Kurt Held: Zora punatukka

Kun näin tämän Maija Karman kuvittaman kirjan kannen ja vielä nimen Zora punatukka, oletin että kyseessä on tietenkin tyttökirja, mutta väärässäpä olinkin. Kurt Heldin Zora punatukkaa (WSOY, 1961 suom. Asser Jokinen) voisi luonnehtia yleisnuortenkirjaksi ja onpa se listattu anarkistiseen lastenkirjallisuuteen wikipediassa. Kurt Held, oikealta nimeltään Kurt Kläber oli tunnettu saksalainen kommunisti, joka lähti maanpakoon Saksasta toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1941 hän julkaisi Kroatiaan sijoittuvan nuortenkirjan Die rote Zora und ihre Bande, joka on käännetty usealle eri kielelle. Kirja perustuu todellisiin henkilöihin Zoraan ja Brankoon, jotka kirjailija oli tavannut Jugoslavian matkallaan.

Zora-tyttö on kodittoman poikajoukon johtaja. Lapsijoukko varastaa ruokaa elääkseen ja asuu vanhassa uskokkien hylätyssä linnassa. Hurja Zora ei ole varsinaisesti kuitenkaan kirjan päähenkilö, vaan se on puoliorpo 12-vuotias Branko-poika. Brankon tupakkatehtaassa työskennellyt äti kuolee ja viulisti-isä on hylännyt perheensä jo aikaisemmin. Brankolla ei ole paikkaa mihin mennä ja nälissään hän ottaa maahan pudonneen kalan. Brankoa syytetään varkaudesta ja teljetään poliisin selliin. Zora kuitenkin vapauttaa Brankon ja tämä liittyy Zoran joukkoihin. Koko kaupunki jahtaa pormestaria myöten lapsia ja haluaa rosvojoukon vankilaan varasteluista ja tihutöistä. Välienselvittelyä lapset käyvät myös varakkaampien perheiden poikien kanssa ja nyrkit heiluvat. Branko itse pohtii varastamista ja sen oikeutusta. Lapset saavat vanhan kalastajan Gorianin luota apua ja alkavat auttaa häntä tonnikalan pyydystämisessä rehellisellä työllä. Ukko Goriania taas ahdistelee suuryhtiö, joka haluaa kaikki vapaat kalastajat ja heidän pyyntipaikkansa omistukseensa.

Kirjassa on onnellinen loppu, ja Zoran joukkiolle löytyy lopulta paikka yhteiskunnassa eikä sen ulkopuolella. Kirjailija on kuvannut hyvin realistisesti epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoista kohtelua ja lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä. Lopussa yhteisö ottaa vastuun lapsien huolehtimisesta. Zora on rohkea punatukkainen sankaritar ja minulle tulee jotenkin mielleyhtymä hänestä toiseen punatukkaiseen "anarkistiseen" Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu-hahmoon. Keskustelin äitini kanssa kirjasta ja häneen Zora oli tehnyt voimakkaan vaikutuksen lapsena. Äiti oli lahjoittanut kirjan eteenpäin, joten itse en ole tätä lapsena lukenut, mutta hieno löytö oli nyt kirppiksen hyllystä.

Tuleeko teille mieleen lasten- tai nuortenkirjoja, joita voisi luonnehtia anarkistisiksi?