Satujunan lisäksi Junibackenissa on Satutori, Huvikumpu ja minun toinen kohokohtani satumainen kirjakauppa. Junibackenin visiona on huolehtia, että kirjat ovat aina tärkeä osa lasten kulttuuria. Astrid Lindgrenin kirjoja löytyy sieltä monella kielellä ja myös suomeksi. Lisäksi kaupassa on tarjolla muitakin tunnettuja lastenkirjoja ja tällä kertaa mukaani tarttui Elsa Beskowin ihana satukirja. Kaupassa on myös leluja, julisteita, kortteja, elokuvia yms. lastenkirjojen maailmasta tietenkin. Tällä matkalla maistoin ensimmäistä kertaa Junibackenin pannukakkuja kermavaahdolla ja hillolla ja satumaisilta nekin maistuivat. Suosittelen Junibackenia sydämestäni, sillä se sopii ehdottomasti kaiken ikäisille ja kokoisille!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Astrid Lindgrenin satujunassa
Satujunan lisäksi Junibackenissa on Satutori, Huvikumpu ja minun toinen kohokohtani satumainen kirjakauppa. Junibackenin visiona on huolehtia, että kirjat ovat aina tärkeä osa lasten kulttuuria. Astrid Lindgrenin kirjoja löytyy sieltä monella kielellä ja myös suomeksi. Lisäksi kaupassa on tarjolla muitakin tunnettuja lastenkirjoja ja tällä kertaa mukaani tarttui Elsa Beskowin ihana satukirja. Kaupassa on myös leluja, julisteita, kortteja, elokuvia yms. lastenkirjojen maailmasta tietenkin. Tällä matkalla maistoin ensimmäistä kertaa Junibackenin pannukakkuja kermavaahdolla ja hillolla ja satumaisilta nekin maistuivat. Suosittelen Junibackenia sydämestäni, sillä se sopii ehdottomasti kaiken ikäisille ja kokoisille!
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
50 mieskirjailijaa - haaste

Nuoren Wertherin kärsimyksiä lukemassa. Kuva wikipediasta.
1. Juhani Aho: Rautatie
2. Hans Christian Andersenin ihanat sadut
3. Richard Bach: Lokki Joonatan
4. Samuel Beckett: Huomenna hän tulee
5. Dan Brown: Da Vinci-koodi
6. Albert Camus: Sivullinen
7. Raymond Chandler (kovaksikeitetyn dekkarin uranuurtajia)
8. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
9. Robin Cook (sairaalatrillerit olivat joskus suosikkejani)
10. Danie Defoe: Moll Flanders
11. Charles Dickens
12. Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, Baskervillen koira
13. Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia, Monte Christon kreivi
