Satujen maailmassa eletään vieläkin, kun tein tänään huikean löydön tutulta kotikirppikseltäni. En voinut uskoa silmiäni, kun kirja sattui käteeni. Hauska satukirja kuuluu myös lapsuuteni nostalgisiin lukumuistoihin. Luin näitä satuja mummini luona ja samalla lailla kirjasta puuttui taas sivuja ja etukansi kuten aikaisemmassa postauksessani Kotiopettajattaren romaani-sarjakuvasta. Pitää varmaan äidiltäni kysyä, minne ne sivut oikein kuluivat ja haihtuivat, kun minulle jäi vain rippeet. Vahinko kuitenkin korjattu! Esittelen muutaman sadun kirjasta, mutta en analysoi niitä sen enempää. Jos joku tietää hyvän kirjan satujen tutkimisesta, niin vinkatkaa!
Hauska satukirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1921 ja siitä on otettu useita painoksia, viimeisin painos on vuodelta 1975. Sadut on suomentanut englantilaisesta kokoelmasta Tyyni Tuulio (Tyyni Haapanen-Tallgren). Ainoastaan Pieni merenneito on toisen kääntäjän käsialaa eli Maila Talvion. Tyyni Tuulio ( 1892-1991) on suomentanut useita merkittäviä maailmankirjallisuuden käännöksiä sekä kirjoittanut myös tyttökirjoja. Hauska satukirja sisältää yhteensä kahdeksantoista maailmankuulua satua. Satukirjailijoina ovat mm. Hans Christian Andersen, Charles Perrault ja Grimmin veljekset. Lisäksi mukana on englantilaisia tunnettuja kansansatuja. Kirja sisältää upean kuvituksen, mutta kuvituksesta ei ole sen tarkempaa tietoa.
Illalla luin pitkästä aikaa Kaunokki ja peto-sadun, jonka on kirjoittanut ranskalainen kirjailija Rouva de Beaumont eli Jeanne-Marie Le Prince de Beaumont (1711-1780). Sadulla on toinenkin kirjoittaja, mutta Rouva Beaumontia pidetään sadun tekijänä, koska hänen versionsa Beauty and the Beast sadusta on yleisesti tunnettu klassikko. Kaunotar ja hirvio tarina on tuttu varmaan jokaiselle, ja sadusta on tehty useita elokuvaversioita. Kirjan taidekuva on aivan upea ja peto makaa siinä kuolleena suruun. Nyyh!
Tanskalainen Hans Christian Andersen kirjoitti sadun Pieni merenneito (Den lille havfrue) 1836. Tätä satua muistan lukeneeni monta kertaa satukirjasta ja mieleeni on jäänyt sadun julmuus ja surullisuus. Satu ei loppunut onnellisesti, kun pieni vedenneito ei saanutkaan prinssiään, jota rakasti yli kaiken. Merenneito luopuu kaikesta hänen vuokseen; kodistaan, pyrstöstään ja kielestäänkin, jonka noita leikkaa poikki. Merenneidolla ei ole ääntä enää, käveleminen tuottaa tuskaa joka askeleella ja uudet jalat tihkuvat verta. Kun prinssi rakastaakin toista, niin pelastuakseen varmalta kuolemalta ja meren vaahdoksi muuttumiselta, mereneidon pitäisi tappaa prinssi iskemällä puukko tämän sydämeen. Mutta hän on valmis kuolemaankin prinssin puolesta ja luopumaan unelmastaan - ihmisen kuolemattomasta sielusta. Pieni merenneito on julma satu jopa raaka, mutta samalla se on hyvin kaunis. Eikä se loppunutkaan niin onnettomasti kuin muistin!
Olipa kerran pikku pikku muija, joka asui pikku pikku talossa pikku pikku kylässä. Tämä Pikku pikku-satu naurattaa minua edelleenkin ja se on yksi suosikeistani. Satukirjan mukaan tämä on englantilainen kansansatu. Elsa Beskow on myös kirjoittanut sadun Pikku pikku eukosta (1897), jota en ole lukenut, joten en osaa verrata niitä. Huomenillalla luenkin seuraavaksi Andersenin Villijoutsenet, jota en muista ollenkaan. Olisikohan ne sivut puuttuneet kokonaan tai sitten osittain? Nyt riittää satuileminen tänne vähäksi aikaa ja yritän jossain vaiheessa palata takaisin aikuisten maailmaan. Mutta ensin ehkä yksi nuortenkirja...
OI! Hieno löytö. Tuon satukirjan kannen muistan lapsuudesta ja kansikuva on tuosta sadusta villijoutsenet, mikä on kyllä ihan upea satu.
VastaaPoistaPikkutyttönä pelkäsin ihan hullunlailla satua Pikku pikku eukosta. Minulla oli myös joku satukokoelma, josta se löytyi ja kuvitus oli melko hyytävää:D Yhdessä kuvassa eukko on peiton alla kurkkimassa ja pöydällä on pääkallo tai jotain ja... No, olin yksinkertaisesti peloissani:)
VastaaPoistaOlin myös aika surkeana, kun vähän vanhempana tyttönä luin ensimmäistä kertaa alkuperäisen Pienen merenneidon. Disneyn versiossa oli ehkä himpun verran onnellisempi loppu:D
Villijoutsenet on minun suosikkini kaikista Andersenin saduista. Loppuhuipennuksesta tulee aina kylmiä väreitä, niin vaikuttava se on. Aale Tynnihän kirjoitti siitä runon Eliisa ja yksitoista joutsenta Ylitse vuoren lasisen-kokoelmaan. Sekin on upea, varsinkin Tauno Palon laulamana. "Ohi ruusun ja liljan ja neilikan hän poimi nokkosen..."
