Seikkailujen maailmassa - Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa ja Nemo Rossi: Rooman sudet

Tämä viikko onkin kulunut vauhdikkaiden seikkailujen parissa. Ensiksi luin Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan (Karisto, 2012), joka on seikkailua maailmassa, jota ikinä ei ollut. Romaani on ensimmäinen suomalainen nuortenkirja, jossa kuvataan vaihtoehtohistoriallista todellisuutta, steampunkia. Steampunkissa tapahtumat sijoittuvat yleesä viktoriaanisen ajan ja fiktiivisen teknologian maailmaan ja sen esikuvina pidetään 1800-luvun tieteiskirjailijoita Mary Shelleytä, Jules Verneä ja H.G. Wellsiä. 

Gigi ja Henry, Kerjäläisprinsessan nuoret päähenkilöt ovat parhaat ystävykset, jotka ajautuvat vaarallisiin seikkailuihin, kun Gigin perheeseen kohdistuu pommi-isku. Gigi on umbrovialainen prinsessa, jonka kuninkaallinen perhe on paennut vallankumousta kaukaiseen Keloburgin satamakaupunkiin. Vallananastaja, Luopioksi kutsuttu, kuitenkin löytää heidät. 

Ihmissusia, salakuljettajia, verta, räjähtäviä pommeja, sota-koneita ja ilma-aluksia tihkuva maailma ei ihan ollut minun mieleeni. Ehkä odotin enemmän syvempää kuvausta vaihtoehtohistoriasta, ja kirja jäi ohueksi henkilöhahmoiltaan. Pitkästymään en kuitenkaan päässyt kirjan parissa, sillä jännittävät tapahtumat etenevät nopeasti. Kerjäläisprinsessa on trilogian avausosa, ja Gigin ja Henryn seikkailut jatkuvat myöhemmin lisää. Morre ja Nafisan ovat lukeneet myös kirjan.

Vauhdikasta menoa ja jännitystä ei puutu tästäkään seikkailuromaanista. Nemo Rossin Rooman sudet (WSOY, 2012) vie lukijansa Italiaan; Rooman antiikin historiaan ja arkeologisille kaivauksille sekä tutustuttaa Rooman kaupungin perustajien Romuluksen ja Remuksen tarinaan. Pääosissa ovat suomalaiset sisarukset Kaius ja Silva sekä heidän ystävänsä Leo, jotka käyvät samaa koulua. Yhdessä nuoret ryhtyvät selvittämään mystisen Rooman susipapiston arvoitusta ja hämärämiesten touhuja vuoristossa. 

Kaius on isänsä tavoin kiinnostunut historiasta ja tutkii antaumuksella kirjastojen vanhoja opuksia. Kaksoissisar Silva on taas tietokonenörtti ja hakkeri, joka surffailee ja murtautuu (liiankin) helposti salaisiin tietokantoihin. Leo on enemmän toiminnan miehiä. Nokkelat ja uteliaat nuoret joutuvat huimiin seikkailuihin ja todellisiin vaaroihin aina loppuhuipentumaan saakka.

Rooman sudet on hyvin mukaansatempaava ja siinä on hyödynnetty aikuisten jännityskirjallisuudessa tuttua koukkua, jossa johdatellaan pahan, vastapuolen näkökulmaan. Vaikutuksen tekevät lisäksi historialliset faktatiedot, italialainen kulttuuri ja miljöö. Kirjailija itse toimii antiikin tutkijana ja latinankielen opettajana. Pidin tästä seikkailusta ja olisin pitänyt siitä myös 10-11-vuotiaana, joka oli minulle Neiti Etsivien kulta-aikaa! Todennäköisesti ja toivottavasti tämä on kirjasarjan avaus arkeomysteereille. Kirjan ovat lukeneet myös Maria ja Morre. 

Huomenna onkin sitten jännittävä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Kuopus-kilpailu 2012! Muistakaa äänestää!