14. Euripides: Medeia
15. Lee Falk: Mustanaamio (suosikkisarjakuvani)
16. Gustave Flaubert: Rouva Bovary
17. Henry Fielding: Tom Jones
18. Johan Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
19. William Golding: Kärpästen herra
20. John Grisham
21. Grimmin veljesten sadut
22. Thomas Harris
23. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
24. Hergé: Tintti-sarjakuvat (toinen suosikkini)
25. Herman Hesse: Narkissos ja kultasuu
26. Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka
27. Homeros: Odysseia (Saarikoski suom.)
28. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
29. Franz Kafka: Muodonmuutos
30. Stephen King
31. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
32. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
33. Milan Kundera: Identiteetti
34. Arto Melleri
35. Molière
36. George Orwell: Vuonna 1984
37. Caryl Phillips: Veren velka
38. Edgar Allan Poe
39. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
40. William Shakespeare
41. Bernhard Schlink: Lukija
42. Sofokles: Antigone, Kuningas Oidipus
43. Georges Simenon: Maigret-sarja
44. John Steinbeck
45. Robert Louis Stevenson: Aarresaari
46. Mark Twainin nuortenkirjat
47. Leon Uris: Mila 18
48. Mika Waltari
49. Evelyn Vaugh: Mennyt maailma (tv-sarjana huippu)
50. Émile Zola: Ansa
Koska suomalaisia mieskirjailijoita löytyy aika vähän listaltani, niin teenpä jatkohaasteen bloggaajille. Haastan teidät tekemään omat suosikki Top10-listanne suomalaisten mieskirjailijoiden kirjoista! Tämä olisi huviksi ja hyödyksi sekä samalla voisin paikata omaa kirjallista aukkoa elämässäni. Kaikki on kuitenkin hyvin subjektiivista tälläisten listojen tekemisessä.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Kaunein suomalainen tyttökirjan kansi: Musta Pekka
Musta Pekka jatkaa 30-luvun koululaiskertomuksen perinnettä, jonka aloitti Kersti Bergroth alias Mary Marck Eeva-kirjoillaan, jotka ovat monelle meistä tuttuja. Mustan Pekan päähenkilönä on 17-vuotias Heli, joka pitää päiväkirjaa ja nimeää sen Mustaksi Pekaksi. Päiväkirjassaan Heli vuodattaa tuntojaan ja kirjoittaa viimeisestä vuodestaan helsinkiläisessä tyttökoulussa. Heli kertoilee koulustaan, opettajista ja ystävistään, joista tärkeimpiä ovat paras ystävä Lelle ja abiturientti Ippa. Kirja on viehättävä ja pirteä ajankuvaus 30-luvun helsinkiläisestä koululaiselämästä.
Tein hieman salapoliisityötä ja selvitin, että Rauni Karhia on oikealtaan nimeltään Ilona Komppa. Toisen koululaiskertomuksen hän kirjoitti vuonna 1940 nimeltä Yhteiskoulun yliveto. Myöhemmin hän on julkaissut Ilona Kompan nimellä aikuisten romaaneja. Muita tietoja en kirjailijasta löytänytkään, mutta jatkan etsintää. Lastenkirjahyllyssä todettiin osuvasti tyttökirjojen kuuluvan kesään ja vinkattiin samalla radion tyttökirjojen kesäsarjasta, jota ilman muuta alan seuraamaan.
Montgomery-arvonnan voittaja

P. S. Sinisen linnan kirjastossa on juuri Montgomeryn novelleista juttua!
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Immi Hellén: Aune
Aune kertoo 13-vuotiaasta puoliorvosta tytöstä, joka asuu yhdessä varakkaan senaattori isänsä ja hoitajansa Leena kanssa. Aune on syntymästään asti sairastanut luumätää ja hän ei pysty kävelemään kipeillä jaloillaan. Aune makaa päivät pitkät vuoteessaan kärsien välillä kovia tuskia. Parempina päivinä hän pystyy istumaan ja lukemaan läksyjään. Aune tutustuu köyhään työläisperheen poikaan Lauriin, joka jakaa varhain talvi-aamuisin sanomalehtiä Aunen kotitalossa. Heistä tulee hyviä ystäviä ja Aune perheineen auttaa Lauria aina vain kun on mahdollista. Ensimmäiseksi Aune kutoo kylmettyneelle Laurille punaiset lapaset.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Montgomery-arvonta ja kaunein kirjankansi-äänestys

Arvontaan ja äänestykseen aikaa on osallistua 18.6 asti. Onpas mukavaa olla täällä!
torstai 9. kesäkuuta 2011
Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa
Olen aina pitänyt junalla matkustamisesta, seisomisesta rautatieasemilla, katselemassa junien lähtöjä ja tuloja, tuntien sen valtavan tärisyttävän voiman, kun juna kiitää ohi matkalla jonnekin kaukaisuuteen ja minä kuvittelen olevani sen mukana. Kerran kesällä kiersin junalla puoli Suomea parissa päivässä ja luin suomalaisia klassikoita tenttiä varten, katselin maisemia ja nautin. Mieleenpainuvinta elämässäni on ollut 17-vuotiaana tehty interrail-matka ystävieni kanssa. Matkustimme meren yli laivalla Tukholmaan ja sen jälkeen vietimme kolmisen viikkoa raiteilla. Pysähdyimme kaupungeissa Kööpenhamina - Basel - Köln - Venetsia - Rooma - Nizza - Pariisi - Hampuri ja takaisin taas Kööpenhaminan kautta Tukholmaan ja Suomeen. Junamatkoillani olen onnekseni välttynyt suuremmilta onnettomuuksilta, vaikka junia on mennyt rikki kesken matkan tai on tehty äkkijarrutuksia milloin peuran tai ihmisen takia.
