tiistai 6. heinäkuuta 2010

L.M. Montgomery: Sininen linna


"...hän oli koko elämänsä ajan pelännyt jotakin. Hän pelkäsi äitinsä pahantuulen kohtauksia, hän pelkäsi loukata Benjamin setää, hän pelkäsi joutua täti Wellingtonin ylenkatseen maalitauluksi, hän pelkäsi Isabel tädin purevia huomautuksia, hän pelkäsi James sedän moitteita, hän pelkäsi sukulaistensa mielipiteitä ja ennakkoluuloja, hän pelkäsi sanoa, mitä hän todellisuudessa ajatteli asioista, hän pelkäsi vanhuutensa köyhyyttä. Pelkoa joka taholla, eikä hän kyennyt milloinkaan pääsemään siitä." (s.20-21)

Mitä tekisi, jos annettaisiin vain vuosi elinaikaa? Valancy Sterling on 29-vuotias, kun hän kuulee olevansa parantumattomasti sairas. Valancyn siihen astinen elämä on ollut onnetonta ja yksinäistä, jota rytmittävät vain ikävät rutiinit ja velvollisuudet. Hän on "vanhapiika", pilkankohde, joka asuu tyrannimaisen äitinsä kanssa ja alistuu sukulaistensa määräysvaltaan. Valancyn ainoa pakopaikka on hänen mielikuvituksensa - Sininen linna, jossa hän voi hetkeksi unohtaa ankean ja synkeän todellisuutensa.

Valancy on koko elämänsä kiltteydellään ja alistumisellaan pyrkinyt miellyttämään kaikkia. Kuolemantuomion kuultuaan arasta ja värittömästä tytöstä kasvaa rohkea ja puolensa pitävä nainen, joka uskaltaa sanoa suorat sanat ja ilmaista omia mielipiteitään. Valancy itsenäistyy, menee töihin, muuttaa pois kotoaan, käy tanssimassa ja elokuvissa, ajelee "pahamaineisen" miehen, Barneyn kanssa autolla ja mikä yllättävintä hankkii itselleen aviomiehen, kosimalla itse. Valancy on lakannut pelkäämästä ja löytää elämäänsä onnellisuutta ja rakkautta. Ja mikä parasta Valancy löytää itsensä ja oman identiteettinsä. Ja Valancy ei todellakaan ole hullu, vaikka sukulaiset näin yrittävät hänet määritellä.

Sininen linna (Blue Castle) on julkaistu 1926 ja se on suomennettu 1930. Sinistä linnaa pidetään Lucy Maud Montgomeryn aikuisten kirjana, ei siis tyttökirjana. Vanhemmissa painoksissa lukeekin lisänimenä rakkausromaani. Omassa kirjassani, joka on vuodelta 1987 ja 7.painos ei ole tätä lisänimekettä. Sinisestä linnasta on myös otettu tänä vuonna uusi 8.painos, jossa on ehkä se tutumpi ja kauniimpi kansikuva. Pidän kuitenkin tästä kansikuvasta enemmän, koska minusta se kuvaa paremmin Valancya ja hänen olemustaan, niitä erikoisia vinoja silmiä.

Minä luin vasta nyt ensimmäisen kerran Sinisen linnan. Olen viehättynyt Montgomeryn sujuvaan kieleen ja niin tarkkanäköisiin ihmiskuvauksiin ja ihaniin luontokuvauksiin. Ja huumori - se on se paras kukka. Viis säädyllisyydestä ja ahdasmielisistä ihmisistä! Kapinointia ja mitä vapautta - sen voi tuntea! Tulen lukemaan tätä kirjaa uudelleen muistutuksena, koska tässä on sanomaa ja elämänohjetta, kun sitä rohkeutta tarvitaan. Suosittelen Sinistä linnaa erityisesti kaikille "kilteille tytöille"!

Minulle tämä kuuma ja hohtava kesä on Montgomery-kesä ja suuntaan kulkuni seuraavaksi punaiselle maantielle... Omistan tämän postaukseni Leena Lumelle, joka on Montgomery-fani ja pitää aivan mahtavaa blogia. Sallan lukupäiväkirjasta voitte lukea lisää Sinisestä linnasta ja myös muista Montgomeryn teoksista.

"...hän, joka oli elämänsä pelännyt melkein kaikkea, ei pelännyt kuolemaa. Mutta vaikka hän ei pelännyt kuolemaa, hän ei ollut siitä välinpitämätön. Hän huomasi olevansa sille nurjamielinen, ei ollut kohtuullista, että hänen täytyi kuolla, kun hän ei ollut koskaan elänytkään." (s.51-53)

13 kommenttia:

  1. Hän kirjoittanut tosi monta kirjaa.. tuota ei minulla taida olla.

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä, että kirjoitit tästä kirjasta! Tarkoitukseni on nimittäin ollut lukea se, mutta aina se vain on unohtunut. Täytyykin kaivaa kirja esille, ettei se taas jäisi ajelehtimaan vain jonnekin kirjapinoon. :)

    VastaaPoista
  3. Hannele, jospa löytäisit kirjan jostain antikvariaatista på svenska...

