Silmänkääntäjään (Fingersmith) kirjaimellisesti törmäsin Satun luetut-blogissa. Satun ja Lumiomenan ylitsepursuavan kehuvasta ja suosiollisesta myötävaikutuksesta, minun oli pakko lukea tämä kirja. Kolmastoista kertomus oli jo äskettäin tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksensa ja etsin uutta samanlaista kokemusta. Kun olin lukenut ensimmäiset 60 sivua Silmänkään-täjästä, minuun iski uupumus. Huokaisten katsoin 600 sivua, jotka olivat vielä jäljellä. Hienovarainen luovuttaminen kävi mielessäni, vaikka itse tarina vaikuttikin kiinnostavalta. Se vain eteni pikkuisen liian hitaasti minun tahtiini. Silmänkääntäjän alkutunnelma on itseasiassa dickensiläinen ja Oliver Twistiin on tietoisia yhtäläisyyksiä. Hajusuolaan minun ei tarvinnut turvautua ja jatkoin lukemista, koska en kuitenkaan saanut unta tukahduttavalta kuumuudelta. Parissa yössä kirja sitten oli luettu.
Silmänkääntäjässä varkaiden kasvattama orpo Susan lähtee Lontoosta rikkaan, yläluokkaisen Maud-neidin palvelijaksi toteuttaakseen Gentlemanniksi kutsutun katalan miehen suunnitelmaa. Susanin tarkoituksena on itsekin rahallisesti hyötyä Gentlemannin avioitumisesta (myös tämän orvon) perijättären kanssa, joka asuu setänsä luona maaseudulla. Mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Kirjan kiinnostavuus kasvaa jo siinä kohden lisää Susanin ja Maudin tavatessa toisensa ja heidän suhteensa kehittyessä. Varsinainen käännekohta tapahtuu sivulla 216, jonka jälkeen lukija on peruuttamattomasti koukussa. Väärä henkilöllisyys-, kosto-teemat, historiallisuus sekä näkökulman vaihdokset kiehtovat minua tässäkin teoksessa.
Silmänkääntäjä sijoittuu 1860-luvulle viktoriaanisen ajan Englantiin. Viktoriaanisella aikakaudelle ominaisesti kirja kuvaa ahdasmielisyyden ja teennäisen hurskastelevaisuuden ilmapiiriä sekä yhteiskunnallisia luokkaeroja. Sen ajan ylä- tai keskiluokan tyttö ei osaa itse pukea vaatteita päälleen saatikka peseytyä. Hän tarvitsee tähän palvelijan apua ja huvittavaa onkin, miten Susania valmennetaan tähän tehtävään. Maudin setää on myös taitavasti kuvattu iljettäväksi, kirjahulluksi bibliomaaniksi (vaikka tunnustaudunkin bibliomaaniksi en sentään noin hulluksi!) ja Maudia päteväksi kirjastonhoitajaksi, joka ns. luetteloi setänsä kirjastoa. Voihan yllätys, minkälainen kirjasto, kun se teille lukijoille selviää! Sen kirjaston takia suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti kaikille kirjastoalan ihmisille! Kirjan järkyttävin osio on sen sijaan mielisairaalaolosuhteiden kuvaaminen, sairaiden hoito ja kohtelu. Se tuo elävästi mieleeni Anna Kortelaisen tietokirjan Levoton nainen (2003), joka kertoo hysteriasta ja sen historiasta. Tietyllä tavalla vastenmielisyydessään se on erittäin hyvä kirja ja kuvaa naisten totaalista alistamista lääketieteen nimissä. Myös Silmänkääntäjässä totaalinen ruumiin ja mielen alistaminen ja naisen mykäksi tekeminen tuodaan hyvin esiin.
Silmänkääntäjä (2002) on Sarah Watersin kolmas ja palkittu teos ja se on julkaistu suomeksi 2006. Sarah Watersin tuotannosta on suomennettu myös Yövartio (2006/2007). Watersin kirjoista on tehty TV-elokuvia ja sarjoja ja minusta on häpeä, että hänen muita teoksiaan ei ole vieläkään suomennettu. Waters kuvaa kirjoissaan naisten välistä rakkautta, lieneekö tässä syy? Esikoisteos on vuodelta 1998 Tipping the Velvet ja Affinity (1999) näytettiin viime syksynä Ylen teemalta elokuvana nimeltä Selvänäkijä. Affinity - goottilaistyylinen kummitustarina kiinnostaisi minua seuraavaksi lukea, vaikka näinkin sen elokuvana. Affinityyn tästä suora videolinkki, joka on Sarah Watersin omilta kotisivuilta. Kannattaa käydä niihin tutustumassa.
