maanantai 22. syyskuuta 2014

Silvia Rannamaa: Kadrin päiväkirja - Viron suosituin tyttökirja



Kolme vuotta sitten Tallinnan-matkallani ostin Raamattukoin antikvariaatista Silvia Rannamaan Kadrin, jota minulle suositeltiin. Kadri on ollut suosituin tyttökirja Virossa kautta aikojen ja ehkäpä niitä ainoita perinteisiä tyttökirjoja, mitä siellä on ilmestynyt. Ensimmäisen kerran kirja ilmestyi 1959 ja siitä on otettu sen jälkeen useita uusintapainoksia. Koska en osaa viron kieltä, en ole lukenut kirjaa, muuta kuin selailemalla ja katsomalla viehkeää kuvitusta. Nyt Kadri on ilmestynyt vihdoinkin suomeksi nimellä Kadrin päiväkirja (Savukeidas, 2014) ja kirjan on suomentanut Anniina Ljokkoi.

Kadrin päiväkirja on täydellinen tyttökirja. Se noudattaa tyttökirjallisuuden lajityypille ominaisia konventioita. Kadri on puoliorpo 13-14-vuotias tyttö, joka asuu mumminsa kanssa niukoissa oloissa kellariasunnossa. Kadrin äiti on kuollut ja isä on kadonnut sodassa. Kirja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Neuvosto-Viron aikaan 1950-luvulle. Kadri on koulukiusattu tyttö, jota syrjitään eikä hänellä ole oikein ystäviäkään, paitsi Anne, josta tulee hänelle myöhemmin läheinen sydänystävä. Kadri häpeää vaatteitaan ja kotiaan. Lukemaan oppiminen on ollut vaikeaa, mutta kun lukeminen alkaa sujua, Kadri ei muuta tekisikään kuin lukisi kirjoja. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa elämästään ja haaveilee tulevansa kirjailijaksi. Mummi on ankara eikä osoita tytölle juurikaan hellyyttä. Kadri ei ymmärrä mumminsa kasvatusperiaatteita ja heidän on välillä vaikeaa tulla toimeen keskenään. Koulussa Kadria epäillään aiheetta varkaaksi ja hän joutuu auto-onnettomuuteen. Kirjaa luonnehtii myös koululaisromaanille lajityypilliset konventiot, kuten väärät syytökset ja kantelemisen kunnia-käsitykset. 

Kadrin päiväkirja on nuoren tytön kasvukertomus Iris rukan ja Annan nuoruusvuosien tapaan. Kadrin elämä muuttuu, kun hän sairaalassa ollessaan tutustuu kuuluisaan kirjailijaan Elsa Sarapiin, joka kannustaa tyttöä ja korostaa vastuuta omasta itsestään. Kadrin luokka myös vaihtuu hänen palatessa takaisin kouluun ja hän saa uusia ystäviä, joista mainittakoon punastusta aiheuttava Urmas-poika. Tytön sosiaalinen elämä mullistuu ja liittyypä hän pioneerijärjestöönkin. Kadrin ahkeruus palkitaan, sillä hän saa hyviä arvosanoja ja hänen tarinoitaan luetaan koulussa ääneen. Kun Kadrin isä vielä palaa takaisin, niin tytön unelmat toteutuvat. Kadri on ruma ankanpoikanen, josta kasvaa kaunis joutsen. Samaa symboliikkaa löytyy kirjan tekstistä.

Kadrin päiväkirja on täydellinen tyttökirja, koska se vetoaa tunteisiin ja minä-muotoinen kerronta koskettaa lukijaa. Ainutlaatuisen siitä tekee historiallinen miljöökuvaus Neuvosto-Tallinnassa. Savukeidas on tehnyt taas upean kulttuuriteon, mutta yhden moitteen sanan osoitan kohti kansikuvaa. Lukko on mahtava idea, mutta missä tyttö? Tyttökirjassa pitää olla tyttö kuvassa. Takakannessa on tosin tyttöjä, mutta etukansi on se, mikä houkuttelee. Oletteko samaa mieltä? Kirja sisältää myös kuvia mainoksista ja julisteista Neuvosto-Viron ajalta sekä sanaston.

Kadrin päiväkirja sopii kaikille, jotka lukevat ja rakastavat tyttökirjoja nuorista tytöistä aikuisiin naisiin. Kadrin päiväkirja sopii kaikille miehille, jotka lukevat tyttökirjoja ja historiallisia nuortenromaaneja. Tätä kirjaa kannatan ehdottomasti koulujen lukemistoon! Ja tätä tyttökirjaklassikkoa luetaan edelleen nykypäivänä Virossa. Aikaisemmin kirjaa on käännetty mm. venäjän-, latvian-, liettuan- ja slovakian kielille. Suomalaisia sukujuuria omannut kirjailija Silvia Rannamaa (1918-2007) kirjoitti Kadriin jatko-osan Kasuema (Äitipuoli) vuonna 1963. Kasuema on hyllyssäni, mutta odotan seuraavaksi sen suomennosta, totta kai!

10 kommenttia:

  1. Avaa toki laajemmankin kysymyksen että millaisia tyttökirjoja löytyy muistakin maista, Montgomeryt ja Alcottit ovat toki tunnettuja mutta olettaa toki voi että joka kulttuuripiiristä löytyy omansa, eri asia sitten ovatko kuinka kansainvälisesti kuuluisia...(ai niin, Pikku Heidi)

    VastaaPoista
  2. hdcanis, vallitsevana on tosiaan anglosaksiset kielialueet, joissa tyttökirjallisuus on syntynyt 1800-luvulla. En tiedä, minkälaista tyttökirjakulttuuria idässä esiintyy vai onko ollenkaan. Sellaista olen kuullut, että Aasiassa ja erityisesti Japanissa olisi tytöille suunnattua omaa kirjallisuutta, mutta en tiedä siitä sen tarkemmin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä vinkistä. Täytyykin pistää korvan taakse nimi, tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, ehdottomasti tämä on sinun kirjasi! :)

      Poista
    2. Tilasin kirjan ja kävin sen tänään hakemassa. Yllätyin sen pienestä koosta, mutta uskon, että pieneen mahtuu paljon mielenkiintoista. Lukemattomia kirjoja on niin paljon, että en tiedä, luenko tämän seuraavaksi vai jotain muuta, täytyy hieman tunnustella lukutunnelmia.

      Poista
    3. Aino, mahtavaa! Kirjan lukee nopeasti, vaikka jarruttelin vähän sen kanssa, koska halusin nauttia sen tunnelmasta mahdollisimman kauan.:)

      Poista
  4. Vau, tämä on etsittävä luettavaksi! Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, perinteinen tyttökirja erikoisin yksityiskohdin.

    VastaaPoista
  5. Maria ja Miia kirja sopii niin hyvin teille - tyttökirjojen ystäville! :)

    VastaaPoista