    Hyvä Marjis, että sinulle tuli tämä mieleen! Kävin myös tutustumassa sinun kiinnostavaan kirjallisuusblogiisi!

    VastaaPoista
  4. Luoja, mikä kirja! Kuka on kustantaja? Aion ostaa tämän. Tosin en sitten saa juuri tuolla kannella, jota parempaa ei voi olla.

    Tarina oli jotenkin sellainen, että siihen voi samaistua, vaikka ei olisikaan omakohtaista kokemusta Valancyn tyyppisestä sorronalaisesta elämästä. Mutta emmekö me kaikki ole tavalla tai toisella sorrettuja;-)

    Punaiselle tielle...? Oletko lähdössä Prinssi Edwardin saarelle OIKEASTI vai kirjoissa?

    Kiitos linkityksestä♥

    Huomenna tai tänään illalla, laitan vastalinkityksen. Kokeilen nyt tuota kantta, millä koolla se suostuu minulle ja ellei riitä, niin otan omasta kuva-arkistostani jonkun muun Montgomeryn, johon voin sinut linkittää.

    Kirja muistutti novelliani Martta ja auto, jolla olen voittanut ison kirjoituskilpailun. Siinä vain uhmakas sanakritar on iäkäs vanhapiika, joka löytää sitten kaikkien kauhuksi hyvin nuoren miehen rakkaakseen ja samalla hylkää Martta-kenkänsä;-) Löytyy blogistani.

    Hieno löytö, täydellinen arvostelu, Sara!

    VastaaPoista
  5. Hei Leena ja kaunis kiitos sanoistasi!

    Kustantaja on Karisto ja uusinta painosta on kirjakaupoista saatavilla. Edellinen painos tällä kannella oli äskettäinen löytöni antikvariaatista. Ihailen tuota Valancyn rohkeutta, koska sitä "kiltin tytön syndroomaa" löytää aina välillä itsestään...

    Punaiselle tielle olen jo lähtenyt nojatuolimatkustajana...

    Minä aion lukea tuon novellisi!

    VastaaPoista
  6. Kiitos taas mielenkiintoisesta kirjaesittelystä! Luettuani arviosi löysin Sinisen linnan kirjaston vaihtohyllystä ja nappasin sen mukaani. Varmaan sopivaa luettavaa tällaiselle kiltille tytölle:)

    VastaaPoista
  7. Hei Susa ja kiitos! Sinullahan kävi tosi hyvä onni, kun sait kirjan heti itsellesi omaksiko ihan?! Minkälainen kansikuva mahtaa siinä kirjassa olla?

    VastaaPoista
  8. Linkitetty on ja sain sitten taas sinusta inspiraation uusia Ylimartimon loistavan Anna ja muut ystävämme. Kiitos muistuksesta! Ostan Sinisen linnan heti kun ulkonen saareltani lähikaupunkiin.

    Liika kiltteys on synti itseä kohtaan! Minä lopetin sen...

    VastaaPoista
  9. Sain kirjan ihan ikiomaksi. Kirja on ns. suklaarasiakirja eli ilman kansipapereita. Siksipä en olisikaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota ilman sun postausta. Painos näyttää olevan vuodelta 1987.

    VastaaPoista
  10. On kulunut vuosia siitä, kun luin Sinisen linnan. Kirja on äitini, mutta sain sen omakseni ja olen usein aikonut lukea sen uudelleen. Mielikuvani on, että pidin kirjasta kovasti, joskaan en lumoutunut siitä Annan tai Emilian tarinoiden tavoin. Taidanpa ennen lomani loppua lukea kirjan uudelleen. Ihanaa, että otit tämän esille blogissasi :)

    VastaaPoista
  11. Kaikki kirjat kait Montgomery kirjoitti aikuisille, monet käännökset sitten tehtiin lastenkirjoiksi..

    VastaaPoista
  12. Kiitos Leenalle linkityksestä!

    Kiitos Lumiomena ja hauskaa, että sait lisää lomalukemista!

    Hannelen kommenttiin palaan myöhemmin, kun perehdyn asiaan tarkemmin...

    VastaaPoista
  13. Kiitos linkityksestä! Tää tosiaan on ihana kirja. Englantia osaaville voin lämpimästi suositella lukemista myös alkukielellä.

    VastaaPoista