Silmänkääntäjä on kyllä vaikuttava lukukokemus, mutta sitä olisi voinut hieman tiivistää mielestäni ja ehkä vielä yksi näkökulman vaihdos loppuun, jota jäin kaipaamaan... Mutta tärkeintä antia oli sen johdattaminen toisen kirjan ääreen, josta hetken kuluttua lisää...
Itse luin Yövartion parisen vuotta sitten ja pidin siitä erittäin paljon. Ostin sitten SIlmänkääntäjänkin ja aloitin lukemisen jo varmaan vuosi sitten. Jumahdin jonnekin parin sadan sivun paikkeille ja laitoin kirjan hyllyyn odottamaan suosiollisempaa hetkeä, jota ei ole vielä tullut. Sinänsä kirjassa ei tosiaan ole mitään vikaa, aihe ja tarina ovat kiinnostavia, mutta se etenee tosiaan aika hitaasti. En ollut yhtä sitkeä kuin sinä. Aion kyllä kahlata kirjan loppuun jossain vaiheessa.
VastaaPoistaOlen nähnyt kirjasta tehdyn kaksiosaisen minisarjan ja siitä pidin kyllä. Samoin olen nähnyt juuri tuon Affinitystä tehdyn elokuvan ja myös Tipping the Velvetistä tehdyn minisarjan. Oikeastaan tuon viimeksi mainitun kautta löysin nämä kirjat. Affinity ja TtV löytyvät hyllystä, mutta vielä en ole niihin tarttunut. Ehkä elän toivosta, että ne kuitenkin suomennettaisiin.
Hei Kuutar, missä olet nähnyt nuo TV-sarjat? Esitettiinkö nekin Ylen teemakanavalla?
VastaaPoistaSilmänkääntäjä on tosiaan "tiiliskivi", mutta se näkökulman vaihto on kiinnostava sitten, kun on tosiaan lukenut sen reilut parisataa sivua! Nyt tiedät tavallaan kaikki yllätykset, kun olet jo nähnyt sen sarjana. Affinity on vähän lyhyempi sivumäärältään, katsoin netistä, jotenkin niin haluaisin lukea sen!
Kiitos linkityksestä :-) Minä pidin kovasti Silmänkääntäjästä, joka on (toistaiseksi) ainoa lukemani Watersin kirja. Kirjan hidas kerronta vei minua ja samoin pidin näkökulmanvaihdoksista, teoksen mukanaan tuomista yllätyksistä. Haluaisin lukea enemmän Watersia.
VastaaPoistaKolmastoista kertomus kolahti minuunkin.
(Sivumennen: Hauska kuulla sinun olevan kirjastoalalla. Itsekin olen opiskellut informaatiotutkimusta aiemman tutkintoni päälle ja työskennellyt lähialalla, mutta nyt toisenlaiset hommat saavat viedä. Silti haaveilen aina kirjastotyöstä.)
Minusta Yövartio oli erinomainen, mutta Silmänkääntäjä hieman keskitasoisempi. Silmänkääntäjässä tökkäsi suomennos. Periaatteessa voisin uskaltautua kokeilemaan Watersin lukemista myös englanniksi, ei hänen kirjoissaan niin kauhean monimutkaista kieltä käytetä.
VastaaPoistaHei Lumiomena, ilman muuta kirjastotöihin vaan, kun olet tutkimustustasi tehnyt! Kirjastoalalla on paljon erilaisia vaihtoehtoja riippuen siitäkin, mihin kirjastoon sijoittuu esim. tieteelliseen, yleiseen vai erikoiskirjastoon.
VastaaPoistaHei Salla, yllytyksestäsi aion lukea Watersia alkuperäiskielellä ja Affinityn!
Tipping the Velvet tuli TV1:ltä joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran nimellä Verhon takaa ja se myös uusittiin ainakin viime kesänä. Itse tykästyin sarjaan siinä määrin, että tilasin DVD:n importtina. Silmänkääntäjä on tullut nimellä Taskuvaras ainakin FST:n puolelta ja se on myös julkaistu Suomessa DVD:nä. Omani ostin Anttilasta joskus viime vuonna.
VastaaPoistaJäin itsekin kaipaamaan loppuun vielä jotain kunnon yllätystä, se olisi sopinut kirjan henkeen.
VastaaPoistaAffinity ja Tipping the Velvet ovat myös omalla lukulistallani. Uusin, The Little Stranger ei ole kerännyt niin paljon kehuja kuin muut, mutta saatanpa senkin lukea joskus kunhan ehdin nuo muut ensin. Tosiaankin harmi ettei ole suomennettu enempää!