataan vähän;-)

    VastaaPoista