VastaaPoistaAino ja Kanervala, kirjan kansikuva on tosiaan Villijoutsenista, jota tänään yritän päästä lukemaan ja nyt sitä innostaa teidän kommenttinne! :)
VastaaPoistaSonja, oliko se lukemasi Pikku pikku eukko juuri Elsa Beskown versio? Eikös tuo kuva Pikku pikku muijasta ole aika herttainen eikä mitään pelottavia pääkalloja! En muista, että lapsena olisin satua pelännyt ehkä se oli vähän jännittävä. Ääni, joka pyytää luuta takaisin monta kertaa, niin eikö se ole sinustakin koira? Tai hetkinen nyt kun ajattelen uudestaan, niin pikku pikku muijahan löysi pikku pikku luun pikku pikku hautausmaalta? Nyt minä hokasin! Ei se taidakaan olla koira! Hih! :)
Tuossahan Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige, kirjoitan juuri Selma Lagerlöfistä ja Strindbergistä...
VastaaPoistaVillijoutsenia..?. hanhiahan.
VastaaPoistaHans Christian Andersen on satujen Maestro. Olen viettänyt yhden yön hänen kotisaarellaan ja kotikaupungissaan Odensessa, mutta oli kova kiire silloin, joten pakko palata.
VastaaPoistaMieleeni on jäänyt häneltä televisiosta animaationa tullut joku varjoihin liittyvä juttu, jossa hänen oma varjonsa yritti tuhota hänet...Se oli niin vaikuttavaa. Katsoin äsken läpi hänen vaikuttavan tuotantonsa, mutta ei sitä erillisenä löytynyt eikä se voi olla Saiturin joulukaan.
Pieni tulitikkutyttö järkytti minua lapsena kovasti.
Mahtavan kaunista kuvitusta!
Hei Hannele, Selma Lagerlöfin saturomaani on suomennettu nimellä Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Siinähän Nils Holgersson eli Peukaloinen lentää hanhien matkassa. Olen katsonut Peukaloisen retkiä piirrossarjana lapsuudessani.
VastaaPoistaVillijoutsenet on taas Hans Christian Andersenin satu, joka kertoo 11 prinssistä, jotka ilkeä kuningatar muuttaa joutseniksi. Heidän sisarensa Elisa pelastaa heidät takaisin ihmisiksi tekemällä panssaripaidan jokaiselle nokkosista. Nuorimman prinssin oikea käsi jää siiveksi, kun Elisa ei ehdi saada viimeisintä panssaripaitaa kokonaan valmiiksi. Hänet meinattiin polttaa noitana roviolla. Jännittävä satu ja tässä olisi vaikka minkälaista symboliikkaa pohdittavaksi!
Hei Leena, tässä satukirjassa on kyllä huikaisevan kaunis kuvitus! Tuota varjoihin liittyvää satua en tunnista, mikähän se mahtaa olla. Pieni tulitikkutyttö on jäänyt minunkin mieleeni lapsena ja se on todella järkyttävä! Niisk!
VastaaPoistaLeena Lumi kirjoitti nähneenä jonkin elokuvan Andersenista ja varjosta. Googlasin hieman, kun halusin tietää tästä tarinasta enemmän ja löysin tiedon, että tällainen animaattori ja ohjaaja kuin Hastrup ohjasi Andersenin elämästä piirroselokuvan, joka pohjautuu Andersin varjo-satuun ja Andersenin päiväkirjoihin. Itselleni on jäänyt mieleeni joskus kouluajoilta lukemani Andersenin tarina (kootut sadut ja tarinat) "sieluista", ainakin mielikuva on vahva, mutta en muista sen tarkemmin. Yhden osan koottuja satuja ja tarinoita olen löytänyt kirpparilta ja täytyy sanoa, että tässäkin osassa on aikamoisia tarinoita ja hyvin "doremainen" kuvitus.
VastaaPoistaMinulle on jäänyt mieleen tutkija Bruno Bettelheimin nimi. Hän on tainnut tehdä perusteellista satututkimusta. Minullakin heräsi nyt kiinnostus palata satujen maailmaan. Muutama vuosi sitten julkaistiin Grimmin satuja upeasti toimitettuna laitoksena. Ehkäpä käyn kirjastossa kurkkimassa!
VastaaPoistaKiitos Aino selvityksestä ja minua kiinnostaisi nähdä tuo piirroselokuva ja lukea se varjo-satukin, mutta ne kuulostavat kieltämättä hiukka pelottavilta!
VastaaPoistaKiitos Salla myös Bruno Bettelheim-vinkistä! Wikipediasta löysin tutkimuksen nimen Satujen lumous: Merkitys ja arvo