Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä

Minä valitsin Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän (1998), joka oli ehtinyt saada eniten ääniä, kun aloin kirjaa lukea. Fagerholmin Amerikkalainen tyttö teki kyllä loppukirin, mutta siinä vaiheessa minä olin jo Härkösen tekstin vauhdissa. Härkönen kirjoittaa sujuvasti ja olen aina pitänyt hänen kepeästä, mutta taitavasta kirjoitustyylistään. Avoimien ovien päivän lukee nopeasti, se on helppoa kieltä, mutta voi sitä angstin määrää, mitä kirja herättää.

Kirjan päähenkilö Asta on päälle kolmekymppinen nainen, joka on juuri eronnut miehestään ja käy eron seurauksena samalla läpi ongelmallista äitisuhdettaan. Äitiyden problematisointi herätti minua kysymään - Missä ovat kaikki normaalit äidit? Onko sellaisia olemassa? Kirjan lukemisen aikana minua ärsyttikin, että kaikilla kirjan henkilöhahmoilla on onneton lapsuus tai huono äitisuhde. Äidit ovat liian tukahduttavia, liian etäisiä, äidit uhrautuvat, äidit ovat itsekkäitä, äidit syyllistävät tai äidit syyllistetään. Joko tytär haluaa tulla äitinsä kaltaiseksi tai täysin päin vastoin. Onko äitiydessä olemassa välimuotoa?

Asta itsenäistyy vasta erottuaan ja asuu ensimmäisen kerran yksin. Hän on suoraan kotoa muuttanut ja mennyt naimisiin hyvin nuorena. Härkönen osaa kuvata Astan erilaisia pelkotiloja painajaisista yövalvomisiin. Asta on pelännyt lapsesta asti. Hän on kokenut avioliitossaan perheväkivaltaa, mutta hän ei voi kertoa eron perimmäistä syytä varsinkaan äidilleen. Kirjan lopussa hän tuntuu vapautuvan erilaisista peloistaan ja ahdistuksistaan. Samalla voisi vertauskuvallisesti ajatella, että napanuora vihdoinkin paukahtaa kunnolla katki. Koko kirjan paino on Astan ja hänen äitinsä riippuvuussuhteessa ja myös Astan sisarusten ja perheen välisissä suhteissa. Härkönen tuo pohdittavaksi myös sisarusten (tyttärien) keskinäisen aseman perheessä ja äidin rakkauden kohdistumisen ja suosimisen vanhinta tytärtä, Astaa kohtaan. Onko äidin tasapuolinen rakkaus edes mahdollista? Koska tarina on fokalisoitunut Astan minämuotoisen kerronnan kautta, niin toisaalta särmäisen vivahteen kerrontaan olisi voinut tuoda Astan äidin näkökulma. Mikä Astan äitiä on valvottanut monta vuosikymmentä? Asta ei voi lapsuudessaan edes käydä yöllä pissalla, kun hänen äitinsä herkkä uni muuten häiriintyy. Tämä kirja herättää varmasti monia kysymyksiä, joihin ei ole välttämättä vastauksia tai oikeita sellaisia. Härkönen on kyllä ahdistuneen ja "neuroottisen" naisen erinomainen kuvaaja ja tulkitsija, (diapammit vilahtavat kirjassa kuin kirjassa).

Googlasin sen verran Avoimien ovien päivää ja huomasin, että siitä on tehty useita näytelmäsovituksia. Äiti-tytärsuhde aiheena on aina niin herkullinen. Anna-Leena Härkönen (s. 1965) on monilahjakas kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Palkitulla esikoiskirjallaan Häräntappoase (1984) hän pongahti julkisuuteen ja Härkösen tuotannosta luulenkin siihen seuraavaksi tarttuvani.

Sara Tarinatyttö-arvonnan voittajaksi selviytyi Lauren, jota arpaonni suosi baskeristani vedetyllä nimilapulla, jossa oli kaikkien äänestykseen osallistuneiden nimet. Kiitos kaikille vastanneille!

