Vaikka tyttökirjat ovatkin minun suuri intohimoni, niin nyt täytyy tehdä tunnustus, että olen lapsuudessani lukenut runsaasti myös poikakirjoja. Ahmimisiässäni luin sekalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mitä kirjastosta sattui löytymään. Poikakirjan tai tyttökirjan määritteleminen juuri pojille tai tytöille tarkoitetuksi kirjallisuudeksi on kuin veteen piirretty viiva ja nykyäänhän puhutaan enemmän yleensä nuortenkirjoista. Ymmärrän kuitenkin poikakirjan kirjana, jossa pojat ovat päähenkilöinä ja kirjoissa on jännitystä tai seikkailua mukana.
Omia suosikkejani olivat Mark Twainin klassikkokirjat, jotka kertoivat Tom Sawyerin ja Hucleberry Finnin seikkailuista. Lisäksi muistan Stevensonin Aarresaaren, joka oli todella jännittävä kertomus merirosvoista ja kadonneen aarten etsinnästä. Koska olen sarjaihminen ja jään aina välillä koukkuun johonkin sarjaan, niin innostuin Neiti Etsivien lisäksi 3 etsivistä. 3 etsivää on myös dekkarisarja, mutta sarjan päähenkilöinä ovat kolme poikaa, jotka ratkaisevat mysteereitä. Erikoista kirjoissa oli, että niiden markkinoitiin olevan Alfred Hitchcockin kirjoittamia - ainakin etukannen mukaan. Luin vanhempaa Hardy pojat- sarjaa, jossa ratkottiin myös arvoituksia. Tyypillistähän näille amerikkalaisille kirjasarjoille oli, että kirjoja kirjoitti useampi kirjoittaja keksityillä kirjailija-nimillä. Erityisesti kuitenkin muistan lämmöllä ruotsalaisen Sivar Ahlrudin etsiväkaksosista kertovaa sarjaa. Jännityksen lisäksi kirjoissa oli mukana huumoria vähän samaan tapaan kuin Merri Vikin Lotta-kirjoissa.
Poikakirjoihin en ole enää myöhemmin palannut uudestaan, mutta innostuin keräämään niitä nyt ja muutamia laitoin verkkokauppaanikin. Olisipa kiinnostavaa kuulla teidän lukukokemuksia poikakirjojen parissa. Onko teillä jotain erityisiä suosikkeja?
Aaro Hongan poikakirjat ovat ehdottomasti parhaita! Huumoria, kohellusta ja opettavaisuutta sopivissa mittasuhteissa 20-60-lukujen Suomessa. Kirjailijahan oli todellisuudessa tamperelainen lehtori Eino Arohonka, joka kirjoitteli kirjoja koulun kesälomilla. Syksyisin oppilaat jännittivät, olivatko päässeet senvuotiseen. :)
VastaaPoistaHei Kaisa ja kiitos kommentistasi! :)
VastaaPoistaMinun piti googlettaa heti nämä Aaro Hongan poikakirjat, mutta ne eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Suomalaisia poikakirjoja en ole varmaan lukenutkaan, kun en saa yhtään päähäni ketään kirjailijaa tai kirjaa. Minä jään vielä miettimään...
Hei Sara! Tyttökirjat ovat minunkin suuri rakkauteni, ja poikakirjoihin olen tutustunut ikään kuin tyttöromaanien siivellä. Esim. Burnettin Kadonnut prinssi on päähenkilön ja aiheen puolesta selkeästi poikakirja, kun taas Pikku prinsessa, jonka luin ensin (ja joka on niiiin ihana), taas selvästi tyttöjen kirja :).
VastaaPoistaEn muista olenko lukenut Huckleberrya ja Tom Sawyeria kokonaan, mutta ainakin muutamia lukuja. Poikakirjojen aatelia joka tapauksessa nuo Twainin kirjat :). Aarresaari on tuttu äänikirjana, jota kuuntelin veljeni kanssa :).
Hei pienen mökin emäntä! Kävin lukaisemassa blogiasi ja miten viehättävä nimi sillä on Sinisen linnan kirjasto. Eli viittaatko Montgomeryn Siniseen linnaan? Pidin siitä tosi paljon, kun luin sen ensimmäisen kerran viime kesänä.
