Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä

Tätä kirjaa lukiessani myös sormenpääni yrittivät useaan kertaan lukea takakantta, jossa kirjan nimi Väläys pimeässä lukee pistekirjoituksena. Yritin tunnistaa sormillani kohonneita pisteitä kirjaimina, mutta se oli todella vaikeaa, koska sormenpäiden tuntoaistini ei ole niin herkistynyt. Sokeian pistekirjoituksen eli braillen kehitti ranskalainen Louis Braille vuonna 1825 vain 13 vuotiaana. Väläys pimeässä: Louis Braille ja pistekirjoituksen tarina (2010) kertoo nimensä mukaisesti Louis Braillesta ja hänen elämästään sekä pistekirjoituksen syntyvaiheista. Samalla se kertoo fiktiivistä rinnakkaistarinaa nykyajassa elävästä sokeasta suomalaisesta Leo-pojasta, joka käy koulua integroituneena näkevien oppilaiden kanssa.

Louis Braillen toinen silmä sokeutuu 3-vuotiaana onnettomuudessa ja pari vuotta sen jälkeen hän menettää kokonaan näkönsä. Hän on lahjakas ja tiedonjanoinen poika, joka käy koulua yhdessä näkevien lasten kanssa. Louis oppii kirjoittamaan ja hän painaa mieleensä kaiken kuulemansa tiedon. Vanhemmat lähettävät Louis´n 10 vuotiaana sokeainkouluun Pariisiin, joka on ainoa laatuaan. Koulun olosuhteet ovat kuitenkin karut ja ankarat ja Louis sairastuu parantumattomaan keuhkotautiin. Koulussa on vain kolme sokeille sopivaa kirjaa. Niiden kirjaimet ovat koholle nousevia, mutta ne vievät paljon tilaa ja lukeminen on hidasta ja vaivalloista. Louis haluaa kehittää helpomman ja nopeamman lukemisen ja kirjoittamisen tavan sokeille, joka olisi kaikille maailman sokeille yhteinen kieli. Hän keksii pistekirjoitusjärjestelmän, jossa on kuusi pistettä. Yhdessä merkissä voi olla kaksi pistettä rinnakkain ja kolme pistettä allekkain. Pisteitten sijaintivaihtoehtoja on 64. Pistekirjoituksen keksimisen jälkeen menee monia vuosia ennen kuin se lopulta hyväksytään vastustusten jälkeen virallisesti Ranskassa vuonna 1844 ja, josta se leviää muualle maailmaan. Louis´sta on silloin tullut jo aikuinen ja opettaja omassa koulussaan. Myös musiikki on ollut Louis´lle tärkeää koko hänen elämänsä ajan ja hän soittaa kirkossa urkuja sekä säveltää musiikkia pistekirjoituksen avulla. Louis kuolee tuberkuloosiin 43 vuotiaana.

Aikuisen näkökulmasta minua kiehtoi kirjassa juuri Louis Braillen elämäntarina. Rinnakkaistarina jäi vähän vähemmälle huomiolle, koska keskityin enemmän kirjan historialliseen puoleen. Näkövammaisen Leon nykyajan kokemukset koulunkäynnistä ja erilaisuuden hyväksymisestä tuotiin hienosti esille kirjassa ja tämä on kuitenkin lapsille suunnattu teos, joka yhdistää faktaa ja fiktiota. Ehkä jäin odottamaan, että Leon luokka olisi lopussa tehnyt sen luokkaretken Pariisiin Braillen asuinkaupunkiin. Maijaliisa Dieckmann sai Väläys pimeästä teoksestaan Arvid Lydecken -lastenkirjapalkinnon tänä vuonna. Porvoolainen Dieckmann on kirjoittanut yli kolmen vuosikymmenen ajan lasten- ja nuortenkirjoja ja hänen historiallisiin nuortenkirjoihin tulen vielä jossain vaiheessa palaamaan. Minulle sattui ihmeellinen "lukihäiriö" tämän kirjan nimessä. Luulin koko ajan kirjan nimeksi Välähdys pimeässä ja, kun sitten yritin opetella kirjan nimeä pistekirjoituksena, niin ihmettelin, miksi merkit ei täsmää - ennen kuin minulla sitten välähti. Jatkan vielä omaa harjoitteluani merkistön parissa. Kirjaa on myös saatavilla ääni- ja pistekirjana.