Mitä Sara lukee seuraavaksi?

Minulla on henkinen kirja-kriisi menossa ja en osaa päättää, mitä luen seuraavaksi. Luin lukupiirimme vaikuttavan kuukauden kirjan, Lessingin Kultaisen muistikirjan ja sen jälkeen olen ollut hiukan tyhjän päällä. Hetken aloitin jo yhtä kirjaa Durasilta, mutta en sittenkään halunnut sitä lukea. Yksi iso Woolfin kirjallinen projekti odottaa minua, mutta en jaksa siihen vielä tarttua, kun ei voi lukea edes suomeksi. Senpä takia aloin käymään hyllyjeni kirjoja läpi, mitäs sieltä löytyy ja tein samalla syksylläkin blogeissa pyörineen Elämäni kirjoina - listan. Esimerkiksi Susan kirjastosta löytyy lista myös. Ideana on siis vastata kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.

1. Oletko mies vai nainen?

Toinen sukupuoli

2. Kuvaile itseäsi

Montako minua on?

3. Mitä elämä merkitsee sinulle?

Paikka auringossa

4. Kuinka voit?

Levoton nainen

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi

Mennyt maailma

6. Mihin haluaisit matkustaa?

Siintää Sargassomeri

7. Kuvaile parasta ystävääsi

Tytöistä parhain

8. Mikä on lempivärisi?

Sininen linna

9. Millainen sää on nyt?

Luminainen

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Ikiyö

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?

Eevan tyttäret

12. Millainen on parisuhteesi?

Sarkaa ja samettia

13. Mitä pelkäät?

Kärpästen herra

14. Päivän mietelause

Jumalat juhlivat öisin

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?

Katso naamion taa

16. Miten haluaisit kuolla?

Ei kiitos

Tiedän kyllä, mitä mieleni halajaa ja henkistä tyhjyyttä ravitsee - Leena Krohnin tekstiä ja ihmeellistä kieltä. Minulla on yksi hänen lastenkirjansa Viimeinen kesävieras hyllyssä ja lukematta. Sitten löysin myös muutaman muun kirjan hyllystä, jotka saattaisin lukea; Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä sekä Ei kiitos, Selma Lagerlöf: Nuoren tytön päiväkirja, Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö, Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia tai Muriel Barbery: Siilin Eleganssi. Haluaisitteko te lukijat auttaa minua suosittelemalla jotain näistä tai mistä kirjasta haluaisitte minun kertovan? Luen eniten ääniä saaneen kirjan seuraavaksi ja teen siitä blogijutun. Älkää kuitenkaan paljastako liikaa sisältöä... Arvon kaikkien kommenttienne kesken Montgomeryn Sara Tarinatytön, jota edellinen postaukseni käsitteli. Vastausaikaa on keskiviikkoon 24. 11. asti. Leena Lumella on myös oma kirja-arvonta käynnissä blogissaan, jota kannattaa käydä vilkaisemassa.

Sara - Tarinatyttö

Olen uppoutunut viime aikoina todella kiehtoviin tarinoihin ja jotkut näistä voimakkaista tarinoista on tullut mukaan jopa uniinikin. Näitä tarinoita on minulle kertonut kaimani Sara - Tarinatyttö. Sara Tarinatyttö (The Story Girl) on Lucy Maud Montgomeryn varhaistuotantoa ja kirja on ilmestynyt 1911. Kirjan asetelma on siitä erikoinen, että päähenkilöstä Sara Stanleysta, tarinatytöstä kerrotaan toisen henkilön, aikuisen miehen näkökulmasta, joka muistelee lapsuuttaan. Serkku Beverley (minä-kertoja) muuttaa veljensä Felixin kanssa, kuinkas muutenkaan, Prinssi Edwardin saarelle isänsä lapsuudenkotiin. Siellä he tutustuvat isänsä sukulaisiin, Sara-serkkuunsa sekä muihin lapsiin. Kollektiivisesta lapsijoukosta tulee kirjan päähenkilöitä, joiden keskipisteenä on valovoimainen ja ilmiömäinen tarinankertoja Sara.