VastaaPoistaBurnett on kirjoittanut niin ikään kuin pojille ja tytöille. Kadonnut prinssin, Pikku prinsessan, Salaisen puutarhan olen lukenut ja sitten on vielä Pikku lordi. En muista niitä niin hyvin kuin Pikku prinsessan ja Salaisen puutarhan.
Suomalaisista muistin yhtäkkiä Anni Swanin, joka suuntasi kirjojaan tytöille ja pojille. Pojille oli tarkoitetut Ollin oppivuodet, Pauli on koditon tai Tottisalmen perillinen, jotka olen lukenut. Mutta käytäntöhän meni niin, että tytöt ovat niitä pääasiassa lukeneet. Olisi pitänyt kuvata tuohon pinoon yksi Anni Swanin kirja!
Hei Sara! Viittaan juurikin Siniseen linnaan, kirjoitin siitä ihan ekaan postaukseen. Iki-ihana kirja <3
VastaaPoistaAnni Swan, tietenkin! Vaikka suosikkini swaneista ovat niitä tyttötarinoit a (Iris, Kaarina, Sara ja Sarri), niin luin toki myös Ollista jne. Jännittävin kirja oli ehkä Me kolme ja Ritvan suojatit, joka sopii todella hyvin sekä pojille että tytöille tarinan ja päähenkilöiden puolesta.
Haluaisin seurata blogiasi bloggerin kautta (siis että päivityksesi näkyisivät sivupalkissani) osaatko neuvoa miten se onnistuu?
Hei minulla on wordpressin blogipohja, mutta blogini seuraaminen onnistuu samalla tavalla kuin bloggerin omien blogien seuraaminen. Eli lisäät vain blogini osoitteen omaan blogiluetteloosi, niin päivitykset tulevat automaattisesti. Minun blogi-pohjassani ei valitettavasti ole tällaista ominaisuutta. Lisäsin blogisi omalle blogilistalleni ja tulen kohta kommentoimaan blogiisi. :)
VastaaPoistaMinä rakastin Viisikko-kirjoja, luin ne nyt uudestaan :)
VastaaPoistaKyllä koko Enid Blytonin tuotanto tuli luettua moneen kertaan lapsena. Viisikko-, Salaisuus-, Seikkailu- ja SOS-sarjat samoin kuin mainitsemasi 3 Etsivää kuuluivat vakiolukemistoon. Kaverin kanssa oli kisa, kumpi ehti ensimmäisenä lukea kaikki ja kaverilta sai myös hyviä suosituksia, mitä kannatti kirjastosta lainata. Tuohon aikaan olin kirjastoauton vakiokävijä ja kannoin aina kassikaupalla kirjoja kotiin... Olispa koulukirjatkin kiinnostaneet yhtä paljon. :)
VastaaPoistaTyttökirjoissakin oli tosiaan monia jännittäviä kirjoja, kuten Neiti Etsivät ja Dana-tytöt, nämäkin on kaikki luettu aikanaan.
Poikakirjoista tulee mieleen Billowin Aaveprikaati ja Sininen naamio, Burroughsin Tarzan-kirjat, Riikkilän Petsa ja Kilu, Londonin Susikoira, Twainin kirjat kuten myös Aaro Hongan kirjat. Nämä jälkimmäiset luin isäni suosituksesta.
VastaaPoistaPoikavaltaisessa suvussa ja enon kirjoista lukemaan oppineena ovat poikakirjat olleet lapsuudessa ja nuoruudessa tasavahvoja tyttökirjojen kanssa. Aaro Hongat, Simo Penttilän Punavyö-sarja, Pertsat ja Kilut, Aarresaaret, Robin Hoodit, kaikki luettu ja tykättykin. Vielä työssä ollessanikin mielellään luin uusiakin osatakseni paremmin alakoulun pojille niistä kertoa, Arttu K oli suosikki samaten Tuula Kallioniemen Tossavais-sarja.
VastaaPoistaViisikoita luin vähemmän, olin niiden tultua jo siirtynyt aikuisten kirjoihin.
Toivoisinpa tosiaan että nykylapsilla olisi ajanvietteenään yhtä huimia seikkailuja ja ah niin puhdashenkisiä, kuin itselläni on ollut.
Hei onpas tänne tullut kommentteja!
VastaaPoistaHannele minäkin jäin uudestaan koukkuun Viisikkoihin, kun luin Enid Blytonin elämäkertaa, jonka Barbara Stoney on kirjoittanut yhteistyössä Blytonin tyttären kanssa. Siitä tuli uudistettu painos parisen vuotta sitten. Oletko lukenut sen?
