keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Danielle Trussoni: Enkelioppi



Jos mielikuva enkeleistä on kaunis ja lempeä kirkkaana loistava hahmo, joka johdattaa eksyneen lapsen synkästä korpimetsästä turvallisesti kotiin, niin tämä kirja kyllä ravistelee sellaisia kuvitelmia. Enkelioppi (Angelology) kertoo nimensä mukaisesti enkeleistä, mutta langenneista enkeleistä sekä heidän ja ihmisten yhteisistä jälkeläisistä - nefileistä. Nämä enkelit ovat kyllä kauniita, lumoavia ja hohtavia, mutta erittäin vaarallisia ja tunteettomia hirviöitä, jotka hamuavat vain valtaa.



Romaanin yksi päähenkilöistä on Evangeline, nunna, joka on asunut pienestä tytöstä lähtien Pyhän Rosan luostarissa. Evangeline alkaa tutkimaan yhdessä nuoren taidehistorioitsija Verlainen kanssa vanhoja luostarin kirjeitä ja samalla Evangelinelle alkaa paljastua luostarin salaisuuksia ja totuus omasta perheestään. Kirjan tarina kulkee kahdella eri aikatasolla, jossa toisessa kerrotaan luostarin vanhemmasta asukkaasta sisar Celestinestä ja hänen nuoruudenvaiheistaan enkelitieteen opiskelijana enkelitutkijoiden parissa. Celestinen ja Evangelinen tarinat kietoutuvat yhteen ja enkelitutkijoiden ja nefilien välinen kiihkeä taistelu jatkuu nykyajassa ja tärkeintä pääosaa näyttelee kadonnut ja jumalainen soitin, lyyra.



Luin Enkelioppia yllättävän kauan. Toisaalta siihen vaikutti jo kirjan paksuus, toisaalta olin melko vastahankainen lukija. Onkohan mielikuvitukseni rajoittunutta vai olenkohan lukenut liikaa realistisia romaaneja? En voinut olla pohtimatta niitä upeita, valtavia siipiä, jotka nefilit ovat aikojen alusta onnistuneet salaamaan ja piilottamaan ihmisiltä maan päällä. Miten niin niitä ei näe? Enkeliopissa on kaikki oikeat elementit - jännittävää viihdettä, yliluonnollista kauhua, kiinnostavia henkilöhahmoja, kiehtova luostarimiljöö, myyttistä kreikkalaistarustoa, raamatunkohtia, mutta jotenkin se ei vain vakuuta. Se on epäuskottava ja silti nuo enkelien kylmät siniset silmät tuovat väristyksiä selkää pitkin. Enkelioppi on mielestäni samanhenkinen kuin Dan Brownin Da Vinci-koodi, jonka luin kuitenkin paljon nopeammin. Uskoisin, että kirjasta voi tulla hyvä elokuva ja siitä onkin tehty elokuvasopimus. Trussonin Enkelioppi ( suom. 2011) ilmestyi viime vuonna ja siitä tuli heti bestseller-menestys maailmalla. Kirjan lopussa on yllätyksellinen käänne, vaikka minä sen etukäteen aavistin ja loppu jää avoimeksi. Enkelioppiin on tulossa myös jatko-osa, joka on pakko kuitenkin lukea.



"Niiden iho oli kuin valettu sulasta kullasta, niiden siivet oli veistetty kuin norsunluusta ja niiden silmät olivat kuin kirkkaansiniset lasinpalaset. Niiden ympärillä leijui maitomainen valoauer, joka kehysti niiden hohtavanvaaleita kiharoita. " (s. 257)

4 kommenttia:

  1. Tuntuu siltä, että tämä kirja kuvastaisi minun ajatuksiani enekeleistä. En nimittäin ole yhtään ns. enkeli tyyppi, en osta kenellekään mitään enkelipatsaita, kuvia tms. En itse niitä kestä. Piilotan pois.

    Kun olin pieni, enkä syönyt vaikka ruokaani. äitini sanoi, että 'nyt musta enkeli seisoo takanasi'. Jos söin kauhusta pelästyneenä, enkeli muuttui valkoiseksi.

    Näen enneunia, saan etiäisiä, tiedän, mitä tapahtuu viilkon päästä jolekin tietyllä hetkellä, mutta ikinä ei ole enkeleitä missään. Ei minun elämässäni. Voin hyvin kuvitella nuo silmät.

    Da Vinci-koodi tuotiin minulle väkisin. Olin päätätnyt olla sen lukematta, koska minulla aina herää vastahankaisuus, jos jotian ylistetään liikaa. No, minä luin sen ja kyllä se vei ihan lujaa eli oli hyvin kiinnostava viihdyttävällä tavalla ja kirjan yksi tarkoitus on mielestäni viihdyttää. Se, mikä kirja kenellekin on se viihdyttäjä tietysti riippuu lukijan persoonasa. Jos joku haluaa snobbailla ja lukea vain ei-viihdyttäviä, suosittelen lukion fysiikan kirjaa tms.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mä en pitänyt tästä kirjasta, vaikka olisin halunnutkin pitää. Se ei mielestäni ollut yhtään "vauhdikas" kuten takakannessa lupailtiin, vaan pikemminkin laahaava ja epäuskottava. Periaatteessa ihan kiinnostavat puitteet tarinalle, mutta joku mätti! Ajattelin kyllä itsekin, että tarina vois toimia hyvin (paremmin) leffana. :)

    VastaaPoista
  3. Hei Leena ja olipas väristyksiä aiheuttava kommentti, mutta kiitos kun toit tämän esille! Da Vinci-koodi on kyllä viihdyttävä, mutta mielestäni se avaa rohkeasti ihan uusia näkökulmia asioihin ja niihin voi sitten perehtyä enemmänkin lisäkirjallisuuden parissa.

    VastaaPoista
  4. Hei Jenna ja kiitos kommentistasi! Totta, kirja ei ollut niin vauhdikas kuin oletti ja ehkäpä sen takia lukeminenkin kestikin sitten kauemmin. Elokuvana tämä kyllä kiinnostaa nähdä! :)

    VastaaPoista