"Emme olleet koskaan kuulleet sellaista ääntä. En koskaan, myöhemminkään elämässäni, ole kuullut sellaista ääntä kuin hänen. En kykene kuvailemaan sitä. Saattaisin sanoa sitä kirkkaaksi; saattaisin sanoa sitä suloiseksi; saattaisin sanoa sitä värähteleväksi ja kauas kantavaksi ja helähtäväksi kuin kello; kaikki tämä pitäisi paikkaansa, mutta se ei kuvaisi alkuunkaan Tarinatytön äänelle ominaista laatua." (s.18)

Tarinatytön ääni saa sanat elämään, hän rakastaa ilmaisevia sanoja ja jos hänen äänensä olisi väri, niin se olisi kuin sateenkaari. Kaikki - aikuisista lapsiin haluavat kuulla Saran ihmeellistä tarinankerrontaa ja se tempaa kuulijat mukaansa ja eläytymään tarinoihin. Tarinat voivat kertoa tavallisista, arkipäivän ihmisistä ja sukulaisista tai ne voi olla jännittäviä satuja, myyttejä ja legendoja. Sara omaksuu tarinoita ympäristöstään kuuntelemalla toisia sekä lukemalla kirjoja. Saran mukaan on olemassa kahdenlaisia tosiasioita - sellaisia, jotka ovat totta ja sellaisia, jotka saattaisivat olla. Mielestäni Saran asenne kuvaa juuri tarinankerronnan, narratiivisuuden ydintä. Tarinoiden totuudellisuuden pohtimisen sijasta oletus siitä, että ne saattaisivat olla totta.

Teokseen on upotettu runsaasti pieniä tarinoita, kun se samalla kertoo suurempaa tarinaansa. Montgomery osaa todella taitavasti kuvailla aikuisten ja lasten maailman välistä eroa ja sitä, miten ymmällään lapset välillä ovat aikuisten maailmassa. Lapset pohtivat monia uskontoon liittyviä kysymyksiä ja myös hyvyyttä ja pahuutta. Tätä maailmojen välistä eroa kuvastaa hyvin se, kun lapset uskovat tosissaan, että maailmanloppu ja tuomiopäivä ovat tulossa, kun lehdessäkin on niin kirjoitettu. Toiset aikuiset uskovat myös siihen, mutta toiset vain nauravat lasten hätääntyneille kysymyksille. Kukaan ei todellisuudessa yritä selittää asioita tai ymmärtää näitä lapsia ja heidän kummallisia tulkintojaan. Kirjassa on mukana myös Montgomerylle tyypillistä, loistavaa huumorintajua. Mainio tarina on sekin, kun lapset kirjaavat uniaan ylös ja alkavat kilpailemaan unien näkemisestä. He keksivät myös keinon, miten nähdä oikein paljon hurjia ja värikkäitä unia - siis syömällä paljon ja raskaasti iltaisin.

Sara Tarinatyttö on Sara-kirjojen ensimmäinen osa, jonka Sisko Ylimartimo on nyt uudestaan suomentanut. Tarinalle on jatko-osa The Golden Road (1913), jota Ylimartimo on myös kääntämässä. Montgomery piti itse Sara Tarinatyttöä yhtenä parhaimmista kirjoistaan huolimatta Anna-kirjojen ja Runotytön maailmanmenestyksistä. Kirjassa on minustakin lumoavaa viehätysvoimaa ja voin hyvin kuvitella itseni tuoksuvaan hedelmäpuutarhaan kuuntelemaan tarinatytön elävää ja voimakasta ääntä ja päästää mielikuvitukseni lentoon. Kiitos Leena Lumelle tästä kirjasta!

