Emmy von Rhoden: Neiti Uhkamieli

Vanha saksalainen tyttöromaani Neiti Uhkamieli odotti minua eräänä marraskuisena päivänä yllättäen postilaatikossa. Aino Sheferijm-blogista oli lähettänyt kirjan minulle. Meillä oli ollut tyttökirjasta aikaisemmin puhetta kirjamessuilla, kun olin saanut antikasta Uhkamieli-sarjan kolmannen osan, mutta kaipailin sitä ensimmäistä osaa, josta aloittaa. Sydämellinen kiitos ihanasta lahjasta Ainolle, joka kirjoittaa myös kirjasta tänään!

Emmy von Rhodenin Neiti Uhkamieli (Der Trotzkopf) ilmestyi Saksassa vuonna 1885. Kirjan suomensi Esteri Haapanen ja se ilmestyi meillä vuonna 1918. Tyttökirjana Neiti Uhkamieli noudattaa tyttökirjallisuuden perinteisiä konventioita, jo kirjan nimi viittaa päähenkilön uhmakkaaseen ja raisuun luonteeseen. 15-vuotias Ilse Macket on kapinoiva poikatyttö, joka ratsastaa hajareisin, kiipeilee puissa, rakastaa eläimiä ja nauttii vapaudestaan. Hän on yläluokkaan kuuluva rikas tyttö, jonka isä yliamtmanni Macket on hemmotellen kasvattanut. Ilse saa aina tahtonsa lävitse. Tytön äiti on kuollut kauan sitten ja isä on avioitunut uudestaan Anne-rouvan kanssa vuosi sitten. Ilse ei voi sietää uutta äitipuoltaan, jota hänen on kutsuttava äidiksi. Ilse on saanut kotiopetusta, mutta opinnoissaankin hän on ollut kovin huolimaton. Koska Ilse käyttäytyy huonosti, isä päättää pitkin hampain lähettää hänet tyttöjen sisäoppilaitokseen, vaikkakin on sitä mieltä, että Ilsestä ei tarvitse tulla oppinutta naista. Ilsen äitipuoli on taas sitä mieltä, että Ilsen on kehityttävä lapsesta neidoksi ja hillittävä rajua luonnettaan: "...voidaan lastamme joskus sanoa epänaiselliseksi - eikö se olisi hirveää?"

Ilsen mielestä isä lähettää hänet suoraan vankilaan ja vapaus on mennyttä. Ilse ottaa salaa mukaan kouluun koiransa Bobin, mutta koulun johtajatar neiti Raimar kieltää lemmikkieläimen pitämisen sisäoppilaitoksessa. Kyynelehtivällä ja koti-ikävää potevalla Ilsellä on aluksi hyvin vaikeaa sopeutua koulun ankariin sääntöihin. Aamulla pitää nousta jo kello kuudelta ylös. Päivät kuluvat oppituntien parissa ja ulkoilua tytöillä on hyvin vähän. Tytöt kävelevät tai marssivat opettajan johdolla päivittäin. Tyttöjen on osallistuttava myös koulun töihin. Ateriointi koulun tyttöjen parissa on vaativaa, koska Ilsen ruokatavat poikkeavat hyvin kasvatettujen tyttöjen tavoista. Ilse ahtaa suunsa niin täyteen ruokaa, että posket pullottavat. Hän pitää molemmin käsin kupista kiinni nojaten samalla kyynärpäillään pöytään. Kaiken lisäksi Ilse tykkää hörppiä teetä. Johtajatar huomauttaa Ilselle tämän huonoista ruokatavoista. Johtajatar huomauttaa myös Ilsen huonoista käsityötaidoista kaikkien tyttöjen kuullen ja nolaa Ilsen. Ilse raivostuu ja käsityö lentää päin seinää. Neiti Raimar ei ole koskaan kohdannut tällaista tyttöä. Myös muut opettajat pohtivat Ilsen huolimattomuutta ja huonoa käytöstä.

