Tyttölapsia

Ljudmila Ulitskajan Tyttölapsia (2015, Siltala, suom. Arja Pikkupeura) valitsin luettavakseni siitä syystä, koska minua kiinnosti, miten tyttöyttä kuvataan Stalinin ajan neuvostoliittolaisessa kontekstissa. Novellikokoelman aiheet kiehtoivat minua etukäteen. Kertomuksissa kuvataan pääasiassa kouluakäyviä tyttöjä ja episodeja heidän elämästään. Ensimmäinen novellikokoelma nimensä mukaisesti Tyttölapsia seuraa samoja tyttöjä eri tarinoissa ja luo jatkuvuutta niiden välille. Kokoelman toinen osa nimeltään Lapsuus -49  sisältää huomattavasti lyhyempiä novelleja ja kertomusten henkilöhahmot vaihtuvat ja voivat olla poikiakin.

Kokonaisuutena pidin tästä kokoelmasta, vaikka aiheiltaan ja tunnelmaltaan se oli raskaskin ja paikoitellen rönsyilevä. Mieleenjäävintä oli kaksostyttöjen välisen suhteen  kuvaaminen ja toisen sisaren harjoittama henkinen julmuus sisartaan kohtaan. Novelleissa käsitellään kiusaamista, eriarvoisuutta, köyhyyttä ja häpeän tunteita. Ulitskaja kuvaa rohkeasti Vesirokko-nimisessä novellissa tyttöjen heräävää seksuaalisuutta ja seksileikkejä diplomaattiperheen tyttären kutsuilla. Vaikka kertomukset käsittelevätkin pääasiassa lapsia ja nuoria, niin niissä myös kuvataan aikuisten ja perheiden välisiä suhteita.

Minulle tuli jollain tapaa mieleeni Tyttölapsista Pakkalan Lapsia-novellikokoelma varmaan juuri tuon muotonsa takia, mutta myös psykogisen kerrontansa ansiosta. Ulitskajan mukana pääsee tyttöjen maailmaan ja mieleen hieman eri tavalla kuin perinteisessä tyttökirjassa.