Kirjoita nuorille - Terhi Rannela

Olen lukenut Terhi Rannelan kirjoittamia erinomaisia nuortenkirjoja ja nyt viimeksi luin Terhin kirjoittaman oppaan Kirjoita nuorille (2010). Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä kirjoittamiseen ja erityisesti nuorille kirjoittamiseen. Terhi on tehnyt laajaa taustatyötä ja haastatellut aihettaan varten useita nuortenkirjailijoita. Lisäksi teoksesta saa kattavan kuvan suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta ja se sisältää bibliografian. Kirja innosti minua haaveilemaan oman kirjan tekemisestä, mutta sen lisäksi haluaisin tutustua Terhin tavoin perinpohjaisesti nuortenkirjallisuuden genreen.

Kirjan teemat ovat kiinnostavia ja herättävät kysymyksiä. Onko nuortenkirja marginaalissa? Kuinka usein te näette nuortenkirjoista kirja-arvosteluja sanomalehdissä? Mikä on nuortenkirja? Nuortenkirjailijat törmäävät valitettavan usein kysymykseen: "Milloin kirjoitat sen aikuisten kirjan?" Nuortenkirjailijat kohtaavat ennakkoluuloja työssään ja ehkä se kertoo myös heidän kirjailijuudensa aliarvioimisesta. Nuortenkirja sisältää useita kirjallisuuden lajeja realismista tai fantasiasta vaikkapa dekkareihin. Myös tyttökirjat ovat nuortenkirjoja. Vaikka me puhumme nuortenkirjasta, niin eipä sillä ole ikärajaa ja myös aikuiset lukevat nuortenkirjoja. Usein nuortenkirjoissa pohditaan nimenomaan niitä ongelmia, joita me aikuiset olemme nuorille aiheuttaneet. Monet nuorten perusongelmat itsenäistymisestä, oman minän löytämisestä, seurustelusta seksuaalisuuteen ovat läsnä sukupolvesta toiseen

Suomalaiset nuortenkirjailijat käsittelevät vakavia, yhteiskunnallisia aiheita kirjoissaan kuten rasismia, syömishäiriöitä, kouluväkivaltaa, alkoholismia, teiniraskauksia jne. Mutta kaikesta ei saa aina kirjoittaa, on myös tabuja. Tabuja ovat esimerkiksi tupakointi- väkivalta- tai seksikohtaukset. Kustantajat saattavat muuttaa tai sensuroida kirjailijoiden tekstiä ja toimivat niin sanotusti portinvartijoina. Kirjailijat eivät tästä välttämättä uskalla puhua julkisesti negatiivisten seurausten takia. Nuortenkirjailijoiden odotetaan tietyllä tavalla toimivan roolimalleina ja vastuullisina kirjoittajina, mutta liika opettavaisuus tai holhoavaisuus on taas lukijoiden aliarvioimista. Ristiriitaisuutta tilanteeseen tuo, kun nuorten käännöskirjat voivat nykyään olla paljon rankempia aiheiltaan kuin kotimaiset nuortenkirjat.

Kirjassa myös kirjailijoiden mielipiteet ja näkökulmat nuortenkirjallisuudesta ovat luonnollisesti erilaisia kuten toiveikkaan tai onnellisen lopun vaatimuksesta. Lasten kohdalla tämä vaatimus on varmasti oikea, mutta nuoret ja aikuiset ovat jo oppineet, etteivät asiat aina pääty onnellisesti, eikä paha saa maailmassa palkkaansa. Terhi kyseli myös nuorilta - parhailta asiantuntijoilta, minkälainen on hyvä nuortenkirja. Vastaukset luonnollisesti vaihtelivat tässäkin, mutta mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, jossa päähenkilöt ovat nuoria tai nuoria aikuisia kuvasivat hyvää nuortenkirjaa. Moni nuorista kertoi lukevansa mieluummin ulkomaisia kuin kotimaisia nuortenkirjoja. Terhi korostaakin, että kouluissa tulisi kertoa paljon enemmän uusista suomalaisista nuortenkirjoista.