Suomalaisiin junamatkoihini kuuluu tietysti VR:n Matkaan-lehti, josta luen aina innostuneena lukijoiden matkakokemuksia. Lehti houkutteli minut lukemaan Antti Tuurin matkakirjankin, jossa se esiteltiin lyhyesti. Kun silmiini osuivat sanat rautatiet ja Köln, niin minun oli pakko saada kirja itselleni. Kölnissä olen käynyt interrail-matkan jälkeenkin ja junalla olen aina tullut kaupunkiin. Tutulta tuoksuvasta asemarakennuksesta ryntään ensimmäiseksi katsomaan Kölner Domia, joka kohoaa ylhäiseen korkeuteensa, varsinkin iltavalaistuksessa tuomiokirkko on upeannäköinen. Olen noussut ne Tuurin mainitsemat hengästyttävät 533 askelmaa kirkon näköalatasanteelle noin 100 metrin korkeuteen ja sieltä avautuva maisema kaupunkiin on mahtava. Tämä Reinin varrella oleva kaupunki on vienyt sydämeni ja edelleenkin tunnen ajottaista kaipuuta sinne.
Olen lukenut Tuurin Matkoilla Euroopassa (2011) kirjaa asiaankuuluvasti junamatkoillani, mutta loppuosan luin kotona, koska en malttanut odottaa seuraavaa matkaa. Tuuri pitää matkapäiväkirjaa kaikista matkoistaan ja mies on matkustanut jo 15 vuotiaasta asti, kun hän ensimmäisen kerran matkusti Kölniin. Kirjaan on koottu irrallisia kuvauksia hänen Euroopan matkoistaan, joita hän tekee yksin tai vaimonsa kanssa. Tuuri interreillaa mielellään ja lentämistä hän yrittää nykyään välttää. Kirjassa Tuuri on minä-kertojana, mutta kiinnitin huomioni Tuurin monesti käyttämään passiivimuotoon lähdetään, syödään, käydään, saadaan, joka ikään kuin etäännyttää hänet tapahtumien tarkkailijaksi.
Tuuri herää varhain aamulla, syö aamupalan ja alkaa sen jälkeen kirjoittamaan. Myöhemmin lähdetään kiertämään kaupunkia. Nämä rutiinit toistuvat kaupungista toiseen. Kirjassa kuvataan monia ruokapaikkoja ja sitä, mitä syötiin sekä hotelleja, missä asuttiin. Odotin kirjalta enemmän tapahtumarik-kaampia kuvauksia, koska kirja alkaa mainiolla, sisialaisella taksimatkalla. Toisaalta odotin myös enemmän junan jyskettä ja kolinaa. Kulttuuri kukoistaa-blogissa todetaan osuvasti, että kirja sopii parhaiten niille luettavaksi, jotka ovat käyneet Tuurin kuvaamissa paikoissa pelkän nojatuolimatkailun sijasta. Minulle kirjan tuttuja kaupunkeja olivat juuri Saksan kaupungit sekä Basel, Rooma, Venetsia ja Pariisi. Myös Kirjainten virrassa on luettu Antti Tuurin matkakirjaa.
Antti Tuuria en ole lukenut aikaisemmin, mutta pidin hänen humoristisesta ja terävästä kirjoittamistyylistä. Hän on kirjoittanut muitakin matkakirjoja kuten Islannista Pieni suuri maa, 1993 ja Saksasta Neljännen valtakunnan vieraana, 1995. Seuraaville junamatkoilleni suunnittelen hankkivani Mika Waltarin matkakirjan Yksinäisen miehen juna, 1929 ja Paul Therouxin Suuri junamatka, 1975. Koska jonkin sorttinen matkakuume minua vaivaa, niin "lievitän" sitä matkakertomuksilla. Lumiomena kertoili hiljattain omasta ihanasta Pariisin matkastaan ja Terhi Rannela kertoo päivittäin blogissaan Kiinan matkastaan. Mitä matkakirjoja suosittelisitte vielä luettavaksi, erityisesti junamatkakertomuksia?
"...matkan tarkoitus on matka eikä perille pääseminen." (s. 222)