Tyttökirja, joka ei naurattanut - Kristiina Konno: Kaisa harjoittelee

Vihreän kirjaston haasteeseeni luin Kristiina Konnon Kaisa harjoittelee. Ylioppilastytön päiväkirjasta, joka ilmestyi 1952. Tyttöromaani kiinnosti minua ammatillisen kuvauksensa takia ja varsin poikkeavan sellaisen. Tyypillisesti olen lukenut tyttöjen ammattikirjoja, joissa päähenkilö toimii perinteisissä sukupuolen mukaisissa ammateissa kuten sairaanhoitajan, lentoemännän, opettajan tai tanssijan. Tässä tyttöjen ammattikirjassa päähenkilö Kaisa opiskelee maataloutta yliopistossa ja lähtee maatalousharjoittelijaksi varakkaaseen Lundanin kartanoon. Kaisa on kaupunkilainen ja virkamiesperheestä ja tätä taustaa korostetaan jo liiaksikin kirjassa.

Heti alussa luodaan ennalta-arvattava asetelma. Kaisan äiti on järjestänyt parhaan ystävättärensä Lisi-tädin kanssa tytön harjoittelupaikan maalla. Naiset yrittävät naittaa lapsensa keskenään, sillä Lisi-tädin Martin-poika on Lundanin kartanon isäntä. Kaisa vakuuttaa päiväkirjassaan:

"En minä lähde vuodeksi maalle miestä pyydystämään, vaan maataloutta oppimaan. Onko selvä mammat?"

Kartanoon saavuttuaan Kaisa tapaa jörön, mutta komean Martinin ja paikalle tupsahtaa naapurikartanon perijätär Ebba Vester, joka tulee katsastamaan kilpakumppaninsa. Ebba nimittäin haluaa naida Martinin ja yhdistää kartanot.

"Ja teistä pitäisi tulla agronomi. Se on minusta omituista, jatkoi neiti Vester kuin ei olisi kuullutkaan Lisi-tädin huomautusta. Kaupunkilaisvirkamiehen tytär maanviljelijäksi!"

Kaisa tapaa toisen kilpakumppaninsa kartanossa työskentelevän tarkastusassistentin, joka haaveilee myös isännän naimisesta. Kaisa vähät välittää Martinista ja aloittaa työt tosissaan. Ensimmäiseksi hän joutuu navettatöihin. Sen jälkeen on vuorossa hevosajoa, lannan kärräämistä ja levittämistä, sikalan siivoamista, paimentamista, heinäntekoa ja kaikenlaista hanttihommaa.

Kaisa suoriutuu hyvin tehtävistään ja on ilmiselvästi reipas poikatyttö. Hän jopa leikkaa punaiset hiuksensa lyhyeksi ja häntä luullaan usein pojaksi. Kaisa myös tappelee kuin pojat. Miehisistä ominaisuuksistaan ja töistään huolimatta Kaisa käy välillä tanssimassa ja juhlimassa kartanon perheen kanssa. Perinaisellisesti Kaisa joutuu hevosonnettomuuteen, ja Martin kantaa neidon käsivarsillaan ja vakuuttaa rakkauttaan.

Realistista työn kuvausta, mutta romanttista "hömppää" on siis tiedossa. Martin kosii tietenkin lopussa ja vaatii Kaisaa heti jättämään työnsä ja avioitumaan hänen kanssaan. Kaisa kuitenkin pitää päänsä ja suorittaa harjoittelun loppuun, jotta hänellä on ammatti varmuuden vuoksi, jos vaikkapa ero tulee.

Tyylillisesti tyttökirja muistuttaa Hilja Valtosen humoristisia viihderomaaneja modernilla ja itsenäisellä naissankarillaan, joka uhmaa sovinnaisuuksia romantiikkaa ja avioliittoa kuitenkaan unohtamatta. Se, mikä Valtosen kirjoissa kuitenkin iskee, on huumori. Kaisa harjoittelee taas ei naurattanut yhtään, ainakaan minua. Tyttökirja oli lievästi pettymys minulle lukukokemuksena, mutta tutkimuksellisesti ihan kiinnostavia asioita kirjassa nousee esille.

Kuka muuten on Kristiina Konno? En löytänyt mitään tietoja hänestä ja tämä kirja jäi hänen ainokaisekseen. Mitä muita suomalaisia poikatyttöhahmoja tiedätte kuuluisan Anni Polvan Tiinan lisäksi?

