Vietin juhannusta Tukholmassa ja suuntasin lautalla Djurgårdenin saarelle ja satumaiseen Junibackeniin. Junibacken on perustettu 1996 yhteistyössä Astrid Lindgrenin kanssa. Vaikka satutalo pohjautuu pääosin Astrid Lindgrenin satuhahmoihin, niin Lindgren ei halunnut siitä pelkästään "Astrid Lindgren-museota" vaan, että siellä on edustettuina myös muita satukirjailijoita ja kuvittajia. Junibackenin kohokohta on tietenkin satujuna, jossa tapaa Lindgrenin tuttuja, kirjallisia satuhahmoja. Junamatkan satumaisemat on kuvittanut Marit Törnqvist. 
Kun ensimmäisen kerran matkasin satujunassa, niin kokemus oli vaikuttava elämys ja sitä se on edelleenkin. Marikki vilkuttaa katolta, Iida roikkuu lipputangossa, Eemeli nukkuu ruokakomerossa, hirveänkokoinen rotta katselee kiiluvilla silmillään, Katto Kassinen lentää kaupungin kattojen yllä, Ronja Ryövärintytär istuskelee nuotion ääressä Birkin kanssa, pelottava Katla iskee tulta ja Korppu ja Joonatan ovat niin surullisia. Koko matkan tarina kerrotaan monella kielellä ja olen kuunnellut sen aina suomeksi. Astrid Lindgren lukee tarinan ruotsiksi ja se jäi hänen viimeiseksi suureksi työkseen. Seuraavalla kerralla aion matkata satutädin kyydissä.
Satujunan lisäksi Junibackenissa on Satutori, Huvikumpu ja minun toinen kohokohtani satumainen kirjakauppa. Junibackenin visiona on huolehtia, että kirjat ovat aina tärkeä osa lasten kulttuuria. Astrid Lindgrenin kirjoja löytyy sieltä monella kielellä ja myös suomeksi. Lisäksi kaupassa on tarjolla muitakin tunnettuja lastenkirjoja ja tällä kertaa mukaani tarttui Elsa Beskowin ihana satukirja. Kaupassa on myös leluja, julisteita, kortteja, elokuvia yms. lastenkirjojen maailmasta tietenkin. Tällä matkalla maistoin ensimmäistä kertaa Junibackenin pannukakkuja kermavaahdolla ja hillolla ja satumaisilta nekin maistuivat. Suosittelen Junibackenia sydämestäni, sillä se sopii ehdottomasti kaiken ikäisille ja kokoisille!
Miten hauskan ja kiehtovan kuuloinen paikka! Kiitos hyvin kiinnostavista kuvista ja matkakertomuksesta. En edes tiennyt tuollaisesta paikasta! Voin kuvitella, että siellä tosiaan viihtyvät niin pienet kuin isommatkin matkaajat. :)
VastaaPoistaKiitos tästä, Sara. Kävin perheeni kanssa Junibackenissa viime heinäkuussa ja suurena Lindgrenin ihailijana olin kenties enemmän haltioissani kuin lapseni, jotka hekin nauttivat. Satujuna oli pienistä samaan aikaan huikea ja hivenen pelottava. Niin paljon ihastuimme koko Junibackeniin niin, että aiomme sinne uudestaan ihan pian. Olemme nimittäin jo tällä viikolla menossa Ruotsiin. :)
VastaaPoistaKävimme viime kesänä Junibackenissa ja se oli kyllä aivan mahtava paikka, varsinkin tuo satumainen juna... Tuskin maltan odottaa, että lapset ovat sen verran vanhempia, että jotakin ymmärtävät, sitten mennään uudestaan!
VastaaPoistaMiekään en ole koskaan kuullut tästä aiemmin. Mie haluan päästä satujunan kyytiin myös. :)
VastaaPoistaKiitos tästä. Onpa mukava lukea näitä kesälomapostauksia, kun pääsee itsekin vähän matkalle uusiin maisemiin. hih.
Kiitos ihanasta postauksesta, Sara! Minäkin haluan tuonne joskus lasten kanssa :).
VastaaPoistaHei ja kiitoksia teille kaikille kommenteista! Satujuna voi ollakin pikkasen pelottava, mutta samalla satumaisen lumoava. Valitettavasti valokuvia ei voi niistä ihanista satumaisemista ottaa, koska kuvaaminen on junamatkalla kielletty. Muualla Junibackenissa saa ottaa kuvia. Joten kannattaa mennä paikan päälle itse näkemään ja kokemaan, kun suunnistatte Tukholmaan päin!
VastaaPoistaOlimme murrosikäisen tyttömme kanssa kauan sitten Junibackenissa ja hänestä se oli Tukholman parasta antia! Kaikki tutut hahmot junareitin varrella saivat meidät hihkumaan ilosta.
VastaaPoistaHienoa, meikin olimme Junibackenissa juuri ennen juhannusta :-). Siellä on vieraillut hiljattain myös lasten kirjakerhon seurue, olitteko te kenties siinä mukana? :-)
VastaaPoistaOlen ajatellut laittaa oman Junibacken-postauksen lähiaikoina, mutta vielä en ole siihen inspiroitunut, vaikka paikka oli kyllä inspiroiva! Linkitän tämän myöhemmin omaani!
Hei hienoa, kun satujuna on tullut tutuksi ja elämys se on sekä lapselle että aikuiselle!
VastaaPoistaHei Paula emme olleet kirjakerhon seurueessa mukana iham muuten vaan juhannusta viettämässä. Mahtavaa, jos teet oman Junibacken postauksen!
Sara, tämä paikka ei ole minulle tuttu, eikä kai tulekaan, sillä kummipoikamme haluaa Legolandiin, joka on sitten meille jo toinen kerta. Mutta samalla reissulla minä haluan viipyä Odensessa sen verran, että ehdin nähdä ja kokea kaiken, mikä liittyy H.C.Anderseniin.
VastaaPoistaSinulle on jotain blogissani. Kesänkevyttä.
PS. Siis mikä harmi etten tiennyt tästä, kun liikuimme Merin kanssa joka kevät kohti Saksaa. Hän on ollut ihan lapsesta asti sielultaan myyty Lindgrenille. Me osin kyllä myös...
VastaaPoista