Virginia Woolf: Menomatka

"Jos nämäkin ihmiset vain viitsisivät ajatella asioita, maailma olisi paljon parempi paikka meille kaikille. Yritätkö itse ajatella parhaillaan?" (196)

Virginia Woolfin esikoisromaani Menomatka (Savukeidas, 2012) on käännetty vihdoinkin suomeksi melkeinpä sata vuotta ilmestymisensä jälkeen. Toiveeni on toteutunut! Alkukieliseltä nimeltään Voyage Out (1915) on ollut hyllyssäni muutamia vuosia lukemattomana. Woolfin romaanit eivät aina ole ihan helpoimmasta päästä ja minulla on ollut jonkinlainen kynnys kirjailijan romaanien lukemiseen englanniksi. Ville-Juhani Sutisen suomentama Menomatka tavoittaa Woolfimaisen tyylin erittäin onnistuneesti romaanissa. Teoksen suomentaminen on myös kulttuuriteko!

Menomatka on juoniromaani, mutta se ei ole mikään kevyehkö lukuromaani. Romaanissa on paljon henkilöitä, enimmäkseen yläluokkaisia joutilaita englantilaisia naisia ja miehiä, jotka ovat lomamatkalla eteläamerikkalaisessa kuvitteellisessa satamakaupungissa. Tuttu Clarissa Dallowaykin vilahtaa henkilöhahmoissa kirjan alkumatkassa. 24-vuotias Rachel Vinrace on romaanin keskeisiä hahmoja. Hän matkustaa isänsä omistamalla laivalla Santa Marinaan ja asettuu huvilaan asumaan tätinsä ja setänsä kanssa. Rachel on kokematon ja tietämätön, kouluttamaton nainen, joka on kasvatettu sensuurin avulla. Rachel ei esimerkiksi tiedä, miten lapset syntyvät ja seksuaalisuus on tabu.

Rachel lukee satunnaisesti kirjoja ja on musiikillisesti hyvin lahjakas. Hänen tädistään Helenistä ja Rachelistä tulee vähitellen läheisiä. Helen pyrkii kasvattamaan ja opastamaan sisarentytärtään. He ystävystyvät kaupungin hotellin asukkaiden kanssa ja erityisesti nuorten miesten Hirstin ja Hewetin kanssa. Rachel rakastuu. Romaani ei ole pelkästään Rachelin kasvumatka tai -kertomus vaan se on samalla myös toisen yhtä kokemattoman, (välillä todella ärsyttävän snobin) nuoren miehen Hirstin kasvua elämän traagisissa tapahtumissa.

Romaanissa on kepeää sanailua ja älykästä keskustelua, dialogia ihmisten välillä. Pohdintoja naisten ja miesten välisistä suhteista, brittiläisestä yhteiskunnasta, naisten äänioikeudesta, prostituutiosta, uskonnosta ja vallasta sekä sorrosta. Tekstissä on runsaasti viittauksia englantilaiseen kirjallisuuteen ja kirjoja pidetään tärkeänä ihmisen henkilökohtaisessa kasvussa kuten myöhemmissäkin Woolfin teoksissa. Tekstissä tulee esiin myös ajatuksia maailman parantamisesta ja viittauksia Bloomsburyn ryhmään, johon Woolf itse kuului. Keskeinen teema, joka kirjasta kuitenkin nousee toistuvasti esiin, on naisten kouluttaminen ja erityisesti tyttöjen koulutus.

"Tytöt pidetään varsin tietämättöminä monista asioista, eikö totta?" (74)

"Jos naisilla vain olisi kunnollinen koulutus, en näe mitään syytä mikseivät he pärjäisi miesten tavoin - tarkoitan yhtä tyydyttävästi, joskin varmasti hyvin eri tavoin." (103)

"...ettei nykyaikana mikään ollut niin tärkeää kuin naisten sivistäminen. Toisinaan hän ajatteli että, miltei kaikki asiat riippuivat koulutuksesta." (175)

Tämä Woolfin teema on edelleen tärkeä! Vaikka meille koulutus on itsestään selvä oikeus, niin maailmassa on tälläkin hetkellä yli puoli miljardia lukutaidotonta aikuista naista. Koulutusta pidetään tärkeimpänä vaikuttajana taistelussa köyhyyttä vastaan. Maissa, joissa panostetaan tyttöjen koulutukseen on tapahtunut merkittävää parannusta lasten ja naisten asemassa sekä toimeentulossa. Viime vuonna Unesco käynnisti maailmanlaajuisen yhteistyöhankkeen naisten ja tyttöjen koulutuksen edistämiseksi.

Palatakseni kuitenkin Menomatkaan, joka sai minut ajattelemaan asioita parhaillaan kuten Hirst haastaa Hewetia tämän postauksen alussa, niin romaanissa on monia ajatuksia ja kysymyksiä, jotka mietityttävät. Olen alleviivaillut tekstipätkiä sieltä sun täältä ja olen lukenut kirjan jo kaksi kertaa läpi eikä se siihen tule jäämään. Woolf kirjoitti teosta seitsemän vuotta ja toisessa lähteessä sanotaan yhdeksän vuotta, mutta joka tapauksessa pitkän ajan. Menomatka herätti aikanaan kohua ilmestyessään. Woolf osaa hienosti ja tarkkanäköisesti kuvata ihmisiä, ihmisten välisiä suhteita, yläluokkaista elämäntapaa sekä kaiken ympäröivää miljöötä. Uskon, että kirjalla on annettavaa jokaiselle jotakin. Myös Leena Lumi on kirjoittanut Menomatkasta.

"Mikseivät ihmiset kirjoita sellaisesta, mitä todella tuntevat?" (321)