Mila Teräs: Perhosen varjo

Mila Teräksen Perhosen varjo (Otava, 2012) on yhtä aikaa kaunis ja herkkä kuin rankka ja raaka kirja. Se kuvaa nuoren tytön sairastumista syömishäiriöön, kaloreiden ja suupalojen pakonomaista laskemista, itsensä piinaamista loputtomilla juoksulenkeillä, tunne-elämän ahdistuneisuutta ja minäkuvan vääristymistä. Samalla kirja kuitenkin lumoaa lukijan pehmeällä ja sadunomaisemalla tunnelmallaan ja johdattaa taianomaiseen maailmaan.

"Peili on viileä ja vaiti. Kuvani katsominen sen sameasta ja läikikkäästä pinnasta kauhistuttaa minua. Silti minun on katsottava." (68)

Linnea on melkein 14-vuotias ja avioerolapsi. Hänestä tuntuu, että omat vanhemmat eivät enää näe häntä eivätkä ole kiinnostuneita tyttärensä asioista. Linnea kokee äitinsä uuden kumppanin kodin ahdistavana ja matkustaa kesälomallaan isoäitinsä luo, Usvalan kartanoon. Puutarhojen ja perhosten ympäröimä Usvala on tytölle rakas paikka lapsuudesta. Isoäiti, Maria Florensia ja hänen taloudenhoitajansa Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita myyntiin puutarhan kukista. Salaperäisen ja kauniin isoäidin huhutaan kylällä olevan jo yli satavuotias. Suvun salaisuudet, oudot katoamistapaukset ja kylän tarinat metsästä ja sen vanhasta väestä sekä keijuista herättävät tytön kiinnostuksen.

"Öisen puutarhan tuoksu ei katoa aamullakaan. Kaikki Usvalan huoneet ovat täyttyneet makeista, raskaista aromeista. Kannan niitä koko ajan hiuksillani, ihollani ja syvällä keuhkoissani." (148)

Linnea ystävystyy elämäniloisen Valerian kanssa ja yhdessä he yrittävät saada valokuvaa valkosiipisestä perhosesta, joka tulee Linnean uniin. Tyttö rakastuu myös kylässa saksofonia soittavaan söpöön Mikaeliin, jonka soittamassa unenomaisessa sävelmässä on jotain tuttua. Linnea on aina tuntenut olevansa erilainen kuin muut, ja isoäiti sanoo tytön olevan kohtalon ratkaisija. Salaisuudet paljastuvat lopulta, ja Linnean on tehtävä valinta omasta tulevaisuudestaan.

"Metsä kutsuu minua luokseen.
Joskus pienenä minusta tuntui samalta kuin nyt - siltä, etten aivan kokonaan kuulu tähän todellisuuteen. Että jossakin on paljon todempi ja kauniimpi maailma, josta olen oikeasti kotoisin." (185)

Perhosen varjo yhdistää kiehtovasti fantasian elementtejä Linnean koskettavaan kasvutarinaan. Teräksen kauniista kielestä minulle tuli voimakkaasti mieleen L. M. Montgomeryn vaikuttavat luontokuvaukset. Salaisen puutarhan ystäviä kirja voi myös viehättää!

Hennan blogista kuulin syksyllä kirjasta ensimmäisen kerran, ja Kirsi on lukenut hiljattain Teräksen Tyttö tulevaisuudesta. Minä toivoisin kirjailijalta vielä jatkoa Linnean tarinaan ja sadunhohtoiseen maailmaan!

Aikamatkailua Facebookilla - Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Mitäpä jos näkisi omaan tulevaisuuteen Facebookin kautta? Katsoisi omia tilapäivityksiään viiden, kymmenen, viidentoista vuoden päähän. No, ehkäpä naamakirja onkin lakannut olemasta tai muuttunut kokonaan maksulliseksi ja olemme jossain toisessa sosiaalisessa yhteisössä, jota emme voi edes kuvitella. Vaikka tykkäänkin aikamatkailla kirjoissa, niin oikeasti en halua nähdä tulevaisuuteeni.