Terhi itse on kolmikymppinen kirjailija ja toimittaja, jonka esikoisteos Puhdas valkoinen (2004) syntyi WSOY:n kirjoituskilpailuun osallistumisen tuloksena. Terhi on juuri tänä syksynä saanut päätökseensä matkailuaiheisen nuortenkirjasarja-trilogiansa, jotka sisältävät kirjat Amsterdam, Anne F ja minä (2008), Goa, Ganesha ja minä (2008) sekä Jäämeri, jäähyväiset ja minä (2010). Kirjoissa on seikkailtu milloin Hollannissa, milloin Intiassa ja nyt viimeisimmässä Norjassa. Päähenkilöt ovat sarjassa samoja, mutta jokainen kirja on kerrottu eri henkilön näkökulmasta. Terhi haluaa kirjoittaa ajankohtaisista ilmiöistä maailmassa ja hänen teksteissään viitataan usein tämän hetken trendeihin - elokuviin, tv-sarjoihin tai musiikkiin. Terhi on aktiivinen koulu- ja kirjastovierailija ja hän on hyvin vahvasti mukana nuorten elämismaailmassa. Monet nuoret kirjoittavatkin Terhille sähköpostia, joihin Terhi myös vastailee aktiivisesti. Terhi on tulevana viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa nuortenkirjallisuuden tabuista ja tässä Gramofonia-blogin linkki asiasta kiinnostuneille. Terhin kuva yllä on Terhin oman blogin galleriasta. Minä henkilökohtaisesti toivon, että Terhi jatkaa tärkeätä työtänsä vapaana kirjailijana.

Uutta ja vanhaa sekä tärkeä tiedote!

Muistatteko nämä kirjat omasta lapsuudestanne? Tammen kultaisiin kirjoihin törmäsin eilen kävellessäni ostoskeskuksessa ja siellä oli ihanan houkuttelevasti aseteltu kirjoja käytävän varrelle. Monet ihmiset varmasti pysähtyivät katsomaan kiireessäkin kirjoja, mikä oli mielestäni erinomaisen hyvä markkinointi-idea, kun ei tarvitse mennä erikseen liikkeeseen sisälle. No ainakin tällaiselle "kirjahullulle" kuin minä - en siis voinut vastustaa kiusausta ja muutama kuvakirja oli aivan pakko ostaa ja kirjat, kun ovat onneksi edullisia edelleen.

Kultaiset kirjat ovat amerikkalaisen Little Golden Booksin julkaisema (1942) kuvakirjasarja. Ideana sarjassa oli, että haluttiin tehdä värikkäitä, iloisia, kestäviä ja edullisia lastenkirjoja, joihin kaikilla olisi varaa. Kustannusosakeyhtiö Tammi alkoi julkaisemaan sarjaa Suomessa 1952. Sarjasta tulikin hyvin suosittu ja kuvakirjoja pidettiin kasvatuksellisesti hyvinä ja opettavaisina sekä lasten mielikuvitusta rikastuttavina. Kirjat ovat siirtyneet sukupolvesta toiseen ja niistä on otettu uusintapainoksia sekä uusia kirjoja julkaistaan lisääkin. Tällä hetkellä nimikkeitä on ilmestynyt peräti 188 ja minä alan nyt niitä keräämään!

TÄRKEÄÄ tiedotettavaa teille lukijat! Kirjoista kun ei saa ikinä tarpeeksi, niin minähän sitten lähdin mukaan kehittelemään uutta yhteisblogia kirjoista. Perustimme Jennin ja Tomomin kanssa Lukupiiri-blogin. Tarkoituksenamme on lukea kirjoja yhdessä ja keskustella aina kerran kuussa kuukauden kirjasta. Tämä nettilukupiiri on kaikille avoin ja tervetuloa kaikki osallistumaan! Huomenna julkistetaan lukupiirin ensimmäinen kuukauden kirja.