Ilsellä on puolellaan kuitenkin huonetoverinsa englannitar Nellie, josta tulee hänen paras ystävättärensä. Nellie tukee Ilsen sopeutumista koulumaailmaan, kuten myös ystävällinen opettajatar neiti Güssow. Neiti Güssow kertoo opettavaisen ja surullisen tarinan nuoresta ja itsepäisestä neidosta, joka ei osannut pyytää anteeksi ja menettää kihlattunsa, kenties ainiaaksi. Hemmoteltu neito menettää omaisuutensa ja joutuu ansaitsemaan elantonsa opettajana. Lukija tässä kohden jo arvaa, että neiti Güssow kertoo omaa elämäntarinaansa. Tarinan jälkeen Ilse nöyrtyy ja pyytää anteeksi neiti Raimarilta. Nellie yllyttää kuitenkin rasavillin Ilsen kiipeämään koulun omenapuuhun ja tuomaan omenoita keskellä yötä. Tytöt eivät jää kiinni, vaikka se onkin lähellä. Sen jälkeen Ilse kesyyntyy ja hänestä tulee naisellinen, hyvin käyttäytyvä nuori neito. Kasvatuskoulu on tehnyt tehtävänsä. 17-vuotias Ilse lähtee pois reilun vuoden opintojen jälkeen ja matkallaan kotiin hän kohtaa nuoren lakimiehen Leon ja romanttinen loppu häämöttää. Parasta ystävää köyhää Nellietä odottaa kuitenkin kauhea kohtalo opettajattarena, mutta onnellinen loppu on tässäkin luvassa, sillä eräs koulun opettajista kosii häntä.

Neiti Uhkamieli on aikansa kuva ja kertomukseltaan hyvin opettavainen. Avioliitto on nuorten naisten ainoa oikea ja onnellinen päämäärä. Kirjassa tytöt pohtivat, miten on sopivaa käyttäytyä nuorten miesten seurassa. Vaarana on, ettei vain anna liian kevytmielistä kuvaa itsestään. Kirjassa esiintyy myös hyvin voimakkaita negatiivisia asenteita englantilaisia kohtaan. Heistä tehdään pilkkaa, kuten Nellien kielitaidosta. Asenteellisuutta esiintyy myös opettajan työtä kohtaan, mikä oli minusta ristiriitaista. Kirjan didaktisuus muistuttaa tyyliltään hyvin paljon 1800-luvulla ilmestyneitä Susan Coolidgen Katy-kirjoja. Veikkaanpa, että Katy koulussa (1873) on ollut Emmy von Rhodenin esikuvana tässä sisäoppilaitoskertomuksessa. Toisaalta voidaan kysyä, onko kirjailijan tarkoitus juuri osoittaa, että vapaus ei ole tytöille sallittua ja heidän kaikki vapaudenhalunsa tulee tukahduttaa?

Neiti Uhkamieli kesyyntyy siis tottelevaiseksi ja hyvin käyttäytyväksi nuoreksi naiseksi, kuten kunnon tyttösankaritar Katy Carrkin. Kiinnostavaa on, että Emmy von Rhodenin tytär Else Wildhagen jatkoi äitinsä kuoleman (1885) jälkeen Uhkamielestä kertovia kirjoja. Seuraavaksi ilmestyi tyttären kirjoittamat Neiti Uhkamieli morsiamena (1892) ja Uhkamieli rouvana (1894). Lisäksi muut kirjoittajat ovat kirjoittaneet sarjaan jatkoa. Minulla on nyt hankittuna Uhkamieli rouvana, mutta aion ensin varmaan lukea toisen osan, kunhan löydän sen jostakin. Ehkäpä nämä jatkokirjat suunnattiin enemmänkin nuorille rouville sen sijaan kuin nuorille tytöille? Minua kiinnostaa jatkossa, kesyyntyykö Ilse täysin vai nostaako vanha kapinointihenki päätään...

p.s. Miten suomentaisitte sanan Trotzkopf?