Lukiolaisnuoret Emma ja Josh taas pääsevät kurkistamaan omaan tulevaisuuteensa. On vuosi 1996, jolloin vasta alle puolet amerikkalaisista nuorista on käyttänyt internetiä. Emma saa uuden tietokoneen ja netti toimii vielä puhelinlankoja pitkin. Oi niitä aikoja! Kirjautuessaan sisään tytölle avautuu Facebookin ihmeellinen maailma vuonna 2011. Lapsuudesta asti Joshin kanssa kaveerannut Emma jakaa salaisuuden pojalle. Nuoret pääsevät näkemään omaan ja ystäviensä tulevaisuuteen, tulevan puolisonsa, lapsensa ja uransa.

Emma ei pidä tulevasta minästään ja elämästään viisitoista vuotta myöhemmin. Ajatuksillaan ja tekemillään valinnoilla nykyhetkessä, tilapäivitys muuttuu sitä mukaa, ja Emma vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.  Emma ja Josh ovat hyvin varovaisia ja kurkistavat lähinnä omaan elämäänsä. Maailman tapahtumista ja uutisista ei puhuta mitään, mikä tavallaan on epäuskottavaa, koska uutisvirtahan ensimmäiseksi pomppaa eteen, kun Facebookin avaa.

Sinä ja minä sitten joskus (Otava, 2012, suom. Laura Honkasalo) on kevyesti ja vetävästi kirjoitettu. Se keskittyy pitkälti ihmissuhdekuvioihin, amerikkalaisen keskiluokan teinimenoon ja ennalta arvattavaan romanssiin. Silti pidin kirjasta. Idea on kutkuttava! Tässäkin on sekä nuorten- että aikuisten kirjallisuuden luokitus. Teoksen (The Future of Us) ovat yhdessä kirjoittaneet kirjailijat Jay Asher ja Carolyn Mackler, joiden haastattelun voi kuunnella täältä. Elokuvakin on tekeillä. Lastenkirjahyllyssä on myös tykätty kirjasta.

Blogistanian Kuopus-kilpailu 2012

Blogistanian Kuopus 2012 on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Tarkoitus on lisätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja näkyvyyttä. Kilpailun voittaja julkistetaan Saran Kirjoissa 3.12.2012.

Äänestysohjeet

Kilpailuun voivat osallistua bloggaajat, jotka kirjoittavat blogiinsa kirjoista. Kilpailu koskee vuonna 2012 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Edellytys ehdolle asettamiseen on, että bloggaajan täytyy olla itse lukenut kirjat ja hänen on täytynyt kirjoittaa kirjoista blogiarvio omaan blogiinsa. Ehdokaslistassa on linkitettävä kirja blogiarvioon.

Bloggaaja muodostaa paremmuusjärjestyksessä kolmen kirjan listan, johon merkitsee pisteet ja linkin arvioon. Paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vähemmän kuin kolme kirjaa, menee pisteytys näin: paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Kilpailujen voittaja on kirja, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Ajasta listasi julkaistavaksi siten, että julkaisuaika on lauantai 1.12.2012 klo 10.00. Kun olet julkaissut listasi, palaa tähän viestiin ja anna linkki listaasi. Mikäli olet matkoilla tai muuten estynyt 1.12., voit käydä tähän viestiin kertomassa jo etukäteen blogisi pääsivun linkin, jotta listan voi poimia sieltä. Ilmoita listasi kuitenkin vasta sitten, kun olet todella ajastanut listasi. Myöhästyneitä listoja ei huomioida. Tulokset julkaistaan maanantaina 3.12.2012 klo 20.00.

Blogistanian Kuopus on uusi bloggaajien järjestämä kilpailu, joka kuuluu osana Blogistanian antamia tunnustuksia. Blogistanian Fnlandiassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta kotimaista kaunokirjaa, ja kilpailua emännöi Sallan lukupäiväkirja. Blogistanian Globaliassa äänestetään vuonna 2012 julkaistua parasta käännöskirjaa, ja kilpailua emännöi Kirjava kammari. Tiedotteet näiden kilpailujen äänestysohjeista julkaistaan blogeissa tänään 15.11.2012.