Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi innostuin tänä syksynä lukemaan muumisarjakuvia. Sarjakuvat toimivat minulle yleensä rentoutuskeinona silloin, kun en jaksa enää lukea kirjoja. Syksy on ollut hektistä aikaa kaiken tutkimus- ja tietokirjallisuuden perehtymisen jälkeen ja illalla on ollut ihanaa tarttua yhteen tai kahteen muumitarinaan.
Olen lukenut enimmäkseen Tove Janssonin piirtämiä ja käsikirjoittamia Muumipeikko-sarjakuvia sekä Toven ja hänen veljensä Larsin yhteistyössä tekemiä tarinoita. Yhdessä sisarukset tekivät yhteensä seitsemän kertomusta, joita Tove piirsi ja Lars käsikirjoitti. Sarjakuvat ovat yllättäneet minut teemoiltaan, lapsille suunnattuun herttaisen viattomaan tv-sarjaan Muumilaakson tarinoihin tottunutta katsojaa. Muumisarjan henkilöhahmot saattavat myös olla erilaisiksi kuvattu luonteenpiirteiltään. Yllättävää, mutta humoristista ja hauskaa!
Muumisarjakuva syntyi, kun englantilainen Associated Newspapers-yhtymä pyysi Tove Janssonilta aikuisille suunnattua satiirista sarjaa muumeista. Tove teki seitsemänvuotisen sopimuksen ja Muumipeikko-sarjakuva alettiin julkaista Evening News-lehdessä vuonna 1954. Tove lopetti sarjakuvan teon kokonaan vuonna 1959, mutta työtä jatkoi hänen veljensä Lars, joka oli kääntänyt sarjakuvien teksit englanniksi alusta alkaen.
Olen lukenut WSOY:n julkaisemia 2000-luvun albumeita, jotka ovat ilmestyneet Muumit – sarjakuvaklassikot nimellä. Osia on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi seitsemän ja olen niistä lukenut I-, II- ja V-osat ja aloitellut IV:ttä. Albumeissa on muumeja tutkineen Sirke Happosen jälkisanat.
Tove Janssonin Muumiperhe Rivieralla (1955) on täysin hulvaton tarina. Muumiperhe lähtee purjehtimaan Etelään ja päätyy Ranskan Rivieralle. He asuvat ylellisessä hotellissa luksuselämää viettävien miljönäärien, gigolojen ja filmitähtien seurassa, jotka jumaloivat eksentrisyyttä. Eräs heistä on kuuluisa Audrey Glamour, joka muistuttaa ulkonäöltään tosimaailman edesmennyttä filmitähteä Audrey Hepburnia. Muumit eivät tunne rahaa käsitteenä. Niisku-neiti tosin tutustuu rahaan, kun voittaa pelikasinolla muutamia miljoonia. Muumit ovat liiankin eksentrisiä hotellivieraille ja saavat lähtöpassit hotellista. Veneen alla asuessa näyttäytyy elämän karumpi puoli, mutta muumiperheen isällä on hauskaa markiisiin seurassa ja viski maistuu hyvin Muumipapalle. Lopulta muumiperheen on paettava, kun poliisitkin jo jahtaavat perässä.
Odotan pian ensi-iltaan 10.10 saapuvaa Muumit Rivieralla-elokuvaa ja onkin jännä nähdä, miten lapsille suunnatussa elokuvassa toteutetaan Toven yhteiskuntakriittistä aikuismaista satiiria.
Toinen traagillisen hauska tarina on Tove Janssonin Muumiperhe (1955) samassa albumissa Muumit – sarjakuvaklassikot I (suom. Anita salmivuori). Muumipappa kyllästyy porvarilliseen elämäänsä ja haluaa asua luolassa. Hän houkuttelee Muumimamman karkaamaan kotoa seikkailuihin. Äiti potee hiukan huonoa omatuntoa, kun hylkää lapsensa Muumipeikon. Muumipeikko on tietysti ihmeissään vanhempiensa katoamisesta. Nuuskamuikkunen vakuuttaa hänelle, että vanhemmatkin tarvitsevat vaihtelua. Muumipeikkoa on surku, mutta onneksi lopussa vanhemmat löytyvät ja palaavat takaisin kotiin. Ei ole muumimammakaan ihan täydellinen äitihahmo.
Seuraavaksi aion lukea Tove Janssonin Muumipeikko ja kultainen häntä (1958) ja kokeilla kokonaan Lars Janssonin tekemiä muumitarinoita. Oletteko lukeneet muumisarjakuvia ja suositteko jommankumman Toven tai Larsin sarjakuvia?
Olen aloittelemassa Muumit – sarjakuvaklassikkoa nro 5, joka on Larsin tekemä ja hyvältä sekin näyttää, mutta Tovella on erityinen paikka sydämessäni :)
VastaaPoistaHauska kuulla Jassu! Noita Larsin tekemiä muumisarjakuvia onkin huikea määrä...
VastaaPoistaEi ainakaan lopu lukeminen kesken :)
PoistaMuumisarjikset<3 Toven piirrostyylistä ja tarinoista pidän enemmän kuin Larsin. Niiskuneiti rokokoossa on aika huippu tarina :)
VastaaPoistaJoo, Niiskuneiti rokokoossa tuli luettua. Tänään lainasin kirjastossa sarjakuvaklassikoiden kolmannen osan, jotka ovat pelkästään Toven käsialaa. Huvittaa jo etukäteen yksi tarinoista nimeltään Muumipeikko ja marsilaiset. :)
PoistaTykkään todella paljon muumisarjiksista, ja kotiin olen ostanut Toven albumit. Ei varmaan niissä Larsin tekemissäkään mitään vikaa ole, mutta keräilyni edistyy hitaasti - ehkä ne sitten seuraavaksi. :) Enpä tiennytkään tuosta elokuvasta. Riviera-sarjakuva on hieno, yksi lemppareitani - mielenkiintoista tosiaan, miten sen tunnelma on viety kankaalle. Mahtaneeko uskaltaa edes katsoa. :)
VastaaPoistaOlen lainaillut kirjastosta muumisarjiksia, mutta aion kyllä Helsingin kirjamessuilta vilkaista sarjakuva-osastolta, mitä siellä on tarjolla...:) Tuo Muumiperhe Rivieralla on nyt ilmestynyt erillisenä ja värillisenä sarjakuvana, kun katsoin eräästä kirjakaupasta, varmaan elokuvasta johtuen. Menen kyllä leffateatteriin katsomaan tuon elokuvan!
VastaaPoistaJuuri luin Muumiperhe Rivieralla -sarjakuvan lapsille iltasaduksi. Olihan siinä hauskaa anarkiaa. Elokuva on mielessä, joten Aku Ankkojen vastapainoksi toin Muumi-albumin kirjastosta lainaan ja mukavasti upposi meihin kaikkiin.
VastaaPoistaMinä luin lapsena jatkuvasti näitä 50-luvun muumisarjakuvia. Ehkäpä juuri osittain niiden innoittaman lähdin opiskelemaan taidealaa. Mielestäni ainut ero Toven ja Larsin välillä on se, että Toven sarjakuvat ovat anarkistisempia ja hieman oivaltavampia mitä Larsin. Larsin sarjakuvat taas ovat juoniltaan nopeatempoisempia. Nautin kovasti Muumit Rivieralla elokuvassa. Se itseä hieman harmitti, kun niin moni suomalainen oli, sitä vastaan ja luulivat sen olevan samaa suomalais-japanilaista lapsille suunnattua animaatiota mitä muumilaakson tarinat.
VastaaPoista