Hei Sari ja kiva, kun tulit kommentoimaan tänne blogiini!
VastaaPoistaOlen ahmimisiässä lukenut noita Blytonin kaikkia sarjoja samoin näitä dekkarisarjoja. Dana-tytöt olivat minusta vielä jännittävämpiä kuin Neiti Etsivät, vaikka pidin kyllä molemmista sarjoista. Ja kirjasto-autosta minäkin niitä hamstrasin. Minun kotikaupungissani oli kirjaston lisäksi kirjasto-auto ja sehän oli mukavaa, kun sai kahdesta paikasta lainata kirjoja ja vielä mumminkin kirjastosta Helsingistä! :)
Hei Ulla ja kiva myös kun tulit tänne kommentoimaan! :)
VastaaPoistaYritin joskus lukea Tarzan-kirjaa, mutta en päässyt siinä sitten alkua pidemmälle. Jack Londonin susikoira kuulostaa tutulta, olisinkohan lukenut sen?
Hei Sirpa
VastaaPoistaSinä olet lukenut niin paljon ja vaikka mitä nuortenkirjoja, tyttökirjoja, poikakirjoja ja on mahtavaa, kun kerrot niistä! :)
Nyt Aaro Hongan poikakirjat on mainittu niin monta kertaa, että täytyy tutustua heti, kun vaan löydän sellaisen. Samoin Pertsa ja Kilu kiinnostaa lukea!
Hyvin sanottu tuo, että jako tyttö-, poika- ja nuortenkirjoihin on veteen piirretty viiva. Mietin ensin, että olenko lukenut lainkaan poikakirjoja. Jos sellaisiksi lasketaan Anni Swanin Ollin oppivuodet, niin olen toki. Samoin muistan lukeneeni Pertsan ja Kilun sekä Tomas Sawyerin seikkailut, josta pidin kovasti. Onko Aapelin Koko kaupungin Vinski poikakirja vai meneekö se nuorempien lasten kirjallisuuden puolelle?
VastaaPoistaJa Tarzanit! Edgar Rice Burroughsin kirjasarja lie poikakirjojen klassikko, vaikka viidakossa liikutaankin? Minä pidin hurjasti tarzaneista, ne olivat jotenkin niin erilaisia minulle tyttökirjojen suurkuluttajalle.
Isälläni on hyllyssään paljon erilaisia poikakirjoja (tuota siniselkäistä sarjaa). Koetan pääsiäislomalla selailla niitä ja tulen vinkkaamaan, jos löydän jotain kiinnostavaa.
(Muuten, sinä muistaakseni pidin Kolmannestatoista kertomuksesta? Luin hiljattain kirjan, jonka kuvittelin muistuttavan sitä, mutta joka osoittautuikin kiehtovaksi tarinaksi englantilaisesta luokkayhteiskunnasta.)
Hei Katja
VastaaPoistaMukavaa, kun tulit kertomaan lukumuistoistasi! Aapelin Koko kaupungin Vinski on tutun kuuloinen, mutta en ole sitä lukenut. Sinä yllätit minut todella noilla Tarzan-kirjoillasi! Ne ovat kyllä poikakirjallisuuden klassikoja ja minä en niihin koskaan oikein innostunut, mutta jännä kuulla, että tytöt ovat niitä lukeneet. Olisikohan Tarzan-sarja ollut poikien suosikkikirjoja yhteen aikaan? Luulen, että nykyään ne eivät enää taida houkutella poikia lukemaan samalla lailla.
Tulen käymään blogissasi, minkä kiinnostavan kirjan olet lukenut! :)
Sara, edelleen odotan sitä hetkeä kun saan tarttua Siniseen linnaan.
VastaaPoistaMinä luin Tex Willereitä;-)
Haluan kuitenkin kantaa korteni kekoon krijoilla, joten Dumasin Monte Criston kreivi pitää hyväksyä. Toivon.
Hei Sara!
VastaaPoistaTulin ilmoittamaan, että blogissani on sinulle palkinto ja haaste:) Samalla tulin haastamaan sinua mukaan 30 päivää kirjoja -haasteeseen. Jos et jaksa vastata joka päivä tai kaikkiin kysymyksiin, olisi mielenkiintoista kuulla vastauksiasi edes joihinkin kohtiin:) Aurinkoista keskiviikkoa!